Pelaan Dragon Age Inquisitionia ja sorrun roskaruokaan
Ei meinaa tännekään ehtiä mitään kirjoittaa, kun heti kun töistä pääsee kotiin ja saa koiran lenkitettyä, on hinku pelaamaan. Syyllinen on uusi tietokonepelini, rooli/seikkailupeli Dragon Age Inquisition. Olen aina sellainen että kun jostain pelistä innostun, pelaan tuntikausia päivässä kunnes peli on pelattu läpi. Viime yönä maltoin kolmen aikoihin lähteä pelin äärestä "iltalenkille" koiran kanssa. Töissä klo 9 palaverissa oli "pirteä" olo, tosin 2 Battery-energiajuomaa aamupalaksi vähän sentään piristi.
Lupaavat että noin 100 pelituntia pelin läpäisemiseen menee, joten kyllä tässä vähän aikaa vielä saa illat ja yöt käyttää mätkimiseen, aarteiden etsimiseen ja maailman pelastamiseen 'halkeamasta' tulvivilta pahoilta örkeiltä.
Huvittaa kyllä kirjoittaakin tätä: yli nelikymppinen ämmä on tietokonepelistä innostunut kuin pikkupoika. Laihdutuksen kannalta tässä on se haitta, että pelin äärestähän ei tietenkään malta mennä ruokaa laittamaan, joten taas on jääkaapissa "pelaajan evästä" eli iso paketti lihapiirakoita, appelsiinimehua ja energiajuomaa. HYI MINÄ! Toivottavasti ensi viikolla ravitsemusterapeutti laittaa minut ruotuun :D Mutta ai että nautin tästä pelaamisesta nyt, en ole taas vähään aikaan mistään ollut näin innostunut. Kyllä tutkimusmatkailu ja maailman pelastaminen aina tylsän konttorirotan elämän voittaa!
 |
| Sankarin saa aika täysin kustomoida kasvojen muodosta hiusten ja silmien väriin. Mun tuli huomaamattani tehtyä sankari joka näyttää aika paljon samalta kuin minä nuorena . Kaljamahaa ei valitettavasti saanut sille tehtyä :( Ja tämä on tietysti pahis-ritari, joka mätkii barbaarikirveellä. Mä en pelaa maaginruipelona ;-) Voimaa, ei älyä! |
 |
| Tiukka goottitäti |
 |
| Valtava pelimaailma tutkittavaksi, ja kaunis sellainen |
 |
| Kuole, ruma louhikiärmes! |
 |
| Miksei oikean maailman kaupungit voi näyttää tältä (Plussis katsoo ikkunasta ja näkee rumia betonikuutioita - äkkiä pelimaailmaan pakoon!)! |
Inkvisitio on kyllä parhautta. Sosiaalinen elämä lakkasi joulun tienoilla kokonaan kun piti uppoutua viikkokausiksi pelin maailmaan. Enkä kadu!
VastaaPoistaJa itsehän olen siis 35-vuotias työssä käyvä rouva, joten kyllä meitä pelaavia naisia oikeasti on enemmänkin. :)
Mua häiritsi tässä(kin) pelissä Morriganin bikinit. Siis kolmekymppinen synnyttänyt nainen keskellä kylmää vuoristoa - laita nyt hitto soikoon jotain päällesi...
Niin joo, ja kyllä maagillakin kannattaa pelata. Knight enchanterini mätki tuon Fereldan Frostbackin ja muutaman muunkin lohikäärmeen soolona kanveesiin ja se oli ah niin nautinnollista. Suunnilleen pelin puolivälistä alkaen se muu party oli mukana vain banterin vuoksi ja maagi hoiteli taistelut melkein yksinään. Välillä oikein ärsytti että nyt Iron Bull pois edestä sähläämästä, mä yritän tässä taistella. :D
VastaaPoistaMonessa pelissä maageja on pelintekijöiden taholta suosittukin niin että järkevintä olisi pelata maagina, ne on yleensä pelin alussa herkästi kuolevia rääpäleitä eikä tehokkaita taikojakaan vielä ole, mutta lopulta ylivoimaisia. Mulla on vaan joku juttu siihen, että inhoan roolipeleissä kaikkia maageja, pappeja, parantajia sun muita ja haluan mieluiten olla iso ruma barbaari joka sanoo *grunt* ja mätkäisee helvetin isolla nuijalla tai kirveellä :D Silti, vaikka se tekisi pelaamisesta vaikeaakin. Mutta onhan tuossa Dragon Agessa tiimissä yleensä myös jotain maagejakin mukana, ja niitäkin täytyy kehittää vaikka mun sankari onkin kahden käden aseisiin erikoistunut warrior.
PoistaHuvittavaa kyllä tuo yleinen naishahmojen vähäpukeisuus peleissä. Miehillä on yleensä asianmukaiset varusteet, esim. taisteluissa haarniskat, mutta naisen haarniska voi olla tyyliä peltibikinit. Suojaa ihan varmasti hyvin miekaniskuilta :D Tässä esimerkki lajityypistä pahimmillaan, King's Bounty Armored Princess-pelin (on muuten erittäin hyvä peli kuten koko KB-sarja) sankari https://zompist.files.wordpress.com/2011/03/ap-sexy.jpg Kyllä on "haarniskoidulla prinsessalla" vähän heppoinen haarniska.
Niin kertokaapas tyhmälle, mitä tällaisesta pelaamisesta saa? MIllainen maailmankuva tuolla vallitsee? Sata tuntia on varsin pitkä tovi...
PoistaItselleni pelaaminen on harrastus siinä missä vaikkapa käsityöt tai lukeminen, tapa rentoutua. Olen varmasti käyttänyt elämässäni kymmeniä tuhansia tunteja kirjojen lukemiseen, ja pelaamisessa on minusta kyse vähän samanlaisesta eskapismista. Nykyään monissa peleissä on usein hyvinkin monimutkaisia juonikuvioita, joita seuraa kuin tv-sarjaa tai romaania ikään - paitsi että itse pääsee vaikuttamaan juonen kulkuun ja hahmojen kohtaloihin.
PoistaPelejähän on kaikenlaisia, Angry Birds -tyyppisistä toiminnallisista pikapeleistä tämmöisiin massiivisiin juonellisiin eepoksiin, joten kaiken tyyppisille pelaajille löytyy viihdykettä.
Maailmankuva vaihtelee pelistä riippuen. Mutta kuten paivi sanoi, kyseessä on eskapismi, uppoutuminen täysin toisiin maailmoihin, oleminen itse jotain ihan muuta kuin on oikeasti. Kokeilla erilaisia rooleja maailmoissa, jotka on täysin erilaisia kuin todellinen maailma.
PoistaEri peleillä on tosiaan erilaisia sisältöjä ja pelaajan rooleja. Esimerkiksi Assassin's Creed sarjaa tykkään pelata aivan upeiden rekonstruoitujen historiallisten maisemien takia, ja koska on viittauksia oikeaan historiaan. Pelaisin niitä luultavasti sittenkin vaikka itse toiminta olisikin tylsää, ihan vaan päästäkseni uppoamaan vaikka ristiretkiajan Jerusalemiin, 1500-luvun Italiaan tai kuten viimeisessä osassa, vapaussodan ajan Ranskaan. Minulla on niin hyvä mielikuvitus, että kun kuljen pelissä niitä katuja, melkein haistan hajut ilmassa, enkä edes muista olevani joku pelaaja 2000-luvulla, vaan minä koen olevani se sankari.
Dragon Age Inquisitionissa ja esim. King's Bountyissäkin keskeistä on tutkimusmatkaileminen ja taistelu. Kyllä se vaan välilä tällaiselle luonnossa heiveröiselle ja laiskanpulskealle pullerolle välillä maistuu samaistua karskin, kovan soturin rooliin, sellaisen joka ei kitise vaan menee ja pistää pahikset pakettiin ja pelastaa maailman. Tosielämässä en kannata missään nimessä väkivaltaa, enkä usko että maailma pelastuu sotimalla "pahaa" vastaan (tosielämässä ei edes ole yksiselitteisesti hyviksiä ja pahiksia), mutta pelit ei olekaan tosi- vaan fantasiamaailma. Pelin sisällä voi olla absoluuttista pahaa joka on vain hävitettävä tai maailma häviää.
Joissain peleissä taas ratkotaan vaikka rikoksia, ja ne on älyllisesti kiinnostavia. Tietyt simppelit pelit taas on ihan pelkkää rentouttavaa ajanvietettä, tyyliin Angry Birdsit, Trinet tai vastaavat. Onpahan ainakin tapa saada kovan työpäivän jälkeen työasioiden ajattelu poikki, kun pitää keskittyä siihen peliin, joka taas ei vaadi yhtään ajattelua, mitä ei koko päivän kuumeisesti ajateltuaan enää haluakaan yhtään lisää. Terveellisempää pelaaminen ainakin on kuin nollata alkoholilla.
Täällä toinenkin 35-v pelaava rouva. Ruokaa ei tosiaan huvita tehdä, kun pelimaailma imee puoleensa, mutta ei eväiden ole pakko olla energiajuomaa ja lihapiirakoita. Vähäenergiaisiakin eineksiä on, ja joissakin kaupoissahan on ne sellaiset salaattipömpelitkin, joista voi koota itselleen rasiaan salaatin. Mites jos energiajuoman ottaisi lightina tai hörppisi vissyä (ja kahvia, jos kofeiinia on saatava)? Tsemiä syömisiin ja mielikuvitusta ruokavalintoihin!
VastaaPoistaAikoinaan kun pelasin ekaa kertaa wowia laihduin tuosta noin vain viitisen kiloa, kun en malttanut mennä syömään ollenkaan. Eikä ollut edes ylipainoa, vaan normaalipainon rajoissa mentiin.
Viime aikoina olen juonut onneksi nuo energiajuomat pääosin Sugarfree-versioina, kun olen tajunnut kuinka paljon niistäkin tulee energiaa minun suurkulutuksellani...
PoistaTuota täytyy tosiaan miettiä että mitä kevyempää voisi syödä silloin kun tarvii jotain valmista. Tosin yleensä en jaksa käydä kuin lähi-Alepassa, jossa esim. salaattivalikoima on aika olematon.
Mullakin oli nuorempana tuota että laihduin pelatessani helposti, ja kerran vähän päälle 10-vuotiaana olen jopa pyörtynyt, kun pelasin joululomalla niin intensiivisesti, että en muistanut edes juoda vettä ties kuinka pitkiin aikoihin, saati syödä :D Mutta enää ei ole siitä vaaraa, nälkä ja jano muistuttavat itsestään vaikka mikä olisi, varsinkin nälkä (valitettavasti).
Mites se ravitsemusterapeutilla käynti sitten meni...?
VastaaPoistaVasta torstaina on tuo ravitsemusterapeutilla käynti, laitan kyllä sen jälkeen postausta kun olen käynyt :)
Poista