Kyllä kannattaa jojoilla: rasvaprosentti yli 50%!
No niin nyt on meikäläisestä tullut elävä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun aikansa jojoilee äkkilaihdutusten ja äkkitakaisinlihomisten välillä.
Toki tiesin, että olen lihonut paljon siitä alimmasta painosta minkä Cambridgella saavutin, mutta silti painoin vielä yli 5 kg vähemmän kuin Cambridgea aloittaessani. Jotenkin vaan tuntui, että näytän läskimmältä kuin koskaan. Naamakin näyttää ihan laardipallerolta, mahasta ja jenkkakahvoista puhumattakaan. Jopa käsivarret näyttävät lyhyiltä ja pulleilta.
Vyötärömitta näytti sen mitä pelkäsinkin: vaikka paino oli "vain" 80 kg, vyötärönympärys oli 106 cm eli lyhyehkölle naiselle melkoisissa lukemissa. Vain sentti vähemmän kuin kaikkien aikojen ennätykseni. Olin tosin lukenutkin sen että jos lihoo nopeasti, kroppa pystyy tehokkaimmin varastoimaan rasvan juuri vatsan seudulle, ja niin näytti nyt tosiaan käyneen.
Muistin sitten että työpaikalla oli joskus käynyt kuntokeskus mainostamassa palvelujaan ilmaisilla rasvaprosenttimittauksilla. Ajattelin että nyt on pakko käydä tsekkaamassa miten rasvatilanne on kehittynyt ja juuri niin oli asia kuin pelkäsinkin: rasvaprosentti oli noussut edellisestä, Cambridge-valmentajalla tehdystä mittauksesta 7% (44%->51%) mikä on ihan odotettavaa koska painokin on noussut paljon, mutta inhottavampaa on että viskeraalirasva eli se vaarallisin, hormonaalisesti aktiivinen sisäelinrasva, oli noussut erittäin paljon. Aloittaessani Cambridgea se oli ylipainosta huolimatta normaalin sisällä vielä, joskin ylärajalla. Nyt päästiin sellaisiin lukemiin että niitä kuulemma näkee lähinnä isovatsaisilla vanhemmilla miehillä, kun naisilla ei yleensä niin vahvasti kerry rasva juuri vatsaan.
Että ei välttämättä taidakaan olla hyvä idea se että pysyttelisin tässä 80 kilossa ja tyytyisin tähän, jos rasvaprosentti ja viskeraalirasva sanovat että on vain ajan kysymys milloin se diabetes tai joku muu sairaus tupsahtaa kylään. Täytyis vissiin yrittää ryhdistäytyä taas...
Toki tiesin, että olen lihonut paljon siitä alimmasta painosta minkä Cambridgella saavutin, mutta silti painoin vielä yli 5 kg vähemmän kuin Cambridgea aloittaessani. Jotenkin vaan tuntui, että näytän läskimmältä kuin koskaan. Naamakin näyttää ihan laardipallerolta, mahasta ja jenkkakahvoista puhumattakaan. Jopa käsivarret näyttävät lyhyiltä ja pulleilta.
Vyötärömitta näytti sen mitä pelkäsinkin: vaikka paino oli "vain" 80 kg, vyötärönympärys oli 106 cm eli lyhyehkölle naiselle melkoisissa lukemissa. Vain sentti vähemmän kuin kaikkien aikojen ennätykseni. Olin tosin lukenutkin sen että jos lihoo nopeasti, kroppa pystyy tehokkaimmin varastoimaan rasvan juuri vatsan seudulle, ja niin näytti nyt tosiaan käyneen.
Muistin sitten että työpaikalla oli joskus käynyt kuntokeskus mainostamassa palvelujaan ilmaisilla rasvaprosenttimittauksilla. Ajattelin että nyt on pakko käydä tsekkaamassa miten rasvatilanne on kehittynyt ja juuri niin oli asia kuin pelkäsinkin: rasvaprosentti oli noussut edellisestä, Cambridge-valmentajalla tehdystä mittauksesta 7% (44%->51%) mikä on ihan odotettavaa koska painokin on noussut paljon, mutta inhottavampaa on että viskeraalirasva eli se vaarallisin, hormonaalisesti aktiivinen sisäelinrasva, oli noussut erittäin paljon. Aloittaessani Cambridgea se oli ylipainosta huolimatta normaalin sisällä vielä, joskin ylärajalla. Nyt päästiin sellaisiin lukemiin että niitä kuulemma näkee lähinnä isovatsaisilla vanhemmilla miehillä, kun naisilla ei yleensä niin vahvasti kerry rasva juuri vatsaan.
Että ei välttämättä taidakaan olla hyvä idea se että pysyttelisin tässä 80 kilossa ja tyytyisin tähän, jos rasvaprosentti ja viskeraalirasva sanovat että on vain ajan kysymys milloin se diabetes tai joku muu sairaus tupsahtaa kylään. Täytyis vissiin yrittää ryhdistäytyä taas...
 |
| Kieltämättä tuo 45% tyyppi näyttää melkoisesti siltä miltä minä nykyisin. Luulin ettei ihminen voi polvesta alaspäin sääristä lihoa, mutta noinkin mulle on käynyt että heti nilkasta alkaa läskikerrokset. |
Onko tuo rasvamittaus samanlainen kuin edellisellä kerralla, jotta olisivat vertailukelpoisia?
VastaaPoistaLihaksia pitäisi kasvattaa, jotta energian kulutus nousisi. Miten olisi se koira, jota kaipailit? Pääsisit taas säännöllisen liikunnan pariin. Koira-verukkeella pääsee helposti myös liukahtamaan epämieluisista työiltamista tai ylitöistä; "jäisin kyllä muuten, mutta koira on yksin kotona ja pitää käydä se ulkoiluttamassa"
Ei ollut samanlainen mittaus. Cambridge-valmentajalla oli semmoinen aika perus kotiinkin myytävä vaaka jossa rasvaprosenttimittaus. Tämä tämänkertainen mittaus oli InBody-vaa'alla, jota käsittääkseni pidetään paljon tarkempana. Mutta joo eivät varmaan ole ihan vertailukelpoisia kun on erilaiset laitteet.
PoistaKoira olisi kyllä ihana, mutta pelkään että tekisin sille raukalle väärin ottamalla sen, kun olen aina niin uupunut duuneista. Varsinkin pentuajan jaksaminen tuntuu melkoisen haasteelliselta ajatukselta. Ei minusta taitaisi olla sitä leikittämään ja touhuttamaan. Raukka pitkästyisi hengiltä mun kanssa.
Toi vertailukelpoisuus on tietenkin yksi juttu eli ei rasvaprosentti ole välttämättä noin montaa numeroa lisääntynyt. Mutta itse tämänhetkiseen lukemaan tämä toteamus ei sinänsä vaikuta. En ole perehtynyt jojoilun haittoihin mutta hyvin yksinkertaistetusti kai rasvaprosentin nousu selittyy sillä että aina kun laihtuu nopeasti ja ilman "reipasta" kuntoilua niin häviää myös lihaksia. Kun sitten taas lihoo (ilman "reipasta" kuntoilua) niin ikävä kyllä lihaksia ei tule lisää, läskiä vaan ja lopputulemana kehonkoostumus on huonompi suhteessa siihen alkuperäiseen lähtöpainoon. Lisäksi myös aineenvaihdunta on hidastunut, elimistö kai yrittää säästää "pahan päivän varalle" ja lisäänytnyt rasva kuluttaa vähemmän energiaa kuin lihas joten paino saattaa vaan nousta näillä kaloreilla millä ennen pysyi samana.
PoistaValvominen ja stressi hankaloittaa kyllä hommaa entisestään tosi monella tavalla.
Mikä motivoisi sinua painonpudotukseen? Tai rasvaprosentin pudotukseen?
Olen itse ollut koko ikäni vähintäänkin lievästi ylipainoinen. Ulkonäköasioista kärsin nuorempana kovasti (olen muutaman vuoden sinua vanhempi), lihoin ja laihduin ja lihoin... Ei riittänyt parempi ulkonäkö motivoimaan painonhallintaan. Sukurasite ylipainoon kytkeytyvistä sairauksista on vahva mutta ei se riittänyt motivoimaan. Kun sitten sairastuin vakavasti sydänsairauteen niin iski hirveä pelko persuksiin ja myös häpeä. Se sai aikaiseksi yli 35 kg laihtumisen ja sen että olen yrittänyt pitää painonvaihtelut (ainakin siihen noususuuntaan :-)) kurissa. En kyllä tiedä yhtään miten tämä tarina sinua auttaisi. Ehkä sen verran että vaikka et sinänsä pelkää kuolemaa, etkä välttämättä halua että sinua hoidetaan jne. niin sairaana, peloissaan ja itseään syyllistäen on tosi ikävä olla. Ja jos sen voi välttää tai ainakin lykätä 10 vuodella eteenpäin niin ehkä ponnistelu on sen arvoista.
Tuo motivaatio onkin se ikuisuuskysymys... Sama mulla ettei ulkonäkö riitä oikein motivoimaan, se kun ei ole laihanakaan koskaan ollut edes kummoinen ja toisaalta ei sillä enää tässä iässä muutenkaan ole väliä, varsinkaan kun en ole kiinnostunut esim. löytämään kumppania. Eikä työssä tarvi olla edustava.
PoistaVälillä olen yrittänyt tsempata itseäni tuolla sairausasialla, juuri sillä että vaikka olisin valmis lähtemään suht nopeasti vaikka sydänkohtauksen tms. kautta vaikka tänään, niin olisiko se sitten kivaa saada joku lievempi mutta pitkällä tähtäimellä riuduttava elintasosairaus tai kasa niitä, esim. 2-tyypin diabetes ja korkea verenpaine seurauksineen... Eihän niinhin ainakaan nopeasti kuole mutta elämänlaatu voi huonota. Jotenkin vaan kun ei ole ainakaan vielä mitään oireita on kauhean vaikea sisäistää riskit oikeasti.
Ehkä tuollainen äkkishokki oikeasta sairaudesta tai huolestuttavista sairauksiin viittaavista oireista olisi se mikä saisi minutkin lopulta motivoitumaan riittävän pysyvästi. Ongelma on juuri se pysyvyys, että aloittelen kyllä kuureja mutta pian totean että plääh, ei jaksa, tylsää, ja lopetan.
En ehkä hermostuisi vielä, koska ainakaan itse en ihan luota noihin rasva% mittareihin.
VastaaPoistaKävin kesällä työpaikalla Tanita-mittauksessa, jolloin rasvaprosentti oli 42 ja paino 87kg. Viskeraalirasva 8. Mittaajan mukaan harrastan sopivasti liikuntaa, ja kaikki muutenkin ok.
Inbody mittauksissa kävin n.72-75kg painossa ja rasvaprosentti oli muistaakseni 44. Mittaajan mukaan mun pitäisi painaa 54kg (hah!), olen 166cm pitkä...
Cambridgen puntarilla rasvaprosentti on vaihdellut 48-45. Viskeraali 7. Painan tällä hetkellä n.79kg.
Ja nuorempana mun rasva% oli messuilla tehdyssä mittauksessa 20 (erinomainen) kun taas silloinen poikakaveri, joka oli tosi hyvässä kunnossa, hoikka ja lihaksikas sai samalla mittarilla huonot tulokset.
Mittauksessa ei pitäisi käydä jos on menkat, ja muistaakseni 2h ennen piti olla syömättä ja juomatta. Tästä ei muuten yksikään Inbody-mittaaja mulle maininnut...
54 kg, onpa kyllä aikuiselle ihmiselle alhainen paino mitä suositeltiin :-o
PoistaEi kyllä näköjään sitten voi kauheasti noihin prosentteihin luottaa jos noin paljon vaihtelevat... Sinänsä minusta kyllä näkee päältäkin sen että rasvaa on oikein reilusti, kun makkarat tursuaa. Viimeisin koomisin ilmiö on että esim. rintaliivin ympärysnauha ja alushousut tuntuvat katoavan kokonaan näkymättömiin läskimakkaroiden sekaan/alle. Eikä ollut edes ahdistuksen paikka kun huomasin vaan lähinnä kyynisen naurahduksen, että jee, että mä olen hyvän näköinen valas :D
onko sulla alkoholi kuinka merkittävä tekijä noissa päivissä, kun tulee liikaa kaloreita? tarkoitan, että laukaiseeko se sen kierteen?
VastaaPoistaKyllä se valitettavasti on erittäin merkittävä. En haluaisi sitä myöntää, koska tykkään kaljasta varsinkin niin kovasti että ajatuskin luopumisesta ahdistaa.
PoistaMutta käytännössä aina syöpöttelyn laukaisee alkoholi, ja siihen voi riittää yksikin annos alkoholia, että kontrolli syömisen suhteen menee.
Täälläpäässä paino pudonnut 31 kg viime toukokuusta. Syyllinen on tri Robert Atkins.
VastaaPoistaSekä avovesiuinti, raskas ruumiillinen työ ja syvä suru perheessä sattuneen kuolemantapauksen johdosta. Se on omiaan nujertamaan ruokahalun.
Mulla valitettavasti kaikki surut ja stressitkin vaan syötättää ja juotattaa... Onnea hienosta painon laskusta. Täällä on sitten menty sinne toiseen suuntaan ja tehty uusia läskiennätyksiä :\
Poista