Laiskuus kaikkien dieettien tuhona

Tässä olen viime aikoina ihmetellyt, että mikä on se perimmäinen syy, miksi ei pysy edes sellaisissa dieeteissä, jotka ovat ravitsemuksellisesti järkeviä, joilla on normaalia huonoa ruokavaliota paljon parempi olokin, ei ole nälkää eikä totaalikieltäymystä. 21 Day Fix rasiadieetti on itselleni ollut juuri tällainen. Painoa on pudonnut, ei nälkää, energiaa kuin pienellä kylällä. Ja silti, alkuinnostuksen jälkeen, homma on luisunut "vähän sinne päin" tyyliin jollaisella korkeintaan estetään lihominen, ei laihduta. Miksi ihmeessä?

Perimmäinen syy on laiskuus. En vaan jaksaisi oikein arjessa miettiä mitä ruokaa pitäisi laittaa, ostaa niihin ruokiin aineksia ja sitten vielä laittaa ne ruoat. Tiskata valmistusastiat ja astiat joista on syöty. Luulen että tämä on monilla yksin asuvilla vähän ongelma, että tuntuu jotenkin turhalta ja tyhmältä nähdä selllainen vaiva vain oman ruoan takia, varsinkin jos olisi varaa ostaa ruokansa valmiinakin. Harmi kyllä, ne valmisvaihtoehdot ei ole järin ravitsevia (esim. kasviksia ja hyviä rasvoja liian vähän) ja on usein paljon tyhjiä kaloreita.

Mietinkin hiljattain, kun selasin kaupassa jotain "Kilot veks" lehteä, että huoh, taas tarjotaan ruokavalioehdotuksia, joissa pitäisi jaksaa 5 kertaa päivässä vääntää jotain aterioita, eihän siinä ehdi kuin keittiössä olla - eihän tuollaiseen ole aikaa kuin ehkä vasta eläkkeellä. Eikö kukaan voi ehdottaa eines- ja ravintolaruokapohjaista ruokavaliota, jolla pystyisi elämään suhteellisen kevyesti (ymmärrän toki, ettei sellainen ruokavalio voi olla mitenkään optimaalinen, mutta varmasti valmisruoillakin voi syödä huonommin ja paremmin)?

Mutta kai se niin vain on että jotta voisi laihtua, pitäisi jaksaa päivittäin nähdä vaivaa ruokansa eteen. Tänään lukiessani Hesarin nettiversiota törmäsin ViaEsca palveluun, jossa annettaisiini tarkat ohjeet mitä pitää syödä ja mitä ostaa. Ruoanlaittamisen ja tiskaamisen vaiva edelleen on, mutta ruokien miettiminen jää pois. Päätin kokeilla 21 päivän jakson jonka sai puoleen hintaan. Jos ei muuten, niin voinpa täällä kertoa millainen kyseinen ruokavalio on noudattaa kiireisessä arjessa: meneekö paljon aikaa tai rahaa ruoan kanssa vai ei.

Eihän tuollainen toki pysyvä ratkaisu ole, koska jossain vaiheessa palvelun käyttö pitää lopettaa ja sitten on taas edessä se, että pitäisi jaksaa ihan itse se koko rumba, miettiä mitä minäkin päivänä syö, ostaa ainekset kaikkiin aterioihin kaupasta suunnitelmallisesti (sen sijaan että noukkii vaan kärryyn mitä mieli tekee), valmistaa, tiskata... Mutta laitetaanpa kokeiluun kun "Hyvän olon hormonidieetti" kirjan kirjoittaja Kaisa Jaakkolakin on tätä hyvänä pitänyt (linkki).

Kommentit

  1. Hei! Itse olen ratkaissut tätä ruoan miettimis- ja valmistamisongelmaa sillä, että suunnittelen esim. viikonloppuna seuraavan viikon ruoat etukäteen, teen vihkoon siis ruokalistan. Ja optimitilanteessa myös valmistan jonakin päivänä useamman päivän ruoat (esim. sunnuntaina maanantain ja tiistain ruoat). Jälkimmäinen toteutuu harmittavan harvoin, mutta suunnittelu on ehdottomasti auttanut ja se auttaa myös pitämään ruoan monipuolisena, etten tee vaikkapa jauhelihakeittoa joka viikko. Suosittelen!

    Tsemppiä projektiin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä niitä terveellisimpiäkin vaihtoehtoja on. Ymmärrän täysin ettei noita 21 fix kausia jaksa kovin kauaa putkeen. Ei ole ihmisellä mikään luontainen olotila mittailla mitä större useasyi päivässä. Ehkä onkin parempi pitää reilusti taukoa ja jatkaa ehkä sitten kausi kun sen aika on. Itse ostanut välillä kaupasta inte itsekoottavia salaatteja. Saa proteiiinia jag hiilareita myös, mutta kokonaisuus on terveellinen. Ehkä Sun ei just nyt tarvitse eds laihtua enempää,tasapainoilu riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo mähän innostuin kokeilemaan sitä ViaEscaa nyt seuraavaksi, kun siinä saa valmiiksi tarkkaan ostoslistat ja mitä pitää syödä milloinkin. 21 day fixillä meni stressaavana työkautena siihen että söin joka päivä riisiä ja wokkia mitä alkoi jo tulla ulos korvistakin...

      Poista
  3. Ensteksi haluan vain sanoa, että oot varmasti yksi maailman ihanimmista ihmisistä.

    Ihana huomata, että meitä laiskoja ruoanlaittajia on muitakin. Ystäväni pitävät minua kummajaisena aina, kun avaudun ruoanlaiton turhuudesta. Minä nimittäin kuulun kans Laiskoihin ruoanlaittajiin ja olen sitä mieltä, että kaikki ruoat, joihin tulee yli kolmea eri ainesosaa on työläitä. Nämätkin kolme ainesosaa pitäisi voida kaataa pussista tekeytymään ilman mitään esivalmisteluja. Suhteeni ruokaan on viha-rakkaus -suhde. Rakastan ruokaa ja ähkyn tunnetta, mutta vihaan näitä kiloja, joita se tuo mukanaan. Eli olen yksi ikuisista laihduttajista. Ja suhteeni ruokaan on pitänyt minut kaukana kulinaristisista piirteistä. Saan ihan saman tyydytyksen sata euroa maksavasta lihakimpaleesta kuin kahden euron mikrolasagnesta, riittää että nälkä lähtee (ja ähky tulee). Kaikki yritelmät tiputtaa painoa on kaatunut viimeistään siihen, etten ole jaksanut väsäillä niitä superhyperterveellisiä ruokia kaikkine hienoine vivahteineen.

    Joitakin aikoja sitten aloin taas terveellistään syömisiäni ja ostelin kaikkia eri värejä vihanneslaatikkoon, tuoreita yrttejä pöydän koristeeksi, luonnonjogurtteja jääkaapin oveen, erilaisia siemeniä koristepurnukoihin, rahkoja ja raejuustoja hyllyn täytteeksi. . . jne jne. Kahtena päivänä ähisin keittiössä kuorimaveitsi ja puukko heiluten ja OLIN LOPEN KYLLÄSTYNYT. Paitsi se ruoan laitto, mutta myös se roskan ja siivon määrä. EIKÄ SE VÄRIKÄS, SUPERRAVITSEVA, TUOREISTA RAAKA-AINEISTA turhautumisen TUNTEELLA TEHTY RUOKA MAISTUNUT YHTÄÄN KUMMEMMALLE KUIN RUOKA YLEENSÄKÄÄN. Seuraavalle päivälle suunnittelin ravintolakeikkaa. Siinä sitten hetken soin ajatukselle aikaa ja mietein, että millä minä olen elänyt aiemmat 15 vuotta. Tajusin, että valkoisella makaroonilla ja jauhelihalla. Välillä vaihtelin ja ostin jauhelihan tilalle hiillosmakkaraa. Jos olin terveystuulella niin söin pakasteesta valmispinaattikeittoa ja karjalanpiirakoita. Siitä koostui 98% minun ruoista. Hengissä ollaan.

    Niinpä sitten mietein, että mikä ihme juttu menee ihmiseen silloin, kun terveellistää ruokavaliota. Miksi siitä pitää aina tehdä niin tähtitieteellistä ja monimutkaista? Häviääkö esim. kasvisten terveyshyödyt, jos en vaihtele niitä kokoajan tai onko puuro terveellisempää, jos siihen on joka kerta erilaiset päällysteet. Todistetusti ravintoköyhilläkin eväillä pärjää. Sen jälkeen olenkin antanut itseni syödä yksitoikkoisesti vaikka syönkin terveellisemmin. Kummasti helpotti elämää. Enää en istu netissä montaa tuntia etsien uusia reseptejä joihin voisin käyttää kaikki ne kummalliset ruoka-aineet, joita en oikeasti edes halunnut syödä tai täytä kaappeja uusilla ruoanlaittovälineillä, joista en tiedä, mihin niitä oikeasti tarvitaan. Ensimmäistä kertaa, minulla on sellainen tunne, että tätähän voisi jaksaa kauemmin kuin kaksi viikkoa ja itse asiassa olen jaksanutkin :)

    Paino tosin on pysynyt turvotuksen hävittyä jotakuinkin samoissa lukemissa, mutta en ole antanut sen häiritä, kun muuten on vähä parempi olo. Ruokapäiväkirjaa pidän ihan vaan sen takia, että muistan syödä säännöllisesti. Muuten tahtoo käydä niin, että tulee ilta-ahmimisia ja terveellisen ruoan (hedelmät, marjat ja kasvikset) määrä laskee laskemistaan, kunnes ne on huomaamatta vaihtunut dallaspullaan ja suklaapatukoihin. Dallaspulla on kyllä niiiiiiin hyvää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuo ihan sama, että silloin kun olen 'terveyssyömismoodissa', se on aika äärilaitaa. Olen myös hyvä laittamaan hyvää ruokaa, sellaista oikein työlästä gourmet'ta, ja välillä nautin sellaisen nysväämisestä.

      Mutta sitten kun olen arkimoodissa, olen ihan päinvastainen ihminen. Ei kiinnosta gourmet, kunhan saa jollain mätöllä mahansa täyteen, mieluiten ilman mitään vaivaa. Lykäten mikroon jonkun rasian ja syöden sen pois.

      Poista
  4. Yksinasuvana minulle pakastin on pelastus. Teen viikonloppuisin (tai muulloin jos on aikaa) isoja satseja ruokaa ja pakastan annosrasioissa. Tämän lisäksi suunnittelen aina viikon ruokalistat sunnuntaisin viikoksi eteenpäin. En todellakaan jaksaisi arkena kokata mitään monimutkaista tai edes yksinkertaista. Riisin/pastan/vihanneslisän keitän pakastimesta otetun kaveriksi korkeintaan. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joku kammo pakastinruokaa kohtaan, ehkä lapsuuden peruja... Äitini pakasti leivästä alkaen kaikkea, koska vihasi ruoanlaittoa. Minä sitten maistan pakastetun kilometrin päästä ja tulee heti 'yök, en syö' reaktio. Pystyn kyllä tekemään ruoan kahdeksi päiväksi ja laittamaan sen jääkaappiin, lämmittämään mikrossa toisena päivänä, mutta pakastettu jotenkin vaan tökkii. Lähinnä pakastettuna voin syödä marjoja ja pakastepizzaa, muu ei oikein uppoa.

      Poista
    2. Ok. Harmi. Mulla on kanssa suuri joukko ruokia, joista en kauhea välitä pakastettuna eikä ne loputkaan nyt mitään gourmeta ole pakastuksen jälkeen. Olen kuitenkin ajatellut, että ei sen ruuan nyt joka aterialla tarvitse niin hyvää olla, vaan riittää kun saa vatsansa täyteen.

      Poista
    3. Tuo olisi kyllä erittäin terve asenne, että ei aina tarvi mitään gourmet'ta vetää, vaan arkena riittäisi ihan sellainen "suht ok" makuinen ruoka.

      Poista

Lähetä kommentti