Trump USA:n presidentiksi ja meikäläisen paino 76 kiloon

Että nautin, kun Donald Trump voitti vaalit kaikesta Pravdan (Helsingin Sanomat) ja vastaavien valtamedioiden panettelusta huolimatta. Itsekin olisin äänestänyt Trumpia, vaikka luulen että moni ei sitä arvaisi kaltaisestani vasemmistolais-vihertävästä piipertäjästä. Minusta vaan ihan politiikan ulkopuolelta tuleva tyyppi, joka sanoo suoraan mitä ajattelee, oli kuin raikas tuulahdus Clintonin peri-poliitikkomaisuuteen verrattuna. Ja naisten vikittelyt ja pepulle taputtelut otan vaan huumorilla. Itse olisin nuorempana ollut moisesta vaan imarreltu ja usein minua harmitti, ettei edes baareissa känniset koskaan hipelöineet minua, kuten kauniimmille ystäville tehtiin. Pienempi paha pepulle taputtelu, kuin se että ilmoittaa että haluaisi pommittaa dronella Julian Assangen pois häiritsemästä...

Luulen tosin että Trump on vähemmän suorapuheinen ja hauska kun presidentin viran arki koittaa. Epäilen, että huomaa aika pian että hänellä itsellään ei olekaan kauheasti valtaa rakentaa muuria Meksikon rajalla, laittaa kaupparajoituksia tms, ja muuttuu ihan tavalliseksi presidentiksi, joka ei saa ihmeemmin aikaan hyvää jos ei pahaakaan.

Se paino :(

Stressikauden päätteeksi uskalsin vasta eilen käydä vaa'alla. No, olihan se 76,4 kiloa se paino taas :( Eli kuukaudessa lähes 3 kg lisää. Ei ole kyllä ihme, kun tuli elettyä karkilla, munariisipasteijoilla, kaljalla, Batteryllä ja kotiin tilattavilla pizzoilla kuukausi. 

En jaksa edes ottaa mitään ryhtiliikettä ja alkaa tosissani laihduttaa - en vaan jaksa eikä minusta ole siihen. Opettelen tässä vaan taas tavalliseen elämään jossa syödään ihan jotain ruokaa eikä vaan kaikkea naposteltavia ja pikaruokia, ja jossa jopa vettä voi juoda, eikä aina vaan energiajuomaa tai keskikaljaa :D Eiköhän sillä muutama kilo lähde ajan kanssa.

Kommentit

  1. Heh. On muuten ensimmäinen kerta kun luen jonkun naisen kirjoittavan ettei ole puristeltu tarpeeksi. Yleensä suomalainen mies, joka tappaa naisia rutiininomaisesti (kvg) syyllistyy kaikkeen mahdolliseen loukkaavaan käytökseen. Suomalainen mies saastuttaa jopa katseellaan. Ei mikään ihme siis, että markkinalla on runsaasti yksinäisiä ihmisiä. Ja ns. nuoriso ei enää edes oikein tiedä miten voi lähestyä toista sukupuolta ilman että jotenkin häiritsee.

    Toivottavasti Trumpista alkaa jonkinlainen yhteiskunnallinen tervehtyminen ja jengi keskittyy olennaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tosi erikoinen tuo tilanne miesten ja naisten kohtaamisen suhteen. Toisaalta tosiaan ilmenee tuollaista asennetta kuin kuvaat, että otetaan kauhean vakavasti ja loukkauksena vähänkin tökeröt lähestymiset.

      Sitten samaan aikaan toisilta taas kuulee kuinka ihanaa on jossain Italiassa tai Espanjassa, jossa kevyt flirtti kuuluu arkipäivään ja sitä tehdään missä vaan, ei vain baareissa ja yökerhoissa.

      Joskus olen miettinyt, että onkohan joskus niinkin, että samat naiset jotka Suomessa eivät pitäisi yhtään siitä jos joku alkaisi vaikka kassajonossa tai kirjastossa flirttailla heille, nauttivat samasta huomiosta etelänlomalla.

      Poista
    2. Häh, keneltä kuulee, että kevyt flirtti Italiassa on ihanaa? Asun täällä Välimerellä, ja toivoisin todella, että mulle ei tultaisi flirttailemaan. Sitä on vaikea ottaa edes kohteliaisuutena, kun jannut heittää samat "Hei kaunokainen", "ooooh enkeli, niiiiice" ja jopa "Paljon maksaa?" kaikille ohikulkeville naisille. :D

      Nyt jos joku närkästyy tästä, että onpas kauhea hiekkapillu kun ei osaa arvostaa huomiota, niin esitän kysymyksen: tykkäättekö te siitä, kun feissarit ja muut rahankerääjät tulee kadulla väkisin iholle? Koska ihan samasta jutusta siinä on kysymys.

      Poista
    3. Mä olen sekä netissä että livenä kuullut kumppania kaipaavilta sitä, että oi, asuisipa jossain missä flirtti olisi osa arkea, niin varmaan olisi jo se mies eikä tarvitsisi olla yksin... Varsinkin ujoilla naisilla tuntuu olevan täällä vaikeaa, kun pitäisi uskaltaa ehkä yksin lähteä johonkin baareihin tai treffeille jos haluaa seuraa. Olisihan se helpompaa, jos joku tulisi kirjastossa tai kassajonossa pokaamaan ;)

      Itse olisin nuorempana tykännyt varmasti myös tuollaisesta huomiosta siksi, että se olisi ollut lääkettä huonolle itsetunnolleni, pelolleni siitä että olen niin hirviömäisen ruma ettei kukaan voi kiinnostua minusta. Nykyisin kyllä en, koska olen sen lajin tantta, että ihan sama kiinnostuuko kukaan minusta, minä en kiinnostu niistä kuitenkaan :D

      Poista
    4. Itse en näe niin, että genitaaleihin käsiksi käyminen ja ostotarjoukset voisivat olla terveen suhteen alku. Kaikenlaistahan voi kumppania kaipaava tietenkin luulla ja heitellä lämpimikseen.


      Poista
  2. Toivottavasti ihmiset, jotka harkitsee noita kitukuureja, lukee nämä sun postaukset ja tajuaa olla alkamatta niille. Jokaisen elämässä tulee samanlaisia vaikeita jaksoja, kun toi mikä sulla on ollut ja jos laihdutus perustuu tuollaiselle kitukuurille on taattua, että stressin keskellä ei pysty pitämään pakettia kasassa. Ja se stressihän tulee.... ennemmin tai myöhemmin.

    Jos laihdutus perustuu elämäntapojen hiljalleen tapahtuneelle muutokselle, ei stressi todennäköisesti kaada venettä. Ainakaan aivan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei kyllä ole sinänsä tilanne ollut erilainen kitukuurin jälkeen kuin muidenkaan, vaan ihan samassa jamassa oltiin järkevämpien ja hitaampienkin laihdutusmenetelmien kanssa. Eli tuli stressin tai ahdistuksen kausia ja niihin sitten reagoin kuten olen vuosikymmenet tottunut: mättämällä ruokaa ja juomaa kaksin käsin kitaan. Ja sitten lihoin takaisin.

      Ehkä se heilahdus on aavistuksen rajumpi nopean kuurin jälkeen, eli ensin laihtui enemmän, sitten lihoin takaisin enemmän. Kun taas hitaan kuurin jälkeen laihtui vähemmän, lihoi takaisin vähemmän. Silti molemmissa lopputulos sama, että ei kovin kauaa mene että painaa taas saman kuin ennen laihdutusyritystä.

      Poista
  3. Ikävää,että sulla ei ole muuta elämässä kuin ikuinen laihdutusprojekti ja koodaus (noloa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi sentään noloudelle (sille että miettisin miltä joku muu elämästäni ajattelee ja jotenkin häpeäisin kun ajattelisin että eivät ajattele kovin hyvää) olen totaalisen immuuni ;)

      Poista
  4. sulla on kuitenkin sivun alalaidan laskurin mukaan ilmeisesti bmi edelleen vaan 25,6, eli tilanne ei ole mitenkään paha. oot itse asiassa hyvässä saumassa alkaa sellaiseen tasaiseen vaiheeseen.
    ootko koskaan kokeillut ihan kuntosaliharjoittelua? tarvii tehdä vaan muutama liike. voi tehdä joko vapailla painoilla tai laitteilla. minusta erityisesti laitteilla tehtäessä se on sen verran miellyttävää, että tekee ihan mielellään. ja kun sitten kuitenkin vastusta on tarpeeksi, niin kyllä se ihan elimistölle tekee hyvää. mm. hormonitasoille. ei vaadi niin paljoa koordinaatiota kuten esim. tanssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen tanssimassa olisikin varmasti melkoinen näky, ei rytmitajua ja kömpelö kuin mikä :D

      Kuntosaleille en viitsi lähteä työpäivän jälkeen, kuten en minnekään muuallekaan. Siksi teen vaan sitä kuminauhajumppaa kotona, kun sitä voi tehdä lähtemättä mihinkään.

      Poista

Lähetä kommentti