Ikä ja mahdollisuuksien kaventuminen

Salon kurpitsaviikoilta

 Eräänä synkkänä iltana tässä mietin, että onko minulla vielä elämässä haaveita joita haluaisin toteuttaa, tai
asioita jotka häiritsevät onnellisuuttani loppuelämässä. Koska peruspessimistin on aina helpompi löytää ongelmia kuin unelmia, aloin listata asioita jotka ei elämässäni ole täydellisesti. Ne osoittautuivat olevan epämääräinen hähmäinen verkko sinänsä lieviä asioita, jotka kuitenkin yhdessä jumittavat minut keskelleen kuin hämähäkinverkko epäonnisen kärpäsen. Listasin:

  •  Työ
  •  Ylipaino
  •  En tiedä mitä haluan
  •  Merkityksettömyyden tunne
  •  Yksinäisyys
  •  Rajoitetut mahdollisuudet
  •  Alkoholi
  •  Luovuuden puute
Työ: en vieläkään tiedä mikä haluaisin olla isona. En koe olevani oikealla alalla, mutta en tiedä missä muuallakaan sitten. Tästä päästään kohtaan "en tiedä mitä haluan". En tiedä sitä työn suhteen, asuinpaikan suhteen, parisuhdestatuksen suhteen, minkään suhteen. Merkityksettömyyden tunne liittynee siihen, ettei minulla ole puolisoa tai perhettä (läheisistä vastuussa oleminen tiettävästi antaa monelle merkityksen tunnetta), eikä työkään varsinaisesti ole kutsumustyö vaan lähinnä leipätyö. Yksinäinen toki olen myös, minun ihmiskontaktit on lähinnä että ehkä kerran parissa kuussa käyn kylässä vanhemmilla, ja sitten Alepan kassa jolle saatan sanoa hei ja kiitos jos olen hyvällä tuulella.Välillä haaveilen että voisin olla vaikka kirjailija tai kuvataiteilija (kuten äitini), mutta minulla ei ole minkäänlaista luovuutta sellaiseen. Näistä kaikista seuraa, että mielelläni haen "täyttymystä" toisinaan alkoholista. Joka taas omalta osaltaan pahentaa ylipainoa, luovuuden puutetta sun muuta.

Mutta se mikä eniten masensi oli että oikeasti 48 vuoden iässä ikä alkaa olla jo mahdollisuuksia merkittävästi kaventava asia. Se nyt on selvää että sen miettiminen, että haluanko lapsen on jo ohi, mutta on muutakin... Jos minä tänään keksisin mihin ammattiin haluaisin oikeasti isona, ei ehkä enää kannattaisi lähteä siihen kuitenkaan opiskelemaan. Opinnot kun voisi viedä merkittävän osan lopusta työurastani ennen eläkeikää eikä ikäistäni vasta valmistunutta välttämättä palkattaisi minnekään. Työpaikan vaihto omalla alallakin on osoittautunut hyvin hankalaksi. Kokeeksi hain paikkoja, ja luulin että koska lehdet huutaa työvoimapulaa johon täytyy tuoda osaajia ulkomailtakin, vaihtoehtoja olisi. En päässyt yhteenkään paikkaan edes haastatteluun. Yksi harvoista haaveistani on päästä muuttamaan ulkomaille, edes jonnekin vähän etelämpään missä talvi ei olisi niin pimeä tai kylmä. Mutta ei sinnekään pääse. Yhdestä paikasta minuun otettiin yhteyttä, mutta haastattelija ihmetteli, mistä syystä viisikymppinen nainen haluaa muuttaa ulkomaille, yleensä sellainen tehdään kolmekymppisenä. Jos työnhakuprosessi olisi edennyt tapaamiseen, niin luultavasti massiivinen ylipainoni viimeistään olisi torpedoinut sen: no okei se on ehkä melkein viisikymppinen, mutta viisikymppinen ja roikkuvatsainen lyllertäjä, no ei...

Eli että tilanne on ilmeisesti se, että elämän ulkoisten puitteiden suhteen ei ole enää juuri vaihtoehtoja. On oltava töissä siellä missä on, ja toivottava ettei saa kenkää. Ei voi haaveilla ulkomaista tai edes toisista paikkakunnista (ellei sitten "eläkkeellä sitten"). No, uskon pystyväni siihen, että teen eläkeikään mitä teen nyt ja asun missä asun nyt, mutta onhan se hieman latistava ajatus, että unelmien aika on ohi ja nyt pitää vaan miettiä, miten saisin pysyttyä nykytilanteessa kunnes eläkeikä tulee, jotta saan riittävää eläkettä pärjätäkseni. 

Kommentit

  1. Oletko mahdollisesti tietokantaosaaja Oracle, SQL ja PostgreSQL?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin. Nykyään Application & Cloud Architect mutta on noita tietokanta-asiantuntijan hommiakin tullut tehtyä, joskus aiemmin pääosin Oracle- ja IBM DB2-maailmassa ja nykyään pääosin PostgreSQL, koska asiakkaat näyttävät vaihtavan tähän Open Source -vaihtoehtoon mielellään.

      Poista
  2. Sulla on kyllä taitoa kirjoittaa, harmillista kun et huomaa sitä ja ajattelet ettei sinulla olisi luovuutta kirjoittaa kun täällä se kyky tuijottaa meitä lukijoita vastaan joka kerta :D Olen hylännyt varmaan 99% seuraamistani blogeista mutta täällä kyllä roikun päivityksiä odottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, itse kun uskon olevani suunnilleen tylsin ihminen maailmassa :D Hyväksynyt tylsyyteni tavallaan, mutta tylsä kuitenkin.

      Poista
  3. Tosi kiva, että jatkat blogin kirjoittamista!
    Moni varmasti samastuu siihen, mitä kirjoitat työasioista. Niin minäkin, ja siksi kommentoin työtä. Useille työn tärkein arvo on varmaankin välinearvo mutta me saamme lukea tarinoita intohimosta työhön, jonka tiesi omakseen jo hyvin nuorena. Jatkuva oppiminen ja kokonaan uudet urasuunnat eivät useimmille ole helppoja toteuttaa, kun elääkin täytyisi se opiskeluaika ja maksaa lainoja. Ja ottaako kukaan ensimmäisen työpaikkaansa juuri valmistuneen vaikkapa 55-vuotiaan, ellei kyse ole hoitoalasta?
    Ikäsyrjintä näyttää olevan todellisuutta teidänkin alalla, vaikka sinähän olet kova ammattilainen. Jos ei ole yhteiskunnan tunnetuinta huippua, etenkin naisia kyllä syrjitaan iän takia je heidän mahdollisuuksiansa kavennetaan.
    Itse sain liki 40 vuoden jälkeen tarpeekseni ja laitan eläkehakemuksen vetämään ensi viikolla. Shit happens: työ tai lähinnä kaikki sosiaalinen peli vei kaiken mutta ei niin kauheasti antanut, kärjistäen todettuna. . Koen itseni superkuntoiseksi ja vieläkin toivoisin pystyväni selvittämään, mikä minusta tulee isona. Sen ainakin tiedän, että tarvitsen tekemistä: muuten uhkaa pitkästyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, eläke, omakin haave! Minun vanhempani ovat olleet elämänsä onnellisimpia eläkkeellä, vaikka isällä oli ns. intohimo/unelmatyö ja hieno ura. He ovat nyt 75 ja 77-vuotiaita ja edelleen nauttivat täysillä elämästään ilman ihmeempiä rajoitteita. Äitikin, joka oli aina ylipainoinen, on eläkkeellä laihtunut normaalipainoon ja jaksaa enemmän kuin nuorempana. Käy myös esim. kuntosalilla eläkeläisille tarkoitetulla vuorolla, mitä ei koskaan tehnyt nuorempana.

      Poista
  4. Olen samanikäinen ja samalla alalla, voisin tehdä saman listan, mutta olen perheellinen ja oikeastaan pidän työstänikin. Nuo muut asiat liityvät hyvin paljon keski-ikäisyyteen ja vaihdevuosiin. Voisi auttaa keskustella lääkärin kanssa estrogeeneista. Ja edelleenkin suosittelen koiraystävää, sen avulla voisit pikku hiljaa saada lisää liikuntaa ulkoilun myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aio missään tilanteessa käyttää mitään estrogeenejä tai muita hormonilääkkeitä. Luomuna aion mennä vaihdevuosista (jotka on päällä jo vahvasti) läpi. Enkä enää ota koiriakaan, en tahdo vastuista enkä sitoumuksia elämääni enää.

      Poista
  5. Onpa mukavaa, että kirjoitat jälleen, kiinnostuneena odottelen lisää ja toivotan hyvää/parempaa jatkoa. Et ehkä joko ymmärrä tai usko, mutta kyllä tämä on hyvä ja myös monelle lukijalle hyödyllinen blogi. mk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä minun valitukset pitäisi varmaan tulla varoituksella "Olemattomia ensimmäisen maailman ongelmia", koska niitä ne on. En ole oikeasti syvästi onneton tms, vaan lähinnä tilanteessa jossa olen ihan tyytyväinen kitisen lämpimikseni asioita jotka voisi olla ehkä vielä täydellisemmin ;)

      Poista

Lähetä kommentti