Juopot - meikäläisen lempi-juttukaverit

Tänään työasioilla paikallisjunassa. Eräältä asemalta sisään tulee alkoholisti -sen kyllä huomaa vaikka istun selkäpäin oveen, nimittäin aggressiivisen kuuloinen mesoaminen kuuluu koko vaunuun: "Mä oon saatana alkoholisti ja linnakundi, Sörkan vankilassa istunut ja harrikkajengiin kuulunu, saatana.". Huomaan että ihmiset alkavat tehdä vetäytyviä eleitä, kaikki selvästi toivoen ettei känninen mesoaja vaan istuisi heidän viereensä.

Itseäni juoppojen elkeet jotenkin aina huvittaa joten itsekseni hymyilen. Paitsi että juoppo huomaa sen ja ilahtuu: "Ai perkele, sinäpä et olekaan ylpeä". Mihin minä, että mitäpä sitä ylpeilemään, ihmisiä me täällä kaikki ollaan. Istuu siihen vastapäätä. Heti ei näytä että haluaisi jatkaa keskustelua joten katselen vaan ikkunasta ulos ja ajattelen tulevaa palaveria. Mutta pian känniläinen haluaa alkaa jutella. Siitä seuraakin melko hauska keskustelu, niin kuin usein humalaisten kanssa tulee.

Humalainen: - Mulle viina maistuu, oon alkoholisti. Minä: No siltä vaikuttaa, vaikka eipä sillä, että kyllähän se aika monille maistuu. En itsekään varsinaisesti lasiin sylje.
H: (Kaivaa pullon rintataskustaan) Maistuuko kauniille rouvalle huikka? En ihan kenelle tahansa anna, mutta sinä kun et oo ylpee niin sulle voin antaa. Minä: No ei kiitos, työasioilla tässä ollaan, ei sinne asiakkaalle voi viinalta haisevana mennä.
H: Siis vettä? VETTÄ? Vesilinjalla??? Minä: Joo. Sinulle ehkä yllättävää, mutta sitäkin voi juoda. Paremman puutteessa. Kuten se vanha merirosvo, joka oli joutunut kerran juomaan vettä kun rommi oli laivasta loppunut, ja sen jälkeen hän aina sanoi, että on kerran maistanut vettä, eikä maista muuten toista kertaa.
H: (Nauraa) Sinähän muuten oot aikamoinen... Kerro vielä toinen vitsi! Minä: No en mä nyt tiedä keksinkö... No, joko toi on sisäsiisti?
H: Mikä? Minä: No toi mäyräkoira tietenkin (miehen vieressä penkillä on mäyräkoira keskikaljaa).
H: On, on, mutta isäntä ei aina niinkään. Alkoholisti saatana. Tulin uskoonki vankilassa mut sitten luovuin uskosta, mut kyllä mä silti kavereille saarnaan ettei joudu sille väärälle puolelle... Kerro vielä vitsi! Kerro pliis. Minä: Nyt ei kyllä enää tule, on runo- ja vitsisuoli tukossa. Ihan on ummetus iskenyt.
H: Minä rakastan sun rintoja! Minä: Niinhän sä voit luulla kun mulla on talvitakki päällä. Kuule kyllä tässä iässä on asia niin, ettei niissä roikkuvissa utareissa kauheasti silmäniloa ole. (Tässä vaiheessa huomaan, että parin penkkirivin päässä varhaisteinit seuraavat kiinnostuneena keskustelua ja hymyilevät. Ei hitto, taas minä olen klovnin roolissa :D )
H: Sä oot niin ihanan seksikäs! Minä: Äitis on. Mutta niinhän ne sanoo, ettei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa. Sulla on selvästi annostelu osunut kohdilleen.
H: Ammattimiehiä tässä ollaan, oikein vanhan koulukunnan semmoisia. Minä: Nyt kuule on niin että mun täytyy jäädä tässä seuraavalla asemalla pois.
H: Hylkäätkö sä mut? Älä mee, tuu meille, otetaan vähän kuppia saatana. Minä: Ei nyt mun kyllä täytyy mennä, mut hyvää päivänjatkoa vaan sulle! (Nousen penkistä ja menen ovelle)
H: Huutelee kommentteja miten ihana ja seksikäs olen. Minä: Heitän ovelta lentosuukon ennen lähtöäni nauraen itsekin omaa käytöstäni. Nuorempana olisin hävennyt korvat punaisena käytöstäni vielä pitkään ja miettinyt mitä kaikkea nyt sanoinkaan kaikkien kuullen, mutta nyt vaan hymyilytti, että tulipa ilahdutettua alkoholistia ja viihdytettyä muita matkustajia (meinasin myös että olisin kumartanut teatraalisen kumarruksen minua hymyillen katsoville teinipojille, mutta se sentään jäi aikomukseksi) :D

 Olin varmaan mielenkiintoinen näky jakkupuvussa ja villakangastakissa, hiukset nutturalla ja kannettava tietokone salkussa, heittämässä ehkä kuusikymppisen juopon kanssa läppää ties mistä utareista ja runosuolen ummetuksista :D

Tällainen ei ole edes kovin harvinaista

Jo kun olin parikymppinen, juttelin usein paikallisen alkoholistien yömajan ulkopuolella roikkuvien alkoholistien kanssa, kun siitä koiraa ulkoiluttaessani ohi kuljin, ja he kutsuivat minua "Prinsessaksi". Heistä se oli niin ihmeellistä että joku nuori nainen juttelee heidän kanssaan. 

On se kummaa, että minä joka olen niin epäsosiaalinen, että ahdistun jos selväpäinen ja asiallinen naapuri vaikka juttelee postilaatikolla säästä, niin en ahdistu ollenkaan kun joku vankilatuomiollaan kerskaileva örisevä känniläinen juttelee mulle. Kertonee jotain meikäläisen huumorintajun tasosta - sopii parhaiten yhteen vanhojen alkoholistien kanssa :D