Loma alkoi ja Cambridgen 4-taso jatkuu

Hirvittävän työrupeaman jälkeen sitten lopulta alkoi viikonloppuna loma, ja jatkuu tästä eteenpäin 4 viikkoa. Vielä ei ole oikein lomatunnelmaan päässyt, ihan siitä syystä kun on viimeisen kuukauden henkisesti joutunut piiskaamaan itseään tekemään nopeammin ja enemmän, työntämään väsymyksen ja tympäisyn syrjään. Nyt sitten kun ei enää tarvi, ylikierrokset purkautuvat epämääräisenä vitutuksena ja levottomuutena, jossa kaikki pienetkin asiat ärsyttävät kohtuuttomasti. Mutta eiköhän tämä noin viikossa tasoitu kun jatkan 12 tunnin yöunien ja päälle päiväunien nukkumista ;)

Cambridge-valmentajalla kävin eilen. Paino ei ollut laskenut viime kerrasta kuin 200 g, johtuen juhannuksen juhlinnasta. Sanoin että haluaisin kovasti takaisin sinne 70 kiloon minne olin jo päässyt, mutta valmentaja oli sitä mieltä että ei kannata yhtään hätäillä, vaan jatkaa vaan 1200 kcal ruokavaliota ilman ylimääräisiä kiristyksiä. No, minähän olin jo muutaman päivään pussikuuria pitänytkin, mutta sitä en kertonut ;)

Minulla tuon 4-tasonhan piti loppua jo heinäkuun puolivälissä, ja olla siirtyminen 5-tasolle, jolla saa syödä 1500 kcal päivässä, mutta päätimme jatkaa 4-tasolla, koska kuitenkin on vielä matkaa tavoitepainoon, ja tällainen liikuntaa harrastamaton pienikokoinen nainen ei todennäköisesti sillä 1500 kcal päivässä enää laihdu, vaan ne on ylläpitokalorit jolla saavutettu paino pysyy. 4-tasolla jatketaan kunnes paino on 66-67 kilossa.

Nyt lomalla olisi tarkoitus ottaa dieetti oikein tosissaan, kun ei voi stressiä ja "päännollaustarpeitakaan" ottaa tekosyyksi mässäyksille tai kaljoitteluille. Tarkoitus olisi siis pysytellä pedanttisen tiukasti siinä 1200 kcal päivä, ja katsoa miten paino lähtee kehittymään. En halua tätä projektia pidentää yhtään enää (ja jokainen lankeemushan vaan pidentää dieettiä), en niellä yhtään useampaa etovan makeaa Cambridge-tuotetta kuin on pakko. Joten tarkoitus olisi mennä nyt tavoitteeseen suoraviivaisesti ilman mutkia matkassa, ja sitten on tämäkin homma hoidettu pois alta, lopultakin. Onhan tätä muutama vuosi jo blogin merkeissä kitkutettukin tätä laihduttamista.


Kommentit

  1. He jumaliste nyt ulos sieltä! Varsinkin nyt kun olet laihtunut niin kesämekko päälle ja terassille. Eikö sulla ole ystäviä? Voi ilman ystäviäkin istua ja vaan olla ja ei tarvitse sanoa mitään kenellekään. Ei toi kuulosta kamalan terveeltä jos päivisin koodaat ja vapaalla pelaat tietokonepelejä vaikka kuinka todistelet että viihdyt yksin ja olet introvertti. Varmasti saisit kehuja roppakaupalla, jos vaan ottaisit ne vastaan vaikka sanomalla vaan kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ystäviä, enkä oikeastaan sellaisia haluakaan. Joskus on ollut kyllä, mutta ihan omasta syystä/tahdosta ne ystävyydet on viilenneet, kun en ole oikein viitsinyt toisen makuun tarpeeksi tavata tai pitää yhteyttä, kun niin kovin harvoin kaipaan tai edes jaksan seuraa.

      Se hyvä puoli tässä keski-iän kriisin jälkeisessä keski-ikäisyydessä on, että ei tarvitse enää välittää pätkääkään siitä, onko oma elämäntapa muiden mielestä tervettä vai ei. Sitä vaan elää niin kuin itse haluaa, ja ihan sama mitä muut siitä ajattelee.

      Ne kehut - ne tulisivat 10-20 vuotta liian myöhään, koska enää ne ei kiinnosta, en tarvitse niitä mihinkään. Silloin nuorempana, kun olisi miehetkin vielä kiinnostaneet, toki olisi tuntunut hienolta jos olisi saanut kehuja ja huomiota, mutta nyt kun en enää halua edes miesseuraa, ja itsetuntokin on tarvinnut pakon edessä rakentaa muiden asioiden kuin ulkonäön varaan, niin eipä niistä kehuista kauheasti iloa ole. Lähinnä ovat vaivaannuttavia.

      Poista
  2. Hei nyt loppu noi painohallintajutut. Ei jaksa kiinnostua oletko lihonnut 200 g vai 5 kg. Olet kuitenkin normaalin kokoinen nätti nainen eli kyllä sulla menee nyt ihan överiks jos lomallakin vahdit painoa. Tiedän kyllä kun on vääristynyt omakuva niin aina näkee itsensä läskinä kun sitä pienestä asti kaikki kommentoineet. Edelleen pelkään sukulaisia ja kommentteja painosta. Ei ole muuta tietä kuin terapia koska kaikki on tullu koettua laiha/lihava minä. Syön tunteisiin ja siihen ei mikään painonhallinta auta kun tulee mättökohtaus. Toivoisin että oksentaisin ne ulos mutta ei. Kaikki jää lisää omaan massaan. Kaikki siis pään sisällä vaikka mitä painaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, itse näen juuri loman parhaaksi ajaksi vahtia painoa. Töissä käydessä ei aina vaan jaksa, kun on stressiä ja kiire, niin että esim. terveellisen ruoan laittaminen tuntuu ylivoimaiselta voimainponnistukselta. Sitä vaan ostaa pikaruokaa ja energiajuomaa, eikä jaksa välittää painosta. Lomalla on aikaa ja energiaa miettiä ruokaa ja laittaa sitä, joten siksi minä ainakin kaikkein mieluiten lomalla laihdutan.

      En minä itseäni läskinä enää pidä missään nimessä. Tavallisen kokoisena ikäisenäni naisena ihan. Mutta kun tavoite on asetettu, niin sen haluan saavuttaa, ja tämän blogin aihe kuitenkin on meikäläisen painonhallintasekoilut, joten siksi tästä aiheesta tulee säännöllisesti kirjoitettua. Ymmärrän kyllä erinomaisesti jos ihmisiä ei jaksa kiinnostaa - itse asiassa ihmettelen sitä että minun juttujani vieläkin jotkut viitsivät lukea :D

      Poista
  3. Mukavaa ja virkistävää kesälomaa Plussis :)

    VastaaPoista
  4. Kirjottele sinä vaan!Täällä se sielunsisar erehty käymään vaakalla,kääk!!!Niin monta kiloo tullu taas syötyä krapulapäivinä,et nyt kuule loppu. . .meinaan se kaljanjuonti :-) Pakko ottaa järki käteen ja opetella elämään niinkuin joskus aikonaan,kun ei kaljaa tarvinnu.Siitä on vaan tullu tapa,tylsään elämään.Jostain takaraivosta tarttee nyt etsiä se inspiraatio.Hyvää lomaa sulle ja koita muutakin tehdä kun pelata :-) Raisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosiaan aika uskomatonta, miten paljon yksikin juomailta + krapulapäivän olonparantelusyömiset voi nostaa painoa. Puhumattakaan siitä, että jos olo on niin paska, että täytyy tissutella seuraavanakin päivänä krapulaa välttääkseen. Siinä kun on pari-kolme päivää loivennellut niin vaaka voi näyttää melko mielenkiintoisia lukemia.

      Tsemppiä sinne kaljan juomisen lopettamiseen - itselläni on nyt tarkoitus olla ainakin kesäloma kokonaan kuivin suin alkoholin suhteen.

      Poista
  5. Hei taas!
    Minä varmaan olen sitten hullu kun minua juuri kiinnostaa jopa nämä 200 g heilautukset,itse taistellen painon kanssa koko ajan ja tykkään lukea näitä toisten taisteluita. Eli minä ainakin haluan että näistä kirjoitat.
    Muutenhan sitten ollaankin kun yö ja päivä,tosiaan nää koodaamiset ja tuo fantasia maailma kun ei yhtään kiinnosta eikä tuo kaljanjuontikaan.
    Silti kirjoitat kivasti ja olet mielenkiintoinen ihminen,jatkan siis lukemista...
    Ja tässä viiden viikon lomalla sitä omaa intoa terveelliseen elämään odottelen.
    Minusta tuo pussiruokakin on sitä terveellistä ( verrattuna kolmeen keksi pakettiin päivässä)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ajatus tuo että tosiaan, johonkin verrattuna se täyssynteettinen pussiruokakin voi olla terveellistä. Verrattuna esimerkiksi omaan ennen ekaa laihdutusyritystä olleeseen ruokavalioon, joka koostui lähinnä cokiksesta, keskikaljasta, pizzoista, kebabeista, lihapiirakoista ja suklaasta :D

      Poista
  6. Mä ainakin jaksan lukea, et pääse musta eroon vaikka haluaisitkin!! Se onko sun tapa hoitaa paino asioita paras mahdollinen, se on varmasti aihe josta emme ole samaa mieltä, mutta hei, miksi edes pitäisi olla. Ei se tee meistä kummastakaan yhtään sen huonompia ihmisiä vaikka ei samaa mieltä asioista oltaisikaan!!

    Ja jaksathan säkin lukea mua, ainakin luulisin!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen tosiaan blogiasi - nykyäänhän se on syövän ja sen hoitojen takia kuin jännitystarinaa seuraisi ;)

      Luin kyllä ennenkin, silti vaikka siellä on paljon sali- ja kuntoiluasiaa ja itseäni sellainen ei kiinnosta. Mutta oli myös kivaa kuvausta arjesta ja omaan makuuni sopivaa erikoista huumoria, niin kyllä on tullut ahkerasti lueskeltua.

      Poista
  7. Kiitos Plussapallo ihanasta blogista! Olemme ehkä hyvin erilaisia ihmisiä, mutta sinun avullasi olen tajunnut, että noinkin voi ajatella. Olet todella hyvä kirjoittamaan, olen kahlannut kaikki postauksesi läpi. Mukavaa lomaa ja kiitos, että olet oma itsesi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mikä olen enkä muuta voi - enkä enää edes halua ;) Se on juuri ikääntymisin suurin helpotus, että enää ei ole mitään halua koko ajan miettiä onko normaali ja mitä muut minusta ajattelee, vaan on vain mikä on. Jos ei mitään laitonta tee, niin ihminen saa elää juuri niin kuin huvittaa, erikoisestikin.

      Poista
  8. Koirasi kuolema ja siihen reagoiminen sai minut jotenkin voimaan pahoin. Et välitä kenestäkään paitsi itsestäsi. Koiran ottaminen tosin kuitenkin viittaa siihen, että sinulla on kuitenkin jotain josta haluat pitää huolta ja joka sinullekin on ollut ilona. Paljon kyllä selvitti että olet pohjalainen akka. Onhan se hienoa että maksat veroja, mutta mitä muuta hyötyä sinusta yksinäisenä on tälle yhteiskunnalla. Kun delaat, niin kuka maksaa laskut ja kukaan ei ole sinua suremassa. Täysin hyödytön elämä sinullakin. Tietysti mahdut pienenpään arkkuun kun olet laihtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas se nyt kauniisti sanottu! Ei kenellekään ihmiselle noin kommentoida, suri sitten koiraansa päivän tai vuoden ajan! Tietysti mahdut pienempään arkkuun kun olet laihtunut.. Plussis on ennenkaikkea viihdyttävä bloggaaja, upea ja rohkea oma itsensä! Ei kaikkien tarvitse tulla tänne lisääntymään ja avioitumaan. Jokaisella on oma tyylinsä tallata täällä maanpäällä, eikä todellakaan tarvitse mennä minkään satukirjan mukaan.

      Poista
    2. Paskat suri koiraansa vuoden ajan. Tunnekylmä ihminen jolla ei mitään annettavaa. Nuku plussis pois kukaan ei kaipaa.

      Poista
    3. Minulle se muuten on ihana, vapauttava asia että tosiaan, saisin kuolla vaikka tänään eikä kukaan jäisi kauheasti suremaan. Eikä ole ketään ta mitään vastuullanikaan, jonka pärjäämisestä tarvitsisi huolehtia jos minulle satttuu jotain.

      Elämän ei myöskään minusta tarvitse olla mitenkään hyödyllistä. Se vain on. Eipä joku voikukkakaan valtavan hyödyllinen ole, mutta niin sekin vaan aikansa elelee, ja siihen sillä on oikeus. Samoin kuin itsellänikin, ja jokaisella muulla riippumatta hyödyllisyydestä. Itse en edes pyri mihinkään hyödyllisyyteen, vaan vain siihen että en nyt haittaa ja kärsimystäkään kellekään aiheuttaisi.

      Surijatyyppi minä en tosiaan ole ollenkaan, enkä muutenkaan niin kovin tunneihminen. Elämän mottoni on, että en koskaan katso taakse - kun minulla oli koira, nautin jokaisesta hetkestä sen kanssa tietäen että yhteinen aika on aina rajallinen, kuolevaisia kun molemmat ollaan. Mutta kun koira kuoli, se elämänvaihe jäi taakse enkä sitä enää muistele tai sure. Itse asiassa, en osaa edes lopulta pitää kuolemaa erityisen surullisena asiana. Kipua ja kärsimystä kyllä, mutta en kuolemaa.

      Poista
    4. Hyvä ap Anonyymi, kommenttisi "sai minut jotenkin voimaan pahoin"!
      Ajattelin ensiksi kirjoittaa elämän arvon tai hyödyllisyyden mittaamisesta sillä kuinka laajalle oman elämänsä ulottaa tai surijoiden määrällä, mutta tulin siihen tulokseen että kommenttisi ei oikeastaan ansaitse yhtään enempää aikaani tai sanoja kun nämä edellä olevat.

      Plussapallo, (ei sillä että moista olalle taputtelua tarvitsit :-)) olet kirjoitustesi perusteella uskomattoman kiinnostava ja harvinainen persoona. Näin rehellisiin ja kaunistelemattomiin kirjoituksiin omasta elämästä ja ajatuksistaan törmää nykyisessä teeskentelyn ja ulkokultaisuuden maailmassa todella harvoin!
      Jatka samaan malliin, olemalla aina oma itsesi!

      Poista
  9. Oho, mielensäpahoittajatrolli joka on lukenut myös paljon tätä blogia :D Odotinkin tätä vapaalla kommentoinnilla tapahtuvaksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti