Kuulumisia pitkästä aikaa
Eipä ole tullut blogiin kirjoiteltua vähään aikaan, kun on taas ollut se tilanne, että työasioiden lisäksi päässä ei liiku yhtään mitään. Silloin kun en tee töitä, lähinnä istun aivot tyhjäkäynnillä kotona ja lepään. Mulle tuppaa näin käymään aina kun projektit on intensiivisessä vaiheessa, että eipä ole kauheasti ajateltavaa eikä siis myös kirjoitettavaa. 9.6. loppuu tämänkertainen projekti joten sen jälkeen ehkä taas...
Painonhallinta-asioiden suhteen on ollut niin että niihin ei ole kerta kaikkiaan riittänyt henkisiä voimavaroja. Olen kyllä tehnyt jokusen voimattoman päätöksen aloittaa ties mitä herkkulakkoja, esim. lopettaa sokerin syömisen tai alkoholin juonnin kokonaan, mutta aika äkkiä sellaiset päätökset on tullut pyörrettyä riittävän kovan mieliteon iskettyä. Väsyneenä hetkenä sitä ajattelee, että ihan sama, ja syö tai juo mitä tahtoo.
Niinpä paino ei ole mihinkään laskenut, mutta ei onneksi enää noussutkaan lisää. On se 88 kg silti aika masentavaa, ja peilikuva surkea: naama on turvonnut ja silmät näyttävät taas olevan syvissä kuopissa kun läskit posket on niin paljon korkeammalla. Kaksoisleuka on syönyt kaulan kokonaan, ja kropassa taas pullottaa esim. rintaliivin olkainten sivuilta kainaloläskit ja jos käyttää alushousuja joissa on matala vyötärö, niin roikkumaha riippuu siinä alushousujen päällä isona makkarana.
Hyvä puoli totaalisessa ajatuksettomuudessa on, ettenpä ole jaksanut myöskään murehtia tuota ulkonäköasiaa sen enempää. Kun aamuisin näen itseni peilistä, voin kommentoida että "voi taivas mikä näky", mutta en sen jälkeen juurikaan asiaa ajattele. Hassua sinänsä, että olen suurimman osan elämääni pitänyt itseäni kammottavan ja hävettävän rumana jopa silloin kun olen ollut paljon paremman näköinen kuin nyt, mutta nyt ei sellaiset asiat niin stressaa onneksi enää.
Nyt sunnuntainakin vain stressaa taas yksi äärimmäisen intensiivinen työviikko, jossa ei ole edes helatorstai vapaa kiitos Sipilän hallituksen kiky-pelleilyn... No, päivä kerrallaan vaan eteenpäin, tietäen että 9.6. se loppuu, ja heinäkuussa on kesäloma!
Painonhallinta-asioiden suhteen on ollut niin että niihin ei ole kerta kaikkiaan riittänyt henkisiä voimavaroja. Olen kyllä tehnyt jokusen voimattoman päätöksen aloittaa ties mitä herkkulakkoja, esim. lopettaa sokerin syömisen tai alkoholin juonnin kokonaan, mutta aika äkkiä sellaiset päätökset on tullut pyörrettyä riittävän kovan mieliteon iskettyä. Väsyneenä hetkenä sitä ajattelee, että ihan sama, ja syö tai juo mitä tahtoo.
Niinpä paino ei ole mihinkään laskenut, mutta ei onneksi enää noussutkaan lisää. On se 88 kg silti aika masentavaa, ja peilikuva surkea: naama on turvonnut ja silmät näyttävät taas olevan syvissä kuopissa kun läskit posket on niin paljon korkeammalla. Kaksoisleuka on syönyt kaulan kokonaan, ja kropassa taas pullottaa esim. rintaliivin olkainten sivuilta kainaloläskit ja jos käyttää alushousuja joissa on matala vyötärö, niin roikkumaha riippuu siinä alushousujen päällä isona makkarana.
Hyvä puoli totaalisessa ajatuksettomuudessa on, ettenpä ole jaksanut myöskään murehtia tuota ulkonäköasiaa sen enempää. Kun aamuisin näen itseni peilistä, voin kommentoida että "voi taivas mikä näky", mutta en sen jälkeen juurikaan asiaa ajattele. Hassua sinänsä, että olen suurimman osan elämääni pitänyt itseäni kammottavan ja hävettävän rumana jopa silloin kun olen ollut paljon paremman näköinen kuin nyt, mutta nyt ei sellaiset asiat niin stressaa onneksi enää.
Nyt sunnuntainakin vain stressaa taas yksi äärimmäisen intensiivinen työviikko, jossa ei ole edes helatorstai vapaa kiitos Sipilän hallituksen kiky-pelleilyn... No, päivä kerrallaan vaan eteenpäin, tietäen että 9.6. se loppuu, ja heinäkuussa on kesäloma!
Päivä kerrallaan, ja jossain vaiheessa projekti on valmis, vaikka ei uskoisikaan siinä, kun niitä päiviä kerrallaan elää.
VastaaPoistaOnneksi sulla ei tuo jatku ihan lomaan saakka, että pystyt orientoitumaan hieman normaalimpaan eloon jo ennen lomaa.
Tiedän niin hyvin minäkin, miten kuluttavia nuo äärimmäisen tiukat projektirupeamat ovat.
Hyvä ettei paino ole ainakaan noussut enää. Siitä voit mielestäni olla tyytyväinen tuollaisessa stressivaiheessa ja miettiä asiaa uudelleen joskus, jos ja kun siltä tuntuu.
Tsemppiä, lomaan ei ole pitkä aika. Väsähtäneitä muurahaisia on keko täynnä, ei kuitenkaan lannistuta. Hyvää kesää!
VastaaPoista