Mä sain eilen elämäni ensimmäisen livenä annetun ulkonäkökehun!

Täytyy sitä näköjään elää 42-vuotiaaksi että sellaisen saa. Tämäkin kehu tuli kyllä todennäköisesti enemmän mekolle kuin meikäläisen ulkonäölle varsinaisesti, mutta oli se silti niin hassu kokemus että panikoiduin pahasti. Ja kun minä panikoiduin, niin kehuja ilmeisesti käsitti että hän taisi sanoa jotain tosi noloa tai loukkaavaa, ja punastui ja loikki vaivautuneena pois. Toivottavasti ei nyt raukka loppupäivää murehtinut sitä että miksi piti päänsä aukaista ja mennä kommentoimaan juuri sen vittumaisen ja kylmän akan ulkonäköä - olisi se pitänyt arvata ettei se tykkää semmoisesta ;)

Kyseessä oli työtilanne. Oltiin lounasristeilyllä, ja mulla oli päälläni kurvikkaille naisille tarkoitettu

musta-puna-valkoinen kissamekko. Se ei ole värejä lukuun ottamatta yhtään mun tyyliä, ihan liian naisellinen kellohelmoineen ja tyköistuvine yläosineen. Sitä paitsi, vaikka se oli sopiva kun se viime viikolla tuli mulle, niin on sen verran vielä juhannusturvotusta että näytin mielestäni siinä vähän makkarankuoreen ahdetulta manaatilta, minkä vuoksi en edes kehtaa laittaa kuvaa itsestäni siinä tänne. Saa riittää kuva Lumingerien sivuilta, josta sen tilasinkin ;)  Olin lisäksi väkertänyt hiukset niskanutturalle sen tavanomaisen punaisella puhelinlangan näköisellä kiemuraisella lenksulla kiinnitetyn ponnarin sijaan.

Siellä sitä sitten olin kyrpiintynyt kuin mikä, koska epäsosiaalisena ihmisenä inhoan tuollaisia muka-rentoja pakkotilaisuuksia, joissa täytyisi teeskennellä että on kivaa ja rentoa, vaikka mieli tekisi joko a) vetää pää täyteen, mitä ei voi koska on töissä ja asiakkaitakin paikalla tai b) osoittaa elein ja sanoin kuinka paljon vituttaa koko risteily ja mieluummin olisi konttorilla koodaamassa, mutta tätäkään ei voi tehdä kun pitää edustaa työnantajaansa. Inhoan kaikenlaista feikkiyttä syvästi ja ahdistaa pakko tekojutustella ja tekohymyillä edustusmielessä. Se tuntuu henkisesti siltä kuin pitäisi nuolla jonkun persettä ja vielä päälle kiitellä, että kiitos kun saan nuolla, ai onpa tämä kivaa ja tässä sitä tiimiydytään kivasti samalla!

Yritin siinä sitten jossain nurkassa kyhjöttää kännykällä pelaamassa, kun sitten keski-ikäinen mies yllätti ja tuli kommentoimaan: "Sinä olet hyvin sievä tänään". Mulla kun on yleensäkin vittumainen perusilme, niin vaatii varmasti melkoisesti rohkeutta tulla noin sanomaan. Puhumattakaan maineesta suorasanaisena ja kiivasluontoisena ihmisenä, jota aremmat kollegat jopa pelkäävät niin että lähestyvät mieluummin sähköpostilla (ylikohteliaaseen sävyyn usein vieläpä) kuin tulemalla puhumaan. Ja sitten raukka sai vielä silmilleen mun paniikkireaktion, jossa luultavasti tuijotin silmät suurena, kiukkuisen näköisenä, ja sanoin kolkolla viskibassoäänelläni: "JAAHA!" Siinä vaiheessa mies poistui helvetin nopeasti :D