Kuulumisia

 Olin ajatellut vain hiljakseen lopettaa blogin kirjoittamisen, koska olen luovuttanut painonpudotuksen suhteen ja alkanut sellaiseksi monen mielestä koomiseksi kehopositiiviseksi, joka hyväksyy epäterveellisen ja sairaalloisen ylipainon. Koska kerran laihdutuslääkekään ei tehonnut ja piti sen takia lopettaa, ja enää ei olisi vaihtoehtoja kuin lihavuusleikkaus, mihin en halua ryhtyä. Mutta oli kyselty kuulumisia joten laitetaan. 


Laihdutus- tai terveysasioita ei ole tosiaan tullut juuri mietittyä sen jälkeen kun kävi ilmi, että


Saxendakaan ei minulla tehonnut. Totesin vaan että pitäkää perkele tunkkinne sitten. En jaksa. Olen siitä asti pysynyt noin 120 kilossa, tähän ilmeisesti paino toistaiseksi vakiintunut. En enää edes haaveile merkittävästä painonpudotuksesta. Ja silti olen edelleen erittäin kehonegatiivinen sekä omaa kehoani että muiden lihavien kehoja kohtaan. Olen esim. yrittänyt seurata Instagramissa plussamuotisivuja, mutta aina kun niin teen, kuulen laihuuspakkomielteisen äitini kommentit päässäni: "yök, valas, mikään vaate ei näytä hyvältä tuollaisella" jne. 


Onnistuin myös karkoittamaan ehkä maailman ihanimman miehen olemalla läski ja hankala. Ei se ole helppoa lähes viisikymppisenä yrittää parisuhteita enää, sitä on tottunut siihen että mitään kompromisseja ei tehdä ja jos se ei toiselle käy, niin häivy. Mutta olihan siinä se läski-asiakin. Mies oli tosi sporttinen ja toki treenasi itsekseen, mutta tykkäsi että edes joskus kävelyille tms. lähdettäisiin yhdessä. Mutta sitten kun niin tehtiin, häntä alkoi vituttaa minun hitaus ja vaivainen lyllerrys, ja alkoi heitellä sarkastisia kommentteja, tyyliin että jos minä valitin että polvea särkee ja täytyy ottaa lepotauko, niin vittumaisesti kommentoi jotain että niin kyllähän se särkee kun on kahden ihmisen painoinen. Sitten tuli töissä tiukka ja stressaava jakso ja tapojeni mukaisesti helpotin stressiä päivittäisellä kaljoittelulla. Jossain vaiheessa yökoodausta ja -kaljoittelua hän totesi että se on nyt niin että pitää valita minut tai alkoholi. Minä sanoin ylpeästi, että valinta on selvä: alkoholi. Onhan sitä tullut kaduttua mutta tehty mikä tehty, ja ei hän lopulta olisi koskaan ollut tyytyväinen sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kaveriksi vaellusretkille tai seikkailuhenkisemmille ulkomaanmatkoille ja jota pitää hävetä sukulaisten ja kaverien edessä.


Eron jälkeen olen ehkä tuntenut oloni joskus vähän yksinäiseksi, mutta muuten elämä menee tasaisesti. Työkseni teen nyt 100% etätyötä ja mietin, missä päin haluaisin asua. Ulkomailla ei valitettavasti saa, mutta Suomessa saa valita asuinpaikkansa vapaasti. Synnyinpaikkakuntani Turku kiinnostaisi ehkä, Port Arthurin puutalot? Tai Porvoon tai Tammisaaren vanhat alueet. Kesällä olin mökkilomalla Sastamalassa, ja sielläkin oli hienoa peltojen keskellä ja järven rannalla, miksei joku tuollainenkin. Helsingissä tuskin haluan pitkään asua, jos kerran työtä saa tehdä täysin etänä. 


Maailmallahan nyt tapahtuu kaikenlaista, ja välillä mietin pitäisiköhän kirjoittaa pääosin ajankohtaisaiheisiin keskittyvää blogia. Mutta sitten taas totean, että siihen on asioita tarkemmin seuraavien yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten blogeja ja somekanavia, ehkäpä minun omalle ei ole tarvetta. Ainoa minun vähän uniikimpi näkökulma kun on ikääntymisen ja raihntaistumisen täysin hyväksyvän ruman ja lihavan keski-ikäisen akan satunnainen tajunnanvirta, ja se tuskin on järin kiinnostavaa :) 

Kommentit

  1. Hei! Sinulla on sujuvan kirjoittamisen taito ja toivon todellakin että jatkaisit kirjoittamista! Kyllä tänne maailmaan mahtuu kaikenkokoisia ihmisiä, pitäköön se idioottimies tunkkinsa! Hyvää syksyn jatkoa sinulle, olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tämä laiska ja ylipainoinen sohvaperuna since 2018 haluaa myös lukea kuulumisia.

      Poista
    2. Kiitos palautteesta. Luettuani näitä nyt olen ajatellut jatkaa bloggailua :)

      Poista
  2. Kuulisin mielelläni jatkossakin mitä sulle kuuluu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen päättänyt alkaa kirjoitella taas, mutta ei enää painonhallintateemalla :)

      Poista
  3. Myös samaa mieltä! Ehdottomasti jatkat kirjoittamista. Olet todella mielenkiintoinen ihminen. Sanottavaa riittää varmasti muustakin kuin laihduttamisesta. Niin ja lämpimästi tervetuloa Turkuun jos tänne päädyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan niin tylsä että olen jo sitä kautta mielenkiintoinen tai ainakin erikoinen :D

      Poista
  4. Ihana kuulla kuulumisia! Olet suurin piirtein samanikäinen kuin minä ja ilmeisesti myös samalla alalla (IT-konsultointi). Omia ulkonäköpaineitani helpotti, kun nykyään lähes kaikki palaverit on Teamsissa ja omissa projekteissani ne on myös ilman kameraa. Vaikka vietän palavereissa lähes 8 tuntia päivässä ja johdan useiden tiimien tekemisiä, se ei kuluta niin paljon kuin neukkareissa istuminen.
    Sinulle ehdotan kaveriksi koiraa, koska tykkäät niistä. Koirista on paitsi seuraa, niin koiraa ulkoiluttaessasi muut koiranulkoiluttajat hakeutuvat seuraasi. Tätä näen päivittäin katsellessani vieressä olevaa puistoa. Huom! Olen itse kissaihminen.
    Laihduttamisesta ajattelen niin, että olisi parempi siirtyä miettimään enemmän ruuan terveellisyyteen kuin laihtumiseen. Voi olla, ettei paino putoa, mutta se on hyväksi joka tapauksessa.
    Tsemppiä ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin olen tekemässäkin, noudatan pääosin arkena ainakin aikanaan ravitsemusterapeutin mulle tekemää ruokavaliota, mutta viikonloppuna voi mennä pizza ja kaljaa tms kyllä, koska en yritä laihduttaa :D Koira ei taida kyllä enää onnistua ellen sitten jostain syystä laihtuisi merkittävästi, ei kestä juurikaan paikat kävelyitä alkaa nivelet olla sen verran loppu.

      Poista
  5. Satunnainen tajunnanvirta olisi ainakin minusta tervetullutta ja kuulisin mielelläni myös muistakin aiheista, yhteiskunnallisista asioista ehkä vähän vähemmän. Kuten jo ylhäällä tuli ilmi, sinulla on aivan mahtava kirjoittamisen lahja ja me lukijat seuraamme sinua nimenomaan mielenkiintoisen persoonasi vuoksi, vaikka moni varmasti blogisi alunperin muiden aiheiden kautta löysikin. Ikääntymisen ja painon hyväksyminen, eron prosessointi ja rempseät jorinat elämästä voivat tuntua sinusta tylsiltä, mutta uskon, että moni lukisi mielellään ajatuksistasi näiden tai muidenkin aiheiden tiimoilta. Kaikkea hyvää, mihin elämä sinut viekin!

    Suosittelen Darravapaana-podcastia, jos et ole vielä sitä ehättänyt kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, en ole kuunnellut kun en yleensä tykkää kuunnella mitään, luen mieluummin. Se on nopeampaa kuin kuuntelu. Mutta voisin kyllä tsekata tuon :)

      Poista
    2. Ite kuuntelen kaikki kirjat yms nopeutettuina, ootko kokeillut?

      Poista
  6. Kyllä oli viikon kohokohta kun huomasin että täällä oli päivitys. Sanon kanssa että olet tosi hyvä kirjoittamaan ja tällaista aitoa ajatusvirtaa ei paljon missään enää näe. Arvostan paljon. Mitä tulee siihen mieheen niin ei se ollut maailman ihanin, nuo sen sarkastiset kommentit paljastaa asian. Nyt vaan uutta kotia, sen laittamista, lemmikkiä ja hyvin voi löytyä joku samanhenkinen kaverikin elämään jos miehiä vielä jaksaa. Ilman on usein helpompaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näin jälkeenpäin ajatellen varsin hyvä tyyppi oli, mutta onhan se tietty rasittavaa jos akka alkaa 5 minuutin kävelyn jälkeen olla väsähtänyt ja sitten kuukausien kausi jokapäiväistä kaljoittelua. Sitten kun lopetin sen kaljoittelun tajusin että tuli tehtyä virhe, mutta tehty mikä tehty, enkä ketään ala takaisinkaan anelemaan.

      Poista
  7. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, tämä on hyvä blogi. Allekirjoitan täytin kokemuksesi keski-ikäisten seurustelusta. Ja kivaa, kun on naiskoodari äänessä. Itsekin olen tekniikan alalla ja naisia siellä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todella vähän on naisia. Ja todella vähän myös mun ikäisiä ihmisiä yleensä. Jonnekin ne tuntuu katoavan 40 v jälkeen. Osa yt:issä, osa vaihtaa alaa, osa palaa loppuun. Enemmän tuo ikäero muuhun tekijäporukkaan nähden haittaa kuin sukupuoliero oikeastaan, tai ehkä molemmat yhdessä. Kun siellä ne 30 v nuoret miehet hinkuu jonnekin boulderoimaan tai 50 km tiimipyörälenkille niin kyllä siinä joutuu sairaalloisen lihava pian 50 v täti sanomaan että nyt ei kyllä onnistu.

      Poista
  8. Kiitos, kun jaksoit päivittää kuulumisesi! Olet upea, vaikka et sitä näe. Olen alusta asti ihaillut kirjoittamisen taitoasi samoin kuin ammatillista osaamistasi ja totuus on, että olet myös hiton kaunis.Toivon, että löydät sisällesi rauhan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeastaan kaipaa rauhaa. Minusta on kiva draamailla välillä :) Mulla on ehkä taipumusta vähän liikaankin rauhallisuuteen niin täytyy välillä tehdä tikusta draamaa. Kuten tänään surkuttelin sitä miten olen luultavasti maailman ainoa ihminen joka ei ole yhtään missään lahjakas. En minä itsekään niitä juttujani usko, mutta onpahan jotenkin ilmaa puhdistavaa välillä kokeilla sellaistakin näkökulmaa.

      Poista
  9. Toivon hartaasti, että jatkat blogin kirjoittamista. Tietenkin vain, jos itse saat siitä jotain. Olet loistava kirjoittaja ja taitava katsomaan maailmaa näkövinkkelistä, joka paitsi viihdyttää myös hyödyttää muitakin. Käyn säännöllisesti täällä kurkkimassa, jos olisi tullut uusia juttuja. Ikävää kuulla parisuhteen päättymisestä. Kaikki pohdinnat, siis aivan kaikki, olisivat enemmän kuin tervetulleita. Paljon tsemppiä! P.S. Olen 51 vee nainen, ja haluaisin päästä pois sote-alalta ja tehdä työkseni koodaus- tms. hommia. Löysin äskettäin Mimmit koodaa -yhteisön, ja yritän sitä kautta päästä jyvälle, mistä aloittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea vaan koodauksen opetteluun! Valitettavasti ikärasismia alalla on aika paljon ja erityisesti naisia kohtaan. Mutta ei toki mikään koskaan ole mahdotonta, joten jos koodaustyö on sinun haave, ei siitä luopua kannata.

      Poista
  10. Olet mahtava kirjoittaja ja persoona! Toivottavasti jatkat kirjoittamista vielä jossain muodossa! Olet esikuvani! Terveisin varhaiskeski-ikäinen ja ylipainoinen IT-alan työntekijänaikkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän tässä jatka. Taidan tehdä uuden layoutin blogille myös ja ottaa nuo painonhallintaan viittaavat otsikot pois, kun siihen ei ole enää tarkoitus keskittyä. Vuodesta 2013 sitä samaa jojoilujauhantaa riittää.

      Poista
  11. Viikon kohokohta kun huomasin blogiisi tulleen uuden kirjoituksen. Tapasi kirjoittaa huokuu älykkyyttä, viisautta ja hurttia huumoria. Myös yhteiskunnalliset kirjoitukset olisivat mielenkiintoisia. Blogisi on top!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin alkaa vaikka sellaiseksi menopaussi-ikäiseksi kärttyisäksi mielensäpahoittajaksi, joka valittaa kaikista asioista täällä :D

      Poista
  12. Hienon näköinen layout! Mutta säikähdin kun blogistasi näkyy vain otsikko. Pelästyin että oletko poistanut kaikki tekstit. Sitten tajusin kokeilla toisella selaimella ja tällä kyllä toimii. Hassu juttu. Chromella siis toimii mutta mikälie samsung internet ei näytä ollenkaan blogiasi.

    VastaaPoista
  13. Ihanaa, että olet palannut kirjoittelemaan! Äläkä, pliis, enää katoa minnekään. Rakastan rehellistä kirjoitustyyliäsi, ja on ihan sama, mistä aiheesta kirjoittelet, kaikki uppoaa! Sinun blogisi on muuten ainoa, jonka olen lukenut alusta loppuun.

    Kivaa syksyn jatkoa, ja nautihan elämästä! <3 Mä haaveilen tässä perjantain kunniaksi gin tonicista, ja saattaapi olla, että toteutankin haaveeni. :-D

    VastaaPoista
  14. Ihanaa kun vihdoin kirjoitit!

    VastaaPoista
  15. Moi kiva jos saa lukea blogia eikä tarvi mennä ig tms

    VastaaPoista
  16. Ihanaa, että palasit. Toivoin niin, että parisuhteen takia lopetit kirjoittamisen eli kun tuli liian kiire sen kanssa, mutta ikävää, ettei se ollut syy. Kunhan pääset yli saxenda-pettymyksen, mieti jos haluaisit kokeilla ozempicia. Minulla Saxenda ei toiminut (ja alkoholi maistui) ja nyt olen 7. kk ozempicilla. Omituisinta on, ettei viini/kalja jne maistu lääkkeestä johtuen ja paino putoaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti