Olipa uuvuttava viikko (hyvästi terveellinen elämä)
Täällä on taas möyritty työn ja stressin kanssa syvissä vesissä. Meillä on tulossa ison tietojärjestelmän tuotantoonmeno pian, ja se tuottaa kiirettä ja stressiä. Lisäksi viime torstaina toinen asiakas aktivoitui, että NYT HETI on tehtävä yksi aiemmin tilattu työ, että hän ei voi enää odottaa.
Oma esimieheni oli tehnyt mulle kivat källit, ja lupaillut asiakkaalle että se on melkein tehty jo, uskoen että voidaan aina lykätä jokunen viikko deadlinea, niin että saan tehdä rauhassa kiireellisempää projektia. Tosiasiassa en ollut aloittanutkaan -esimiehen käskystä, koska työ ei ollut olevinaan kiireinen- sitä, ja niinpä tuli pikku ylläri torstaina, että tiistaina (tänään) klo 12 on asennus ja testaus alkaa. Asiakas huusi kuin palosireeni kun pomoni yritti anoa lisäaikaa ja vedota toisen projektin tilanteeseen, ja alkoi uhata reklamaatiomaksuilla ja ties millä. Niinpä ei sitten muuta kuin tekemään. Kuten aina, koodari kärsii siitä kun esimies lupailee asiakkaille sitä ja tätä :( Ja tosiaan, ohimennen asiakkaalle annettiin ymmärtää että kyseessä on MINUN vikani vaikka minä olin vain noudattanut esimiehen asettamaa prioriteettijärjestystä...
Kyseessä oli melko suuritöinen liittymä toiseen järjestelmään, jolle oli työtilauksessa määritelty 18
henkilötyöpäivää työn määräksi. Koska aloitin torstaina, oli minun käytettävä viikonloppukin siihen lähes yötä päivää että sain valmiiksi. Viime yönä aamuyöstä sain homman valmiiksi, joten siinä mielessä meni hyvin.
Ei vaan meinaa vanha jaksaa tämmöistä. Kaljaa ja energiajuomaa on mennyt niin paljon että vaa'alla ei kannattane käydä vähään aikaan. Ruoaksi on riittänyt suklaapatukat, perunalastut ja lihapiirakkaan muistuttavat Vihannespiirakat eli "vihikset". Tänä aamuna oli pää niin sekaisin unettomuudesta ja stressistä että säikähdin kesken työmatkaa, että missä ihmeessä olen, en tunne tätä paikkaa ollenkaan! Sitten aloin miettiä että onhan mulla navigaattori autossa joten laitan sinne työpaikan osoitteen niin kyllä se perille vie - ainoa vaan etten muistanut sitäkään, enkä omaa kotiosoitettani. Paniikkikohtauksen partaalta sain itseni rauhoitettua ja sitten muistin taas kuka olen ja missä olen ja jatkoin tuttua työmatkaani ;) Ja kaikkea on pitänyt tarkistella miljoona kertaa kun ei muista joko tarkisti että kukkaro on mukana, työläppärin laturi on mukana, ovi on lukossa kun lähti kotoa...
Nyt täytyy kyllä ottaa jokunen päivä ilman ylitöitä ja kunnolla nukkuen, vaikka olisi mikä kiire. Mutta marraskuulle asti jolloin tuo isoin projekti on tuotannossa tulee olemaan melkoisen järkyttävää menoa ihan varmasti. No, ensi viikolla meillä jaellaan niitä potkuja, joten tiedä vaikka osuisi lähes lottovoitto kohdalle ja pääsisi koko hommasta.
Oma esimieheni oli tehnyt mulle kivat källit, ja lupaillut asiakkaalle että se on melkein tehty jo, uskoen että voidaan aina lykätä jokunen viikko deadlinea, niin että saan tehdä rauhassa kiireellisempää projektia. Tosiasiassa en ollut aloittanutkaan -esimiehen käskystä, koska työ ei ollut olevinaan kiireinen- sitä, ja niinpä tuli pikku ylläri torstaina, että tiistaina (tänään) klo 12 on asennus ja testaus alkaa. Asiakas huusi kuin palosireeni kun pomoni yritti anoa lisäaikaa ja vedota toisen projektin tilanteeseen, ja alkoi uhata reklamaatiomaksuilla ja ties millä. Niinpä ei sitten muuta kuin tekemään. Kuten aina, koodari kärsii siitä kun esimies lupailee asiakkaille sitä ja tätä :( Ja tosiaan, ohimennen asiakkaalle annettiin ymmärtää että kyseessä on MINUN vikani vaikka minä olin vain noudattanut esimiehen asettamaa prioriteettijärjestystä...
Kyseessä oli melko suuritöinen liittymä toiseen järjestelmään, jolle oli työtilauksessa määritelty 18
henkilötyöpäivää työn määräksi. Koska aloitin torstaina, oli minun käytettävä viikonloppukin siihen lähes yötä päivää että sain valmiiksi. Viime yönä aamuyöstä sain homman valmiiksi, joten siinä mielessä meni hyvin.
Ei vaan meinaa vanha jaksaa tämmöistä. Kaljaa ja energiajuomaa on mennyt niin paljon että vaa'alla ei kannattane käydä vähään aikaan. Ruoaksi on riittänyt suklaapatukat, perunalastut ja lihapiirakkaan muistuttavat Vihannespiirakat eli "vihikset". Tänä aamuna oli pää niin sekaisin unettomuudesta ja stressistä että säikähdin kesken työmatkaa, että missä ihmeessä olen, en tunne tätä paikkaa ollenkaan! Sitten aloin miettiä että onhan mulla navigaattori autossa joten laitan sinne työpaikan osoitteen niin kyllä se perille vie - ainoa vaan etten muistanut sitäkään, enkä omaa kotiosoitettani. Paniikkikohtauksen partaalta sain itseni rauhoitettua ja sitten muistin taas kuka olen ja missä olen ja jatkoin tuttua työmatkaani ;) Ja kaikkea on pitänyt tarkistella miljoona kertaa kun ei muista joko tarkisti että kukkaro on mukana, työläppärin laturi on mukana, ovi on lukossa kun lähti kotoa...Nyt täytyy kyllä ottaa jokunen päivä ilman ylitöitä ja kunnolla nukkuen, vaikka olisi mikä kiire. Mutta marraskuulle asti jolloin tuo isoin projekti on tuotannossa tulee olemaan melkoisen järkyttävää menoa ihan varmasti. No, ensi viikolla meillä jaellaan niitä potkuja, joten tiedä vaikka osuisi lähes lottovoitto kohdalle ja pääsisi koko hommasta.
Minua aina välillä mietityttää miksi et hae ohjelmointityötä näistä ns. keskisuurista tai pienemmistä ohjelmointitaloista jossa koodaa onnelliset nörtit :D sopisit varmasti joukkoon ja rekryävät asiantuntjoita niin huolella että varmasti töitä löytyisi. En siis tiedä missä olet töissä, mutta kuulostaa isommalta ohjelmistotalolta jossa ei vielä ole täysin ymmärretty kuinka riippuvaisia ovat hyvästä koodaajasta.. tai eivät vaan jaksa välittää. Niin siis mietin taloja tyyliin Arcusys, Vincit ja Vaadin.
VastaaPoistaUsein nuo pienet ja keskisuuret talot on kaikkein pahimpia, ellei satu olemaan täysin porukkaan sopiva iältään, sukupuoleltaan jne.
PoistaEsim. tiedän hiljattain listallasi viimeksi mainitusta paikasta "erorahalla" ulos kiristetyn (koska laillista syytä potkujen antamiseen ei ollut, joten ystävällismielisesti sitten sanoivat että voithan sinä jäädäkin mutta teemme elämäsi helvetiksi, tai sitten otat puolen vuoden liksat ja irtisanoudut itse). Ja tämä henkilö on hyvä työntekijä, tiedän kun on ollut aiemmin työkaverini, mutta ilmeisesti ei suomenruotsalaisten tietyn tyylisten mieshenkilöiden poppooseen istunut persoonana riittävän hyvin joten piti päästä eroon... Erittäin karmea kuva jäi ko. paikasta tämän henkilön kertomuksen perusteella.
Samanlaista olen kuullut monesta muusta näistä dynaamisista ja trendikkäistä pienemmistä firmoista. Eksäni kärsii parhaillaan yhdessä niistä, ja on joutunut käytännössä kiusatuksi kun on viisikymppinen mies eikä sovi nuorten nörttipoikien porukkaan. Tuo olisi todennäköisimmin myös oma kohtaloni noissa firmoissa.
Kyllä nämä isot talot vaan on parhaita tämmöiselle yli nelikymppiselle akalle, niin luulen. Mutta meidän tiimissä on kyllä ollut viimeisen puoli vuotta niin hullu tilanne että vähintään tiimin vaihto talon sisällä tapahtuu kyllä pian jos tilanne ei helpota. Tässä talossa joka on tosiaan iso kansainvälinen it-talo, kun on rentojakin tiimejä olemassa, tiedän kun olen ollut joskus sellaisessakin.
Totta tuokin kyllä... minulla on vaan fiilis että joissakin noista hyväksytään myös vanhemmat koodaajat.. :) Taisinpa juuri keksiä missä olet töissä - et pahimmassa kuitenkaan. :)
VastaaPoistaJoo, ei ole vaikea arvata, jos seuraa talousuutisia, niin laajasti nämä meidän YT:n on uutisoitu esimerkiksi, eikä muilla isommilla taloilla ole ollut hiljattain vastaavia.
PoistaOlet sinä kyllä melkoinen, kun tuommoista stressiä kestät. Itse olisin seonnut jo kauan sitten, tavalla tai toisella. Ja tajuaakohan pomosi ollenkaan, miten arvokas työntekijä firmalle olet? Vähän epäilen.
VastaaPoistaMä olen kanssa sellainen viime tippaan jättäjä ja vetkuilija, joka ei tee vastenmielisiä hommia, ennen kuin on ihan pakko. Joissakin asioissa on kyllä tapahtunut pientä edistystä, mutta suurimmassa osassa ei. :-) Tajusin muuten tässä yhtenä päivänä yhden syyn mun vetkuiluun: vastenmielisten hommien tekemisestä ei saa samanlaista nautintoa, jos ne tekee heti alta pois, kuin että jos viivyttelee viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti ja kiusaa itseään sillä tekemättömällä hommalla. Voi sitä onnen ja autuuden tunnetta, kun homman saa sitten viimeinkin tehtyä! Eräänlainen nautinto kai tämäkin. :-D Mutta tämähän ei nyt tähän postaukseen suoranaisesti liittynyt, vaan tuohon yhteen aiempaan.
Tuskin mua minään arvokkaana työntekijänä pidetään, koska minä pidän niin kauheaa valitus-möykkää aina jos joudun joustamaan, että minua varmaan pidetään laiskana ja ei-motivoituneena :D Vaikka sitten valittamisesta huolimatta teenkin homman.
PoistaMä en kyllä saa mitään nautintoa tuosta vitkuttelustani, vain ahdistusta ja stressiä. Mutta se ahdistus ja stressi on pienempää kuin tekemiseen liittyvä joten sitä jatkaa silti kunnes deadline stressin ahdistavuus kasvaa riittävästi :D
Työ joka tappaa...
VastaaPoistaJoo, sitä tämä kyllä liian usein on. Tässä jo haaveilen niistä potkuista, että jos ensi viikolla vapautuisi tästä niin elämänlaatu paranisi huomattavasti. Taksikuskeista esimerkiksi kuulemma on pk-seudulla pulaa, joten tiedä vaikka siitä tulisi mulle uusi ammatti, joka ei aiheuta sydänkohtausta ennen 50 vuoden ikää...
PoistaMua jäi kiinnostamaan että annoitko syyn viivästyksestä jäädä sun niskoille? Vai miten hoidit asian...
VastaaPoistaVäkisinhän se jäi. Siitä ei pomo tykkäisi hyvää, jos syy tulisi hänen ja firman niskaan. Se on ihan arkea, että koodari syötetään susille jos joku pitää syöttää, jotta firman maine säilyy. "Ei me toki lykätty teidän, Tärkeän Asiakkaan, palvelemista, mutta tuo yksi koodaritunari hidasteli"...
PoistaOlenpa joutunut jokusen kerran sellaiseenkin tilanteeseen, että esimies on käskenyt suoraan kirjata esim. projektien välisiä laskuttamattomia tunteja tiettyihin ylläpitoprojekteihin, mutta sitten jos asiakas onkin tarkastanut laskujaan tarkemmin ja vaatinut selitystä että mitä muka siihen projektiin on tehty kun ei heidän tietääkseen mitään, niin pomo on asiakkaalle pahoitellut että MINÄ (tai muu kollegani jotka laitetaan tekemään samaa) on kirjannut väärin, ja toki hyvitetään laskut. Mutta silti seuraavalla kerralla taas yritetään että josko menisi läpi.
Joo :/ Mua ei niinkään haittaa kun mokaillaan, sehän on aika luonnollista. Mutta väsyttävää se on jos hommat venyy muiden vuoksi ja sitten syy pukataan vaan eri niskaan...
VastaaPoistaToisalta tuommoinen asiakkaan koijjaaminen laskutuksessa on jo semmoista että että se ois hyvä syy vaihtaa firmaa. Kyllähän se on firmoilla nykyään vaikeaa pysyä mukana tarjouskilpailuissa, kun halutaan osaamista ihan minimihinnalla, mutta silti..
Hassua on, että mä olin alalle tullessani äärirehellinen, ja otti tämäntapaiset asiat kovasti luonnon päälle. Inhotti suorastaan osallistua minkäänlaiseen epärehellisyyteen.
PoistaNykyään sitä on jo niin paatunut, että ajattelee, että kun tämä työelämä kerran kokonaisuudessaan on yksi iso hullujenhuone niin ihan sama kai mitä täällä tapahtuu. Minä vaan teen mitä käsketään ja yritän selvitä päivästä päivään tulematta itsekin vielä hullummaksi kuin jo olen :D
nyt skarppina sen ruokavalion kanssa!! ettei valu tehty työ ihan hukkaan heti. sana "perunalastu" saa hälytyskellot soimaan kovaa.
VastaaPoistaMä en ole torstain jälkeen syönyt varmaan MITÄÄN terveellistä. Henkiinjääminen ja hommasta selviytyminen on ollut päätavoite, ei ole jaksanut ajatella painoa tai terveyttä. Kaljaa on mennyt litroittain, samoin sokerista energiajuomaa, karkkia, jäätelöä, chipsejä, pasteijoita. VAan ei yhtään vihannesta tai hedelmää esimerkiksi :D
PoistaEi kyllä onnistu minkään sorttinen painon hallinta jos tämä kiirevaihe ei mene ohi :(
Oletko tutustunut Haylie Pomroyn kirjaan Nopea aineenvaihdunta? En tiedä toimiiko käytännössä, aloitin vasta kirjan lukemisen, mutta vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta ja suositellaan juuri meille, jotka olemme kitudieeteillä ja laihdutuksella stressaamisella pilanneet aineenvaihduntamme.
VastaaPoistaEn ole lukenut. Vähän googlailin asiaa ja tuntuu asiantuntijat olevan aika kriittisiä hommaa kohtaan, esim. Patrik Borgilta on kriittisiä kommentteja dieetistä. Ei tunnu uskovan että kirjan keiniot mitenkään merkittävästi nopeuttavat aineenvaihduntaa. Mutta toteaa että kyllä sillä vähän laihtuu koska kalorinsaanti vähenee ja liikuntaa suositellaan myös, ei kuitenkaan mitenkään mystisesti aineenvaihduntaa tehostamalla.
PoistaEi tunnu kyllä yhtään mun jutulta tuo dieetti, kun pitää syödä 5 kertaa päivässä ja lisäksi on tarkkoja kieltoja ja sääntöjä mitä ja milloin syödä. Mulle riittää kunhan pääsen taas tästä stressi-ahmimisesta normaaliin ruokavaliooni, en sen terveellisempää tai laihduttavampaa tavoittele.