Auto hajosi - kun pieni oljenkorsi katkaisee kamelin selän

Kuten lukijat tietää, töissä on ollut pitkään stressiä, mutta olen jotenkuten pärjäillyt sen kanssa. Välillä alkoholin avulla itseäni rauhoitellen tosin. Ja nyt olisi talviloma odotettavissa kunhan vielä viikon jaksaa, joten ei hätiä mitiä. Mutta sitten kävi näin.

Tänään minun piti käydä parin kuukauden välein toistuvalla koirien trimmausreissullani Turun suunnalla. Siellä on kasvattamiani koiria joita olen trimmannut pennusta asti, ja pari muutakin asiakasta. Trimmaukset tuli tehtyä, mutta lähes heti kun lähdin viimeiseltä asiakkaalta, auto päätti sytyttää moottorivikavalon ja heittää herjan "Anti pollution system failure" näyttöruutuun. No, ok, sitten se varmaan saastuttaa vähän enemmän, mutta eipä hätää, ajan kotiin ja vien sitten Helsingissä rauhassa huoltoon.

Ei se vika vaan siihen jäänytkään. Aika pian alkoi käydä niin, että autosta alkoi ylämäissä veto loppua täysin. Olin sporttisen autoni kanssa tien tuke, joka körötti ylämäet neljääkymppiä koska auto ei kulkenut lujempaa vaikka olisi kaasu pohjassa. Tajusin, että nyt on oikeasti jokin pahempikin vika. Pysäytin auton tien sivuun, ja jäähdytin huusi kuin syötävä, vaikka mittarien mukaan moottori ei ollut liian lämmin. Sittenkin ajattelin että ok, no, annetaan sen jäähdyttää ja jatketaan matkaa. Mutta jossain ennen Saloa kävi selväksi, että ei, tällä autolla ei jatketa kyllä nyt enää mitään, kun moottoritien pitkä ylämäki vaan oli liikaa.

No, soitto hinauspalveluun, ja auto vietiin paikallisen korjaamon pihaan odottamaan huoltoa, minut Salon rautatieasemalle. Tässä vaiheessa olin jo ärtynyt kuin ampiainen. Ostaessani junalippua automaatista ärsytti kaikki. "Miksi tämä saa#@nan softa vittuilee mulle. Mä en tajua mitään! En jaksa, en osaa, en pysty!" No, sain lipun ostettua kuitenkin. Seuraava ilouutinen: junaliikenteessä oli vakavia häiriöitä tietojärjestelmäongelman takia, joten joutuisin odottamaan junaa lähes tunnin. Päälläni oli ohuet verkkarihousut, t-paita ja kevyt viittamainen takki, koska minunhan oli tarkoitus vaan autolla kulkea trimmipaikkojen ja kodin väliä. Salossa ei ollut juna-asemaa johon pääsisi sisälle lämpimään odottamaan. Oi tapahtuisipa tämä Helsingin asemalla, niin olisin mennyt Pullmaniin rauhassa juomaan kylmän oluen ajan kuluksi... Nyt pidin itseni lämpimänä silkalla vitutusenergialla, sillä että hermostuneena tinttasin pitkin ja poikin asema-aluetta ja itsekseni valitin miten kaikki on paskaa.

Lopulta pääsin vittuuntuneena ja palelevana junaan. Ei kiinnostanut pätkääkään etsiä oikeaa vaunua ja istumapaikaa, vaan mäjäytin perseeni ekaan paikkaan minkä löysin. Koko matkan sisäisesti valitin että tämä on paska maailma, kaikki on paskaa, että minä taidan ottaa saikkua koko helvetin viikon kun en jaksa. Suunnittelin meneväni Helsingin pään asemaa lähellä olevaan Vltavaan ja juovani kunnon kännit, ja soittavani töihin huomenna että mulla on vatsatauti, en pysty tulemaan.

No, meninhän minä yhdelle oluelle sinne, mutta sitten taas tympeä moraalin taju totesi että en minä kyllä viinan takia ala töistä pois olemaan, joten pakko vaan niellä vitutukset ja lähteä kotiin. Huomenna sitten uusi seikkailu, että millä helvatilla pääsen julkisilla työpaikalleni kotoa. Se ei ole niin kauhean yksinkertaista kun työpaikka ei ole keskustassa vaan matka on suuntaan Koillis-Helsinki -> Helsingin ja Espoon rajaseudut lännessä. Reittiopas tarjoaa riemastuttavaa reittiä kahdella eri bussilla ja kohtalaisilla kävelymatkoilla itselleni täysin vierailla seuduilla välissä. Sekin vituttaa jo valmiiksi. Olen varma, että eksyn johonkin ties minne lähiöön etsiessäni seuraavan bussin pysäkkiä ja myöhästyn klo 9 palaverista sen takia.

Näissä tällaisissa tilanteissa kyllä huomaa miten stressi vaikuttaa. Olen yleensä stressittömissä tilanteissa aika rauhallinen, ja tällaisen autorikon sattuessa vaan toteaisin itselleni, että ei mitään hätää, nyt vaan hoidetaan tämä juttu yksi etappi kerrallaan. Ja että niin kauan kuin kännykkä toimii ja on pankkikortti tallella, niin että voi tarvittaessa vaikka tilata taksin, niin ei ole mitään hätää. Mutta nyt kun on ennestään stressaantunut, niin pienikin vastoinkäyminen saa mielentilaan, jossa kiroaa koko olemassaolon alimpaan helvettiin, ja haluaisi vaan juoda itsensä katuojaan ja unohtaa. Mutta onpa sentään se talviloma viikon päästä... Jaksaa jaksaa ;)