Tää rento painonhallinta ei ihan skulaa: 80 kg tullut täyteen :-o
Ei jumalauta... Olen tässä jo pitkään ollut rennon painonhallinnan linjalla, eli yrittänyt pysyä melko kohtuullisissa elintavoissa, ei laihdutusta mutta ei myöskään juopottelua, ahmimista ja yletöntä herkuttelua. Minulla on ollut lieviä rajoituksia kuten makeaa max 3 kertaa viikossa, alkoholia max 7 annosta viikossa. Olen näissä pysynytkin varsin hyvin eikä ole tullut enää aikoihin sellaisia pakkomielteenomaisia ahmimiskohtauksia joissa söisin ihan tolkuttomia määriä.
Tiesin, että en ole laihtunut, ja aloin olla jo sopeutunut siihen, että tällainen varmaan sitten loppuikäni olen, ja olkoon niin. Mutta lihoa en olisi lisää halunnut. Tänään sitten kävi 2 asiaa, mitkä saivat kaivamaan vaatehuoneeseen piiloon viedyn vaakapaholaisen esiin. Ensimmäinen oli, kun istuin tuoliin ja sille kävi kuvan mukaisesti. Ei jumalauta, tuolitkaan ei enää kestä mun järkyttävää massaa... Toinen oli se, kun valitsin huomiseksi työvaatteita ja yhdet pesussa olleet mustat housut ei enää menneet sovinnolla kiinni, vaikka vielä jokunen viikko sitten meni.
No, vaaka esiin ja kauhulla odottamaan tuomiota. Tasan 80 kiloa :( Olen siis lihonut yli 5 kg rennon painonhallintani aikana ihan huomaamatta. Kyllä nyt vituttaa. Alkaa tässä painoindeksikin olla jo varsinaisen lihavuuden eikä lievän ylipainon alueella.
Tällä hetkellä en jaksa edes miettiä mitä pitäisi tehdä. Palatako siihen vanhaan eli yritykseen laihduttaa, vaikka se viimeksi johti ahmimishäiriöiseen syömiskäytökseen enkä edes laihtunut alun jälkeen. Vai antaako mennä vaan, hyväksyä että minä näköjään vaan melko kohtuullisilla elämäntavoilla lihon 100-kiloiseksi ja niin se sitten on. Sellaisia sukuni naiset muutkin iässäni ovat, ja isompiakin. Toisaalta ihan tosissani inhoan peilikuvaani tällaisena, ja tunnen oloni kömpelöksi lyllertäjäksi. Äyh!
 |
| Ei ne tuolitkaan rajattomasti painoa kestä... |
No, vaaka esiin ja kauhulla odottamaan tuomiota. Tasan 80 kiloa :( Olen siis lihonut yli 5 kg rennon painonhallintani aikana ihan huomaamatta. Kyllä nyt vituttaa. Alkaa tässä painoindeksikin olla jo varsinaisen lihavuuden eikä lievän ylipainon alueella.
Tällä hetkellä en jaksa edes miettiä mitä pitäisi tehdä. Palatako siihen vanhaan eli yritykseen laihduttaa, vaikka se viimeksi johti ahmimishäiriöiseen syömiskäytökseen enkä edes laihtunut alun jälkeen. Vai antaako mennä vaan, hyväksyä että minä näköjään vaan melko kohtuullisilla elämäntavoilla lihon 100-kiloiseksi ja niin se sitten on. Sellaisia sukuni naiset muutkin iässäni ovat, ja isompiakin. Toisaalta ihan tosissani inhoan peilikuvaani tällaisena, ja tunnen oloni kömpelöksi lyllertäjäksi. Äyh!
Mitä jos kokeilisit taas sitä blogin alkuajan ruokavaliota, joka vaikutti olevan tehokas laihduttaja ja näytti herkulliselta, mutta terveelliseltä. Ehkä ei kannata ihan vapaaseen pudotukseen päästää ja antaa painon nousta yli 100 kiloon. Mitä enempi tulee ikää, sen vaikeampaa on painon pudotus.
VastaaPoistaMutta tsemppiä kuitenkin, ei tuo paino nyt niin järkyttävä ole kuin ajattelet. :)
Se 1500 kcal ruokavalio oli hyvä niin kauan kuin toimi. Valitettavasti mulla loppui painon putoaminen niin suurella kalorimäärällä kokonaan, ilmeisesti jonkin sortin säästöliekki iski lopuolta. Nykyisin on pitkään tuntunut että jos ei pudota jonnekin 1200 kcal asti, ei laske paino yhtään. Ja sillä kalorimäärällä taas tulee jo nälkää ja ahmimishimoja helposti.
PoistaMutta kai se on vielä kerran pakko jotain yrittää tehdä asialle. En ole vielä päättänyt kyllä mitä. Toisaalta houkuttaisi se että mahdollisimman nopeasti pois painoa, ei jaksa ajatella sitä miten hitaasti sitä laihtuu vain vähän kaloreja rajoittaen.Toisaalta pelottaa että päädyn taas kuuri-ahmiminen-kuuri-ahmiminen kierteeseen.
Joskus olen miettinyt sitä että jos laihduttaisi vaikka vain kilon kerrallaan ja sen jälkeen pitäisi taukoviikon jona söisi niin ettei liho eikä laihdu (ehkä joku 1500 kcal päivä). Että jaksaisikohan "kuuria" paremmin jos saisi pitää taukoja välillä.
En tiedä mitä mieltä olet ruokavalioista, mutta mitä jos kokeilisit go-fat-go -ruokavaliota? Kalorit pysyy helposti 1200, eikä nälkä tule. Nykyään löytyy nuorten naisten blogeista vaikka mitä ruokaohjeitakin tämän ruokavalion mukaan. :)
Poista-eve
Joskus katselin tuota Go Fat Go:ta mutta siinä oli aika paljon ruoka-aineita joita en voi sietää, esim. rahkaa ja raejuustoa.
PoistaToisaalta nyt kun on jo todettu ettei paino ihan normaalilla ruoalla vaan putoa mihinkään, niin pakkohan se on luopua niistä ajatuksista että vähän vaan keventämällä ja mukavasti syöden laihtuisi. Sitä on yritetty ja lihottu vaan lisää :\ Nyt pitäisi vaan hyväksyä että jotain epämiellyttävää (kuten pahanmakuisen ruoan syömistä tai nälkää aiheuttavaa) pitäisi tehdä vaan, ja kestää se jollain tapaa.
Näin ajatellut tuo Go Fat Go tietysti on yksi vaihtoehto, koska siinä tosiaan kalorit jää riittävän alas että jopa minä laihdun luultavasti sillä. Toisaalta jos sille linjalle lähdetään että pitää syödä jotain omasta mielestä pahaa laihtuakseen, niin samalla tulee mieleen että miksi ei sitten ottaisi helpompaa tietä eli jotain ateriankorvikkeita vaan. Niilläkään ei ole minulla tullut nälkä kun olen niitä koittanut, tosin äärimmäinen kyllästyminen ja tympäisy kyllä. Sama kyllä luultavasti iskisi Go Fat Go:lla, olisi tuskien taival niellä niitä rahkoja ja ties mitä minkä makua inhoan :D
KIrjoitat, että 1 500 kalorilla laihduttaminen sujui hyvin niin kauan kuin se toimi, mutta valitettavasti sitten loppui painon putoaminen kokonaan.
PoistaEnsinnäkin sinähän onnistuit pudottamaan kymmenisen kiloa aina 63 kiloon sillä tavoin. Hieno suoritus. Ei liene sen 1 500 kalorin vika, että paino tuli takaisin, laihdutit, painoa tuli lisää ja nyt painat 80 kiloa. Lihomisvaiheissa olet syönyt enemmän kuin ne 1 500 kaloria.
On aika selvää, että painon putoaminen jossakin vaiheessa tyssää - se ei voi jatkua aivan samanlaisena. Pitäisi oppia kärsivällisyyttä ja iloa jo pudotetusta painosta. Ja olihan se 63 kiloa paljon paljon parempi kuin 80 kiloa - vai mitä? Et ole "massaltasi" suurimman pudottajan ainesta vieläkään, mutta luin tuon viimeisen vastauksesi tästä ketjusta, ja siinä ilmaiset inhoavasi lihonutta ulkonäköäsi. Kuulostaa pahalta.
Tarkoitan siis sitä, että jojoilusta huokuu sellainen kaikki tai ei mitään: olet aika hoikka 63-kiloinen, kun repsahdat ja koet, että että ihän tästä mitään tule ja syöt ja ahmit itsesi ennätyksellisiin lukemiin.
Avainasia tässä kai olisi repsahduksiin suhtautuminen: niitä tulee, suuremmasta ruokamäärästä voi nauttia hyväksyen mutta palata taas piakkoin ruotuun. Eikä ajatella, että kaikki meni taas kirjaimellisesti läskiksi.
Kamalinta on, että kun painoin vain 63 kg, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli hienoa varsinkin verrattuna tähän tilanteeseen +17 kg myöhemmin ;) , niin en kokenut tilannetta mitenkään hyväksi. Olin mielestäni edelleen vastenmielinen läski, ja tavoitekaan ei ollut lähellekään saavutettu. Ehkäpä repsahdusta ei olisi tullut niin helposti jos olisin iloinnut siitä mitä olin jo saavuttanut enkä stressannut siitä mitä EN ole vielä saavuttanut.
PoistaTällä hetkellä motivaatiotekijät on kovin negatiivisia ja epävarmoja. Inhoan peilikuvaani, se on suurin motivoija. Toisaalta inhoan sitä melkoisesti hoikkanakin. Toinen motivaattori on sairauksien, erityisesti diabeteksen pelko. Toisaalta, se voi tulla hoikallekin ja olla tulematta lihavalle. Kumpikaan ei siis ole kovinkaan vahva motivaationlähde.
Voi sua:), kirjoittaa tuo sama anonyymi 27.11. klo 12.11. Et varmaan ollut vastenmielinen läski vaan kuvien perusteella hvvännäköinen ja olit hienosti pudottanut fiksulla ruokavaliolla.
PoistaKunpa oppisit nauttimaan siitä, mitä saavutat ja/tai etenemään rauhassa. Ja olisiko se tavoitteesi voinut olla vähemmän rankka?
Voi ei. Sinulla on nyt aikamoinen tahti kerätä painoa. Aineenvaihduntasi on ilmeisesti jämähtänyt pahemman kerran. En vain oikein ymmärrä: kuinka paljon sinulla niitä "koira-askeleita" tuleekaan? Muistelisin peräti 10 000. Joka tapauksessa on liioittelua väittää, että istuisit kaiken vapaa-aikasi.
VastaaPoistaSe nukkumisrytmikin täytyisi kai saada jotenkin kuntoon, koska liittyy painon kerryttämiseen. Mitä sille kuuluu nyt?
Nukkuminen on asia jonka kuntoon saaminen lienee mahdotonta. Minulla on ollut univaikeuksia koko aikuisikäni aina silloin, jos on pakko mennä jonnekin aamuksi eli pitää yrittää nukkua aikaisin. Joskus olen käyttänyt ihan lääkkeitäkin mutta siihen en enää halua ryhtyä missään nimessä. Toisaalta olen ollut myös hoikka aikana jolloin olen nukkunut yhtä vähän kuin nykyisinkin, joten luulisin ettei 3-5 tunnin unet viikolla sinänsä estä laihtumista, vaikeuttaa kyllä vähän voivat.
PoistaTuo liikunta on jännä juttu. Mulla on lisääntynyt käveleminen huomattavasti sen jälkeen, kun vanhuskoira kuoli elokuussa. Sen kanssahan se oli loppuaikoina vähän hidasta köpöttelyä se käveleminen. Nyt kun on enää nuori ja pirteä koira, on tullut käveltyä paljon enemmän. Aamulla noin 20 minuuttia, työn jälkeen keskimäärin noin tunti (huonolla säällä vähemmän, hyvällä enemmän), ja ilalla vielä puolisen tuntia. Nyt nuo lenkit ovat entiseen verrattuna varsin reipastahtisiakin. Mutta ei ole painoon vaikuttanut. Samaa ihmettelin silloin kun tein sitä Porin juoksukoulu -ohjelmaa, että edes siitä ei paino laskenut yhtään, vaikka juoksin 3 kertaa viikossa 10 km lenkin.
Turhauttavaa on kyllä tämä kun tuntuu että suht ok:sti elelee elintavoiltaan ja paino senkun lisääntyy. En ennen uskonut mihinkään aineenvaihduntajumeihin mutta pakkohan se on ollut viime aikoina uskoa. Tuon rennon syömisen olevinaan piti (Patrik Borgin kirjan mukaan) purkaa tällainen jumi ja säästöliekki, mutta eipä ole näyttänyt minulla toimivan ;)
Voivottelit sun tätitukkaa joitakin aikoja sitten niin millainen se nyt on?Ja kasvatatko sen takaisin pitkäksi?
VastaaPoistaNyt on hartioille asti pitkä tukka, ja tarkoitus olisi ihan kunnolla pitkäksi kasvattaa. Kuvia en ole ottanut enkä laittanut, kun tämän viime aikaisen lihomisen takia oma pärstä ja kroppa ovat inhottaneet niin paljon että olen vältellyt jopa peileihin katsomista, saati kuvien ottamista :D
PoistaTällä hetkellä sinänsä hiukset on ihan kivan näköiset ja saa jo kunnolla kiinnikin kun haluaa. Ainoa vaan että kun mulla iskee aina läski ekaksi naamaan, ja erityisesti sen alaosaan, niin tällä hetkellä kyllä hiukset ei sovi naamaan yhtään. Pitkähkö tumma tukka kehystämässä munanmuotoista läskipallonaamaa, niin että leukaperien läskipussit ja kaksoisleuat oikein korostuu, njam njam ;-) Silmätkin on taas hautautuneet entistä syvemmälle turvonneiden läskiluomien alle. Ja kroppa, se vasta kiva on, näyttää siltä kuin tynnyri olisi laitettu tulitikkujalkojen päälle, kun olen taas minulle tyypilliseen tapaan kasvattanut keskivartaloa isommaksi mutta koivet pysyy hoikkana :-\
Täällä tuo go fat tota ehdottanut. Toki rahkan ja raejuuston voi korvata esim. Munan valkuaisilla, maustamattomalla jogurtilla, rasvattomalla lihalla/fetalla (siis vähärasvaisella) tai vaikka proteiinijuomalla. :)
VastaaPoistaEve
Oijoi, sympatiaa heruu täältä, sillä...
Poista...olen myös tynnyri tikuilla -muotoa, joka on mielestäni kammottavin lihavuusolemus... tvstä olen nähnyt, millaiset kinkkuolkavarret ja järjettömät reidet voi lihavilla naisilla olla, mutta siinä on sentään apuna ns. sopusuhtaisuus. Jos mun kilot jaettaisiin tasaisesti pitkin kroppaa, voisin just ja just mennä kategoriaan "terveen pulska", mutta kun kaikki 25 ylimääräistä kiloa on keskivartalossa, tuomio on vaatekaupanmyyjän "monesko kuukausi sulla on menossa" ... Tämä on kait perinnöllistä, äidillä ja veljellä on samanlaiset pötsit. Alkoholistiksikin varmaan moni luulee ja kyllähän sitäkin osastoa kuluu ihan kiitettävästi.
Onnistuin muuten n. 8 vuotta sitten tiputtamaan ne 25 ylimääräistä kiloa (jotka ovat nyttemmin palanneet) seuraavanlaisella dieetillä: ruoaksi ainoastaan aamiainen, jolla sai nauttia mitä ikinä tahtoi, kykeni ja pystyi järjestämään. Muina aikoina ei syöty. Illalla käytiin tunnin lenkillä koiran kanssa, jonka jälkeen kiskottiin puoli litraa vodkaa. Tämä dieetti oli oikein tehokas, vaikka lääkärit vähän nurisikin maksa-arvoista. Sanoin vaan että olin ottanut vähän liikaa päänsärkylääkkeitä...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaUusi yritys, poistin kommentin kirjoitusvirheiden takia äsken (hyvää jälkeä tulee kun kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä katsomatta mitä kirjoitti ja toisen käden sormet sattui olemaan väärässä paikassa, ja sitten vaan "Julkaise" tarkastamatta :D )...
VastaaPoistaMullakin on perinnöllistä tämä tynnyrimuoto, äitini on ollut ylipainoisena (eli lasten saannista alkaen) samanlainen tankki, ainoalla erolla että hänellä ei sentään läski iske naamaankin niin pahasti kuin minulla.
Hauska tuo sun dieetti, kuulostaa samanlaiselta kuin mitä monet miehet vetää ja laihtuu onnistuneesti. Aina sanotaan että naisilta ei voi onnistua, kun verensokerin säätely on heikompaa ja tarvii siis useita aterioita, mutta ei se niin suoraviivaista ole sekään. Itsekin pystyn ihan hyvin olemaan 2:lla syömisellä päivässä kunhan syön tarpeeksi niillä kerroilla. Täytyisiköhän kokeilla entisen työkaverin dieettiä jolla hän laihtui paljon: 1 hampurilaisateria päivässä mutta ei mitään muuta :D