Nyt se stressi on alkanut laihduttaa

Ennen minua on kyllä stressi lähinnä syöpötyttänyt ja juopotuttanut, mutta näköjään jossain vaiheessa sekin menee pisteeseen, jossa on niin ylikierroksilla, ettei edes muista ruokaa, ja mahakin on niin sekaisin ettei syöminen tunnu hyvältä. Tuolla marraskuullahan olin jo päätynyt 76,4 kilon painoon, mutta tänään enää 73 kg. Ensin ihmettelin että miten voi olla, mutta sitten huomasin, että onpa sitä tullut aika monta päivää tullut elettyä pelkällä kahvilla ja energiajuomalla ja satunnaisella banaanilla tai voileivällä. Terveellistä varmasti ;)

Työkaaoksen uudet käänteet, osa n.

Minähän jo tässä aiemmin pääsin riemuitsemaan, että stressi loppuu kunhan se aiempi iso projekti saadaan päätökseensä. Niin minun oli pakko uskoa, että jaksoin ne intensiiviset loppuviikot.

Paitsi että... Kun yksi projekti loppuu, niin toki alkaa seuraava. Työnantajani ei halua konsulteille laskuttamattomia ajanjaksoja, joten heti myytiin meikäläinenkin seuraavaan hommaan. Pomo oli kovin iloinen, että minut saatiin myytyä erittäin hyvää tuntiliksaa tuottavaan hommaan: eräs asiakas kokosi eri firmojen konsulteista "kansainvälistä huippuosaajatiimiä", ja vaatimukset oli kovia (mm. pitää osata vähintään 3 eri ohjelmointikieltä ja ollut tehnyt projekteja vähintään 3 eri yritykselle viimeisen 5 vuoden aikana, ja jokaisesta yrityksestä vaadittiin vielä suosittelijan suositus, piti olla sertifikaatteja siitä sun tästä). Pomon iloksi, ja minun peloksi ja ahdistukseksi, asiakas kelpuutti minut huippuosaajatiimiinsä.

Nyt sitä sitten ollaan taas kusessa kaulaa myöten. Minä, erakko joka tykkäisin tehdä etätöitä rauhassa, joudun olemaan asiakkaan tiloissa ylisosiaalisten höpöttäjien seurassa. Palavereja, fläppitaulusuunnittelua, ainaista hölötystä. Sekä tietysti erityisen v-mäisen hankalia teknisiä ongelmia ratkaistavaksi, myös tekniikoilla joista en ole ennen kuullutkaan. Hieno jobi minun kaltaiselleni tyypille, jolla aina mielen taustalla on ajatus, etten osaa, en pysty, pelottaa... *haaveilee Alepan tai Siwan kassan työstä* 

Joulukin lähenee

mutta eipä sitä ole ehtinyt edes juuri huomata, kun työ, ja kun ei ole perhettä. Vanhemmille ja veljelle pitäisi ilmeisesti jaksaa viikonloppuna käydä jonkinlaiset lahjat ostamassa kuitenkin vaikkei niin yhtään ole joulufiilis.