Uusi vuosi, ei lupauksia
Jos nyt jotain olen oppinut niin sen, että ainakaan laihduttamiseen liittyviä lupauksia ei meikäläisen parane antaa. En jaksa pitää niitä kuitenkaan :D Eikä ehkä paljon muitakaan, koska lopulta olen sellainen ihminen, että teen kullakin hetkellä mitä sillä hetkellä huvittaa tehdä, miettimättä mitään aiempia päätöksiä. Eli on tässä itsetuntemus ainakin lisääntynyt kolmen vuoden laihduttelun aikana, eikä enää ole epärealistisia luuloja siitä mihin motivaationi riittää.
Ainoa lupaus jonka viitsin tehdä voisi olla jotain tämän kaltaista:
Vuonna 2017 aion nauttia elämästä. Jos tekee mieli syödä suklaata, syön. Jos huvittaa valvoa aamuyöhön vaikka aamulla on työpäivä, valvon. Jos huvittaa nukkua iltapäiväkahteen lauantaina, nukun. Jos tekee mieli kaljaa tai viinaa työviikon päätteeksi, niin juon, enkä aio soimata itseäni siitä yhtään. Jos on kausia jolloin en viitsi edes ajatella ruoan ostamista ja laittamista vaan elän pelkällä pikaruokaloiden antimilla, niin olkoon sitten niin.
Aion opetella vain lempeyttä itseäni kohtaan, niin etten aina olisi soimaamassa ja moittimassa itseäni siitä, mitä kumminkin teen ja aion jatkossakin tehdä. Nimittäin, jos vaikka suklaan syömisestä tai kaljan juomisesta itsensä moittiminen johtaisi näiden tapojen parantamiseen, siitä voisi olla hyötyäkin, mutta mulla se ei johda, vaan se on vain jonkinlaista ehdollistunutta sisäistä marinaa, jota olen ajatellut että "kuuluu" tehdä kun on ollut "huonoilla teillä". Ikään kuin jäkättävä äiti sisäistettynä.
Nyt tässä iässä on jo korkea aika lopettaa huonon omantunnon tunteminen siitä, miten on itse valinnut omasta tahdostaan elää, silti vaikka tietää riskit ja seuraamukset.
Painoasian suhteen siis hyväksyn sen, että minua ei kiinnosta ulkonäkö tai terveys riittävästi, että olisin valmis kokemaan laihduttamiseen kuuluvaa epämukavuutta laihtuakseni. En edes lievää epämukavuutta. En siis yritä laihduttaa, joskaan en erityisemmin lihoakaan. Voin sen sijaan yrittää opetella pukeutumaan niin, ettei vaatteet uppoaisi ihan jokaiseen läskimakkaran väliin. Tunika- ja kaapukauppoihin vaan ja isojen tyttöjen liikkeisiin!
Ainoa lupaus jonka viitsin tehdä voisi olla jotain tämän kaltaista:
Vuonna 2017 aion nauttia elämästä. Jos tekee mieli syödä suklaata, syön. Jos huvittaa valvoa aamuyöhön vaikka aamulla on työpäivä, valvon. Jos huvittaa nukkua iltapäiväkahteen lauantaina, nukun. Jos tekee mieli kaljaa tai viinaa työviikon päätteeksi, niin juon, enkä aio soimata itseäni siitä yhtään. Jos on kausia jolloin en viitsi edes ajatella ruoan ostamista ja laittamista vaan elän pelkällä pikaruokaloiden antimilla, niin olkoon sitten niin.
Aion opetella vain lempeyttä itseäni kohtaan, niin etten aina olisi soimaamassa ja moittimassa itseäni siitä, mitä kumminkin teen ja aion jatkossakin tehdä. Nimittäin, jos vaikka suklaan syömisestä tai kaljan juomisesta itsensä moittiminen johtaisi näiden tapojen parantamiseen, siitä voisi olla hyötyäkin, mutta mulla se ei johda, vaan se on vain jonkinlaista ehdollistunutta sisäistä marinaa, jota olen ajatellut että "kuuluu" tehdä kun on ollut "huonoilla teillä". Ikään kuin jäkättävä äiti sisäistettynä.
Nyt tässä iässä on jo korkea aika lopettaa huonon omantunnon tunteminen siitä, miten on itse valinnut omasta tahdostaan elää, silti vaikka tietää riskit ja seuraamukset.
Painoasian suhteen siis hyväksyn sen, että minua ei kiinnosta ulkonäkö tai terveys riittävästi, että olisin valmis kokemaan laihduttamiseen kuuluvaa epämukavuutta laihtuakseni. En edes lievää epämukavuutta. En siis yritä laihduttaa, joskaan en erityisemmin lihoakaan. Voin sen sijaan yrittää opetella pukeutumaan niin, ettei vaatteet uppoaisi ihan jokaiseen läskimakkaran väliin. Tunika- ja kaapukauppoihin vaan ja isojen tyttöjen liikkeisiin!
mikä on painotilanne nyt?
VastaaPoistahmm....elämästä on hyvä nauttia, mutta jos nauttii lyhytaikaisesti joka päivä, pitemmän päälle ei ole hyvä olla. tylsä kommentti ;)
oletko tutustunut Pertti Mustajoen teksteihin? kaloreiden laimentaminen on minusta varsin varteenotettava painonhallintatapa.
Uudenvuoden juhlinnan jälkeen 74 kg, ennen uuttavuotta oli 73 kg painoa.
PoistaOlen tutustunut Mustajoen teksteihin ja aina turhaudun niistä. Turhaudun siksi, että tiedän että ne on oikein järkeviä ja että järkeville, tasaisenluonteisille ihmisille varmasti on helppoa laihtua järkevästi kaloreita laimentamalla jne.
Mulle kuitenkin juuri tuollaiset "laimeat", mutta pitkäaikaiset muutokset on kaikkein toivottomimpia, koska olen on/off ihminen. Osaan paastota, osaan nutrata, osaan vetää lentoemäntädieetin. Osaan myös ahmia itseeni 10 kg ennätysajassa. Kaikki välimuodot on osoittautuneet varsin haastaviksi :D
tuo hitaus on kai juuri se haaste. itse haluaisin laihtua 6 kg, ja olen yrittänyt nyt noudattaa mustajoen oppeja. haastavaa on juuri tuo, että ruoka-asioita ja painoasioita pitää ajatella jonkun verran, muttei liikaa. aion kuitenkin yrittää laimentaa kaloreita mustajokelaisittain, koska epäilen ettei pysyvästi voi laihtua oikein milläkään muullakaan tavalla. huom. pysyvästi. luin, että kannattaisi tehdä aluksi vain 1-2 muutosta ja sitten jos vielä on laihdutettaaa, tekee 1-2 muutosta lisää. kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta :D tuo pitkän ajan toiminta on kai juuri se haaste. mutta itse aion yrittää. helpointa on kai poistaa sellaiset kalorit, joilla ei ole väliä.
PoistaSe on erikoista tosiaan että on jotenkin paljon vaikeampi ajatella ruokaa ja painoa vähän kuin päättää että nyt alkaa tehokuuri jolla kaikki muuttuu. Mulle ei tule noista hitaista muutoksista ollenkaan sellaista oikeanlaista fiilistä päälle, sellaista että nyt kyllä repäistään ja mennään sisulla läpi harmaan kiven. Ja sitten kun sitä ei tule, niin lepsuilen ihan liikaa jopa löysien muutosten suhteen.
PoistaOlen ilmeisesti niin projekti-ihminen, että ihan kaiken pitää olla mulle projekteja joilla on kesto ja tarkka deadline, tai ei tule mistään mitään ;)
joo mutta Mustajoen mukaanhan ei pidä edes tulla mitään sellaista laihdutus-vaihdetta päälle. se nimenomaan pitäisi auttaa, että tarpeeki usein valitsee sen vähäkalorisemman vaihtoehdon. esim. rasvaton maito kevytmaidon sijaan. ei sillä vielä laihduteta paljoa, mutta nuo on juuri sellaisia muutoksia, joihin voi totuttaa itsensä ilman että elämänlaatu kärsii. kyllä se ainakin auttaa ettei paino nouse hirveästi, että edes jonkun verran valitsee viisaammin. itse vasta alussa, mutta tämä kuulostaa realistiselta tavalta pudottaa painoa, joten sen takia jankkaan :)
PoistaToivottavasti sulla toimii hyvin :)
PoistaMulla se ongelma, että "hyvien kausien" peruselämäntavoissa syömisissä ei ole merkittävästi parannettavaa. Syön silloin erittäin kasvisvoittoisesti ja ilman kohtuuttomuuksia oikein missään. Kaloreitakin tulee sen verran vähän että painaisin varmaan 55-60 kiloa jos olisi aina päällä sellainen kausi.
Mutta sitten iskee ahmimis- ja ryyppyvaihde, ja sitten ei enää olekaan mielekästä puhua että miten tehdään pieniä muutoksia. Jos päivän ruoat on karkkia, energiajuomaa, paketti karjalanpiirakoita, hampurilaisateria ja illalla sixpack kaljaa, niin ei tästä millään pienillä, henkisesti kivuttomilla muutoksilla järkevää syömistä saada.
oletko lukenut tämän kirjan? http://www.adlibris.com/fi/kirja/irti-ahminnasta-9789516564695
Poistatotta, että pitää katsoa mikä on oma lähtötilanne.
Miksi kuitenkin jäkätät itsellesi jatkuvasti ja soimaat itseäsi? Sisäinen jäkättäjäsi ei näköjään ymmärrä, että laihduit kuitenkin reilusti yli kymmenen kiloa, ja ainakiaan jouluun mennessä kilot eivät olleet kokonaisuudessaan juurikaan tulleet takaisin vaan vieläkin oli reilusti miinusta.
VastaaPoistaToissa kesänä kun lopteit laihduttamisen, lihoit muistaakseni kahdessa kuukaudessa kymmenen kiloa, ylimpään painoon, jota olet kantanut. Nythän näin ei siis ole tapahtunut. Eikö äitisikään tätä ymmrtänyt, kun mäkätti sinulle jouluna?
Kaameat kaavut suurentavat, mielestäni.
Joo en tosiaan ole ollenkaan ollut niin pahalla ahmimisvaihteella kuin toissa kesänä, huolimatta siitä että juuri näiden Cambridgen tapaisten kuurien piti erityisen pahasti altistaa ahminnalle. Ei ole oikeastaan ollenkaan tullut mitään semmoista dieetin jälkeistä kohtuutonta nälkää tms - vain stressiin syöpöttelyä ja juopottelua jonkin verran.
PoistaMulle nuo kaavut sopii aika hyvin, koska on iso maha ja läski takapuoli, mutta kädet ja jalat on varsin hoikat. Kun saa keskikropan verhottua johonkin telttaan, ja pukee vaikka leggingsit ja korkokengät, aina toivon että joku luulee että siellä kaavun alla on normaalikokoinen ihminen joka muuten vaan on halunnut pukea senmallisen vaateen, eikä huomaa ollenkaan kaljamahaa :D
Hei meitä vielä sua isompiakin on..mulla paino nyt 92 kg...erinäisiä laihdutusjaksoja ja uudelleen lihomisia taustalla. Nyt olenkin päåtynyt osin samansuuntaisiin ajatuksiin,en enää ajattele laihduttamista,olen itselleni, kropalleni ja syömisilleni tai juomisilleni armollisempi. Opettelen ajattelemaan vain tätä päivää,en sitä että sitkuolenkymmenenkiloalaihempi tms vaan yritän ajatella että mitä mun kroppani juuri nyt, tänään tarvitsee..jos laihdun niinlaihdun, jos en niin en..elämää on ehkä vaa'an ja vaatekaapin ulkopuolellakin, toivottavasti ;)
VastaaPoistaTuo etten ole varsinaisesti ihan kauhean iso on yksi motivaatiota vähentävä tekijä. Ei ole mitenkään epämukava olo painon takia, terveysriskitkään ei tunnu niin järin suurilta, ainoa on että peilikuva on vähän palleromaisempi kuin ehkä tahtoisin jos saisi vapaasti valita :D
PoistaMutta joo, ei jaksa riuhtoa enää kierteessä, joka perustuu itsensä inhoamiseen ja pakottamiseen, ja joka mulla on johtanut aina, väistämättä jonkinlaiseen kehon ja mielen kostoiskuun, niin että sitten kun heikkona hetkenä antaa vähän periksi itsekurista ja itseinhosta, niin hups heijaa sitä ahmitaan ja ryypätään 2 viikkoa ihan hallitsematta.
Olet toinen Suomen parhaista bloggaajista, toinen on this is not my life. Rakastan teidänm molempien ihanaa sarkastista huumoria ja käyn aina tsekkaan onko tullut uusia postauksia.
VastaaPoistaJatka samaan malliin, oot superi. Mä samaistun sinuun niin vahvasti!