Kuulin sivusta kun minua haukuttiin
Kävi sitten semmoinen tapaus että kuulin kun minua arvosteltiin, juttua joka ei ollut tarkoitettu minun korvilleni.
Olin menossa tilaisuuteen jossa oli sekä minulle tuttuja että tuntemattomia ihmisiä. Olin pari minuuttia myöhässä tärkeän työpuhelun takia, ja muut oli jo kokoontuneet paikalle. Oven ulkopuolella kuulin puhetta, jonka arvelin saattavan koskea minua, joten en astunutkaan sisään vaan jäin kuuntelemaan. Keskustelu meni jotenkin näin:
1. puhuja: - ... se on semmoinen aika huoliteltu nainen, semmoinen aina meikattu ja hiukset laitettu...
2. puhuja: - Ai, joku oikein kauniskin?
1. puhuja taas: - No eeeii, pikemminkin päinvastoin...
3. heittää: - Pelottaa ajatellakin miltä se näyttäisi ilman meikkiä
* naurunhörähdyksiä*
Niitatakseni viimeisimmätkin epäilykseni siitä että ehkä keskustelu ei koskekaan minua, alkaa keskustelu erikoisen nimeni alkuperästä.
Jos olisin ollut energisellä ja v-mäisellä tuulella, olisin astunut sisään huoneeseen ja kysynyt tekopirteästi hymyillen: AI, kenestä te puhutte muuten??? ja nauttinut vaivaantuneisuudesta ja mahdollisista hätävalheista. Mutta olin aamuväsynyt ja ajattelin vaan itsekseni "vittu tätä paskaa taas" ja poistuin minuutiksi-pariksi kauemmas ja tein uuden entranssin myöhemmin. Niin etteivät toiset tajuaisi että olen kuullut sen keskustelun.
Tämä tapaus toi mieleeni toisen tapauksen ajalta jolloin seurustelin. Mies oli muuttunut jotenkin etäiseksi, mutta ei suostunut kertomaan, mikä mättää. Ei mikään kuulemma. Kerran kun hän sitten lähti kaverinsa kanssa oluelle, tein sen mitä ei saisi tehdä, ja luin hänen päiväkirjaansa. Viimeinen merkintä oli pohdintaa siitä, viitsiikö hän ollenkaan lähteä kanssani matkalle josta oli sovittu, koska kyllähän häntä hävettää mun kanssa kulkea. Merkintä päättyi toteamaan että toisaalta eipä hänellä nyt muitakaan ole ja kyllä rumankin naisen paneminen oman käden voittaa. Oli kovin mieltäylentävää, mutta enpä voinut asiaa ottaa koskaan esiin koska en halunnut paljastaa että luin sitä päiväkirjaa. Kyllä se minut sitten jättikin jonkun ajan päästä se mies.
Olin menossa tilaisuuteen jossa oli sekä minulle tuttuja että tuntemattomia ihmisiä. Olin pari minuuttia myöhässä tärkeän työpuhelun takia, ja muut oli jo kokoontuneet paikalle. Oven ulkopuolella kuulin puhetta, jonka arvelin saattavan koskea minua, joten en astunutkaan sisään vaan jäin kuuntelemaan. Keskustelu meni jotenkin näin:
1. puhuja: - ... se on semmoinen aika huoliteltu nainen, semmoinen aina meikattu ja hiukset laitettu...
2. puhuja: - Ai, joku oikein kauniskin?
1. puhuja taas: - No eeeii, pikemminkin päinvastoin...
3. heittää: - Pelottaa ajatellakin miltä se näyttäisi ilman meikkiä
* naurunhörähdyksiä*
Niitatakseni viimeisimmätkin epäilykseni siitä että ehkä keskustelu ei koskekaan minua, alkaa keskustelu erikoisen nimeni alkuperästä.
Jos olisin ollut energisellä ja v-mäisellä tuulella, olisin astunut sisään huoneeseen ja kysynyt tekopirteästi hymyillen: AI, kenestä te puhutte muuten??? ja nauttinut vaivaantuneisuudesta ja mahdollisista hätävalheista. Mutta olin aamuväsynyt ja ajattelin vaan itsekseni "vittu tätä paskaa taas" ja poistuin minuutiksi-pariksi kauemmas ja tein uuden entranssin myöhemmin. Niin etteivät toiset tajuaisi että olen kuullut sen keskustelun.
Tämä tapaus toi mieleeni toisen tapauksen ajalta jolloin seurustelin. Mies oli muuttunut jotenkin etäiseksi, mutta ei suostunut kertomaan, mikä mättää. Ei mikään kuulemma. Kerran kun hän sitten lähti kaverinsa kanssa oluelle, tein sen mitä ei saisi tehdä, ja luin hänen päiväkirjaansa. Viimeinen merkintä oli pohdintaa siitä, viitsiikö hän ollenkaan lähteä kanssani matkalle josta oli sovittu, koska kyllähän häntä hävettää mun kanssa kulkea. Merkintä päättyi toteamaan että toisaalta eipä hänellä nyt muitakaan ole ja kyllä rumankin naisen paneminen oman käden voittaa. Oli kovin mieltäylentävää, mutta enpä voinut asiaa ottaa koskaan esiin koska en halunnut paljastaa että luin sitä päiväkirjaa. Kyllä se minut sitten jättikin jonkun ajan päästä se mies.
Mutta onhan tähän jo totuttu
eikä tällaiset enää maailmaani kaada, kuten joskus alle parikymppisenä olisin luultavasti itkeskellyt illan kotona synkkyyden vallassa samanlaisen tapauksen jälkeen. Nyt tuli vaan sellainen lievä tympeä tunne. Siitäkin olen sinänsä yllättynyt, että tunnen senkään vertaa. Koska kyllähän minä itsekin olen sitä mieltä että olen ruma, ja hyväksyn sen, niin miksi ihmeessä se sitten tuntuu miltään että joku muukin toteaa tämän faktan ääneen...
Oliko nuo keskustelijat miehiä vai naisia vai sekä että?
VastaaPoistaMiehiä kaikki, semmoisia 30-50-vuotiaita... Sen tyypin joka epäili minun olevan suorastaan pelottavan ruma ilman pakkelia, olen kuullut joskus aika julmasti haukkuvan myös deittailemiensa naisten ulkonäköä, ja silloin ajattelin että eipä tuo pruhjuhousu itsekään mikään adonis kyllä ole mutta näköjään on varaa nirsoilla...
PoistaMinä en kyllä ymmärrä tuollaisia ihmisiä. Aikuiset ihmiset, heidän pitäisi todellakin hävetä käytöstään, tai oikeastaan käytöstapojen puutetta.
VastaaPoistaMinun mielestäni sinä olet kaukana rumasta - varsinkin silmäsi ovat todella kauniit.
Ei ne varmasti olisi noita puhuneet jos olisivat tienneet että kuulen... Selän takana haukkuminen taas on ihan valtavan yleistä minusta, vaikka ikävä tapa sekin toki on. Ihmiset vaan ajattelee että jos ei pilkattu tiedä, niin ei se häntä haittaakaan.
PoistaMInun täytyi oikein pohtia tätä ikävää sattumusta. Ensinnäkin, onko teknisen alan miehillä todellakin noin ääliömäinen käytös. Ikään kuin tekninen taju surkastuttaisi vähänkin ihmismäisen käytöksen. Niissä ei-teknisen alan työkuvioissa, joissa minä liikun, en voisi kuvitellakaan, että ylipäätään kenenkään ulkonäöstä puhuttaisiin - ellei sitten kehaista kohteliaasti jotakin suoraan hänelle itselleen.
VastaaPoistaTai sitten pointti on se, että enhän tiedä, mitä miehet omissa joukkioissaan puhuvat.
Luulen, että tää "pruhjuhousu" - mikä ihana sana - on sellainen megamultiääliö, että sanoo tuon saman kaikista naisista. Naisia mollaamalla hän kasvattaa omaa olematonta itsetuntoaan. Hän todennäköisesti pitää sinua pelottavana ammattilaisena, joten on hyvä romahduttaa siitä asemasta sivaltamalla ulkonäöstä jotakin.
Sitä paitsi niinkin voisi sanoa, että kaikki ovat "pelottavia" versioita itsestään ilman meikkiä:)
Voi kun olisit jaksanut iskeä takaisin tässä tilanteessa ja nolannut heidät.
En todellakaan usko, että olet ruma.
Minuakin harmittaa, etten noin aamutuimaan ollut energisellä tuulella ja tullut (teko)pirteästi hymyillen kysymään että kenestä täällä keskustellaan! Mutta niinhän siinä usein käy, että itse tilanteessa ei osaa sanoa oikein mitään, mutta jälkeenpäin tietää, mitä olisi PITÄNYT sanoa...
PoistaMulle tuli oikein fyysisesti huono olo ja raivo sun puolesta. :(
VastaaPoistaTuollaiset tyypit keksivät kaikista jotain haukuttavaa: liian kaunis tai laitettu nainen olisi varmasti ollut halpa horo tms. Selvästi työkaverisi tapana on haukkua kaikkia naisia, ja usein porukoiden huono piirre on, että muut peesailevat yhden idiootin sanomisia, kun eivät halua erottua joukosta.
Tämä on kyllä noita naisena äärimmäisen miesvaltaisella alalla olemisen huonoja puolia, että joutuu koko ajan kaikenlaisten stereotypioiden uhriksi. Olen useinkin ajatellut että ammatillisesti on minulle etu, etten ole mikään kaunis ja näyttävä nainen, koska sellaisella olisi varmasti paljon minua pahempikin uskottavuusongelma. Mutta on minuakin yritetty laittaa "poikien" kahvinkeittäjäksi ja sihteeriksi ja olen kuullut kommentteja kuten että eivät nämä ole naisten hommia.
PoistaAnonyymi klo 10.59 jatkaa:
VastaaPoistaArvelen, että tällä ei ole mitään tekemistä juuri sinun kanssasi - vaan sen kanssa, että olet nainen ja vielä pärjännyt miesvaltaisella alalla. Ja olet vieläpä huoliteltu ja meikattu, joten näillä perustein täytyy jo maahan talloa, ettet kohoa liian mahtavaksi.
Kyse on rakenteellisesta naisvihasta. Ja tuo on helppo klisee tuo, että pelottaa, miltä näyttää ilman meikkiä. Ja aivan kuin anonyymi klo 20.22 sanoo, muut peesailevat yhden idiootin sanomisia. Lisäksi tulee mieleen, että sanooko tämä pruhjuhousu pihlajanmarjoja happamiksi, kun ei niihin voi ylettää.
Muuten, ei kai kyse ollut asiakastilaisuudesta, jossa asiakasta "informoitiin" tällä tapaa sinusta? Kannattaisiko tämä väärinkäytös tuoda edes jollain tapaa esiin, esimerkiksi esimiehelle. Tai annan edes pruhjuhousun ymmärtää, että kuulit, mitä hän informoi.
Ei onneksi ollut asiakastilaisuus, vaan ne joille puhuttiin olivat alihankkijoita joiden kanssa yhdessä tehdään asiakkaalle hommia.
PoistaEn halua tästä mitään esimiehen tietoon, enkä myös halua että haukkuja tietää että kuulin. Mutta kyllähän se taustalla vaikuttaa suhtautumiseeni kyseiseen tyyppiin, ja voipi olla että joskus tulee naljailua takaisinpäin samalla mitalla :D Ehkä esimerkiksi en ole seuraavan kerran hiljaa, jos se alkaa paasata jonkun nettideittituttavuuden ulkonäöstä, vaan totean ääneen että ei jumalauta, tuollainen keski-ikäinen kaljamahainen kaljuuntuva äijä vissiin kuvittelee että saa jotain parikymppisiä missin näköisiä - taitaisi olla parempi hyväksyä realiteetit...
Kun väittelet idiootin kanssa, katso, ettei hän tee samoin. Kysy mieluummin, olisiko sillä jotain hyviä vinkkejä, jolla esimerkiksi sinusta, jota kyseisen tyyppiset hienostuneet herrasmiehet pelkäävät nähdä ilman pakkelia, voitaisiin saada niin aristokraattinen ilmestys, että kelpaisit hänen tyylikkääseen seuraansa. Koska tuntuisi varmaan ihan mahtavalta, kun olisi varaa puhua selän takana muista ihmisistä tuollaiseen tyyliin, olisi mahtava päästä kokemaan itsekin joskus se ylemmyyden tunne.
PoistaValitettavasti on usein niin, että idiootit ovat liian tyhmiä ymmärtämään, mitä heille sanotaan, mutta et varmasti saavuta mitään hyvää myöskään haukkumalla häntä yhtä alatyylisesti kuin hän kohtelee ympärillään olevia ihmisiä. Älä alenna itseäsi samaan roskajoukkoon.
Olen pahoillani, että meistä löytyy tuollaisia, mutta löytyyhän meistä, vaikka kuinka paljon. Maailma ei kumminkaan sillä parane, että kaikki lähtevät mukaan kaikkiin hölmöyksiin. Aivot ovat naisen seksikkäin elin, älä väheksy omaa seksikkyyttäsi, vaikka ymmärtämättömät niin tekisivätkin.
"Kysy mieluummin, olisiko sillä jotain hyviä vinkkejä, jolla esimerkiksi sinusta, jota kyseisen tyyppiset hienostuneet herrasmiehet pelkäävät nähdä ilman pakkelia, voitaisiin saada niin aristokraattinen ilmestys, että kelpaisit hänen tyylikkääseen seuraansa."
Poista*LOL* Tuo olisi kyllä paha!
Välilllä kyllä idioottitasokin on hauskaa. Nykyisessä työporukassa en tosin sitä ole tehnyt, ei ole niin rentoa ja hyvää fiilistä että sitä voisi tehdä ilman että ihmisiä loukkaantuu vakavasti. Mutta olin kerran tosi rennossa hyvässä porukassa, ja siellä me heitettiin ihan vitsillä kaikkia täysin älyttömiä kommentteja, esim. joku saattoi kutsua minua nimellä: "Hei, sinä ihmisperse!" ja minä vastaavasti: "No mitä, sinä petolinnun perse aamupaskan jälkeen?" Muutenkin jutut oli aina niin mauttomia ja usein liittyivät joku suolentoimintaan tai navan alapuolisiin, että eräät toiset kutsui meitä "viemäritiimiksi" :D
Voi ei. Kauneus on katsojan silmässä ja joillekin omasta ulkonäöstä riippumatta tuntuvat kelpaavan vain normin mukaiset kaunottaret. Olisin minäkin sitä mieltä että ulkonäkö oli nyt viimeinen "ase" jolla päästään pätevää kollegaa maahan lyömään. Lisäksi sovinistinen maailmankuva jossa naisten tulisi olla miesten mielitekojen mukaisia koriste-esineitä taitaa myös vaikuttaa. Monesti olen itsekin kuullut kunniani tai tuntenut "katseet" selässäni kun olen tullut "näkymää" saastuttamaan. Yritän nousta tämän yläpuolelle mielikuvaharjoittelemalla itseni "näkymättömäksi", ulkonäöstä riippumatta pitäisi edes itse yrittää muistaa että oikeus olemassaoloon on tasapuolinen(mutta minä kärsinkin kroonisesta huonosta itsetunnosta).
VastaaPoistaHuh, veisi kyllä viimeisetkin arvostuksen rippeet tuollaisen käytöksen todistaminen työkaverilta ja samoin näiltä peesaavilta lampailta. Eiköhän heidän silmiään miellyttävistäkin naisista jotain vikaa löydy.
Ihan totta minustakin tuo että jotenkin naista arvostetaan aina vaan pääasiallisesti tai ainakin suurelta osin ulkonäön takia, silti vaikka hän olisi paikalla oman ammattialansa asiantuntijana. Ei miehistä niin juurikaan ajatella. Toki jos mies on jotenkin hyvin erikoisen näköinen, hyvin komea tai vaikka erittäin ylipainoinen, ihmiset sen huomaa, muttei siihen ulkonäköön niin paljoa kiinnitetä huomiota että se olisi asia josta keskustellaan kun puhe tulee ko. henkilöstä...
PoistaJärkyttävää, millaista käytöstä olet joutunut kestämään. Siis aikuiset miehetkö tuollaisia puhuvat? Aiemmat kommentoijat ovat oikeassa, ei tuollaisen idiootin (idioottijoukon) tasolla kannata alentua. Vaikka sijassasi tekisi mieli todeta pruhjuhousulle, että ehkä huoliteltu meikki tekisi hänestäkin miellyttävämmän katsoa. Tai seuraavan epäasiallisen kommentin yhteydessä varoittaa pruhjua, että otetaan ihan iisisti vaan tai seuraavaksi tulen ilman meikkiä :)
VastaaPoistaPidä lippu korkealla!