tag:blogger.com,1999:blog-75269388962563518682024-03-27T11:01:07.147+02:00Kaljamahaisen leidin jorinatPlussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comBlogger475125tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-77412215873703581852023-11-16T00:22:00.004+02:002023-11-16T00:22:45.132+02:00Joku ihme mini-burnout tapahtui<p>En ole kirjoitellut pitkään aikaan. No tässä sitten jotain kuulumisia, koska näköjään ei minua ole vieläkään kokonaan unohdettu, vaan vieläkin on tullut kyselyitä kuulumisten perään.</p><p>Minun Muutos-valmennukselleni kävi sitten kuten ennen muille elämäntapamuutoksille, eli tuli muita asioita, lopetin seuraamisen, lihoin takaisin entiseen painoon. Joten siitä ei paljoa kerrottavaa. 120 kilossa ollaan edelleen. Tämä ei varmasti ole kellekään yllätys :D</p><p>Se isompi mitä on tapahtunut on, että minulle kävi töissä joku ihme semi-loppuunpalaminen. Semi, koska en tarvinnut lopulta sairaslomaa eikä tapahtunut sellaista dramaattista romahdusta, josta joskus lehdistä lukee. Mutta kävi niin, että vuoden alusta yhtäkkiä työnteko alkoi sujua aina vain huonommin. Ja mitä huonommin se sujui, sitä vähemmän uskoin omaan osaamiseeni ja pystymiseeni. Lopulta olin tilanteessa, jossa uskoin, että ok, ikää nyt on vain liikaa näihin vaativiin teknisiin töihin, ja potkuthan minä saan, mutta yritän lusia täällä niin kauan kuin mahdollista, liksaa nostamassa. Eli käytännössä luovutin. Ajatellen, että niinhän ne moni muukin vaihtaa pois it-alalta keski-iässä. Niin teen sitten minäkin, kun en enää kerran pärjää. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyqbl1aHUcQ3Ryclx2koso2wT6y9xjYCcYRqMbhP7a0ckpM9fITkMTv3aWLT4v-LDJhD8qXWiTq2QU_vE7lXWo6tKYQSNMRaw30x1YLaNkdCXmrSpnL1q4dqq-mu59aVrHMqA-87GfGnzugjxMHpi_95AiypTUOqTwGeM_O2RQV8uImAIbynePeJaBcpgR/s1200/oink.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="1200" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyqbl1aHUcQ3Ryclx2koso2wT6y9xjYCcYRqMbhP7a0ckpM9fITkMTv3aWLT4v-LDJhD8qXWiTq2QU_vE7lXWo6tKYQSNMRaw30x1YLaNkdCXmrSpnL1q4dqq-mu59aVrHMqA-87GfGnzugjxMHpi_95AiypTUOqTwGeM_O2RQV8uImAIbynePeJaBcpgR/w400-h210/oink.jpeg" width="400" /></a></div>Kesällä sainkin sitten virallisen varoituksen työnantajalta. Asiakas oli valittanut minusta ja halusi lopettaa<br /> konsulttisopimukseni. Eipä siinä mitään, sitä olin odottanutkin kyynisen alistuneella mielialalla. Yllättäviä olivat kuitenkin syytökset, jotka ei pitäneet paikkaansa, kuten väitteet luvattomista poissaoloista. No ihan sama, tiesin että olin kuitenkin varoitukseni ansainnut, en alkanut vastaan väittää. Lähdin siis kesälomille varoituksen saaneena, ajatellen että kesäloman jälkeen tulee se lopullinen irtisanominen sitten.<p></p><p>Mutta minulle löytyi uusi projekti missä toimia konsulttina, ja lomalla levänneenä päätinkin ryhdistäytyä, ja mikä tärkeintä, hakea apua. Koska en minä koskaan ollut ollut sellainen välinpitämätön, joka olisi huvikseen laiskotellut, ajatellen että onpa kiva kusettaa työnantajaa ja asiakkaita, nostaa palkkaa ja olla tekemättä juuri mitään. Ongelma oli, että en enää PYSTYNYT tekemään entisillä tehoilla. Tajusin, että sitä pitäisi selvittää, miksi en pysty. Epäilin jopa muistihäiriötä, koska suvussani on ollut otsalohkodementiaa jo nelikymppisenä, ja tuntui että jotenkin pää on sekava ja tokkurainen ja siksi en pärjää. Mutta sellaista, tai muuta fysiologista syytä ei löytynyt. Oireeni sopivat jossain määrin ADHD:hen, mutta sitä diagnoosia en voinut saada, koska ongelma oli alkanut vasta keski-iässä, eikä lapsuudessa tai varhaisaikuisuudessa ollut mitään merkkejä keskittymiskyvyn ongelmista.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Terapiaan</h3><div>Menin sitten terapiaan, kun tuntui että jonkun kanssa tästä ongelmasta pitää jutella. Siellä on käyty läpi kaikenlaista, ja yllättävän syvälle sitä on joutunut menemään, vaikka alkuun sitä toivoi, että saisi yksinkertaiset neuvot, joilla lopettaa töihin tarttumisen välttely ja alkaa vaan tehdä taas. </div><div><br /></div><div>Käytännössä olen polttanut itseni loppuun perfektionismillani ja kunnianhimollani. Niistä nyt opettelen eroon, terapian avulla. Samalla voi jopa tulla painonhallintaankin apua, koska tunteiden ja impulssien tietoinen tarkkailu ja niiden "tuomarointi" syvemmän itsen tasolta käsin on osa sitä, mitä harjoittelen. Yhtä lailla kuin jos töissä tulee ajatus, että "pakko saada tämä valmiiksi huomiseksi vaikka joutuisin jättämään yöunet kokonaan väliin" niin sanon itselleni, että ei, tämä ei ole pitkällä tähtäimellä kestävä ratkaisu, ihminen tarvitsee unta, niin jos tulee ajatus "pakko saada suklaalevy koska olen sen ansainnut todellakin", voin sitäkin opetella tarkastelemaan kriittisesti ja todeta, että vaikka se ehkä vähän hetkeksi lisäisi nautintoa, niin pitkällä tähtäimellä se pitää minut juuri siinä vanhassa suossa, josta haluaisin eroon.</div><div><br /></div><div>Mutta ottaa se koville olla nyt työtiimissä se heikoin lenkki, joka juuri ja juuri pärjää menossa mukana, kun ennen halusin olla se kovin guru. Ehkä se on ihan terveellistäkin kokea, että myös keskinkertaisena pärjää, ja niin voi elää, ja se on rennompaa kuin ainainen täydellisyyden ja parhauden tavoittelu. </div><div><br /></div><div>Vieläkään en tiedä, mitä haluaisin tehdä isona - huvittavaa 49-vuotiaalta naiselta. Jos tietäisin jonkun uuden alan, jonne haluaisin vaihtaa, varmaan vaihtaisin. Mutta kun en kerran tiedä, niin ei kai sitä muu auta kuin terapiankin avulla yrittää sitten pärjätä eläkeikään asti vanhalla alalla, jos vaan mitenkään mahdollista. </div>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-27048313028127589612023-01-29T01:20:00.005+02:002023-01-29T01:30:16.759+02:00Muutos-valmennus - kiloja ei ole lähtenyt mutta senttejä senkin edestäOlen jatkanut aloittamaani Muutos-valmennusta. Yllättäen sen noudattaminen on ollut todella helppoa, ja siksi ei ole tullut tunnetta, että tekisi mieli lopettaa. Eteneminen elämäntapamuutosten kanssa on ollut edelleen hyvin hidasta ja vaiheittaista. Olen nyt ollut mukana 12 viikkoa, ja muutokset on olleet seuraavat: <div><ul style="text-align: left;"><li> Riittävä nesteytys (vko 2) </li><li> Rauhallisesti ja keskittyen syöminen (vko 3) </li><li> Sopiva kylläisyysaste, eli ei syödä ähkyyn asti mahaa ihan täyteen (vko 5) </li><li> Kasviksia joka aterialle, mielellään usean eri värisiä joka päivä (vko 8) </li><li> Proteiinia joka aterialle (vko 9) </li><li> Hyviä rasvoja vähintään 3 syömiskerralla päivässä, erityisesittelyssä pähkinät ja siemenet (vko 11) </li></ul><br />Tämä on pitkästä aikaa eka dieetti tai elämäntapamuutos, jota olen jaksanut noudattaa käytännössä ilman poikkeuksia viikkokausia. Iso syy siihen toki on, että mitään ei ole vielä kielletty tai rajoitettu, paitsi ähkyyn asti ruoan mättäminen. Mutta karkit, limsat, energiajuomat, alkoholi, sipsit, leivonnaiset - kaikki on sallittua. Epäilen, että tämä on vain "toistaiseksi", ja joitakin rajoituksia varmaan näihinkin tulee, vaikka alussa korostettiin että mitään ei tarvitse jättää pois ruokavaliosta kokonaan. Myöskään liikuntaa ei ole millään tapaa pyydetty vielä lisäämään, ja itsehän "heiveröisenä ja kylmänarkana" en talviaikaan juuri poistu kotoani ollenkaan, kun työnkin teen 100% etänä ja ruokaa saa tilattua Odasta yms. Kaljaa ja jotain puuttuvaa lähinnä joskus hakenut 100 metrin päässä olevasta lähikaupasta.
Tähän melko totaaliseen liikkumattomuuteen, kaljan ja energiajuoman kittaamiseen ja jokapäiväisiin iltapäivän kahvipulliin nähden en ole yllättynyt, että paino ei ole vielä laskenut käytännössä ollenkaan. Mutta se mistä olen yllättynyt on, että vyötäröltä on lähtenyt 12 senttiä. Kaksoisleukakin (pahimmillaan se oli yhtenäinen iso läskipullistuma solisluista leuan alareunaan) on selvästi paljon pienempi kuin ennen. Lisäksi olo on ollut niin energinen, että lisääntynyt ruoanlaitto ei ole tuntunut mitenkään raskaalta tai vaivalloiselta. Ihokin on parempi kuin yleensä talvisin, minulla usein ihan hilseilee iho kuivuuttaan talvella ja kosteusvoiteen laittokin sattuu kuin jotain happoa kaataisi ihoon, mutta nyt ei ole ollenkaan sellaisia ongelmia. Jotain hyödyllistä siis tapahtuu kehossa selvästi. Tässä on Muutos-valmennuksen sivuilta otettu painon ja vyötärönympärtyksen kehityskäyrä dieetin alusta.<br /><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKTz-o3w6SJysdcJmyUXMHwI9krxUn-lmHF9HAVvvCiP-i5btuMYgWbTJw9JoxNLXI_ZxM2JXvWIlvJz8yD7MwNAc1O_RBRRYxfKPexn-N2x4bSRZPoTBKQK7QgQ5XE8XbOTaOJTwBPmTaGriFWBBtawUWS84n972naZzHfCANPXV-fK4NdDhxK8OvQ/s1083/muutos_tammi2023.png" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKTz-o3w6SJysdcJmyUXMHwI9krxUn-lmHF9HAVvvCiP-i5btuMYgWbTJw9JoxNLXI_ZxM2JXvWIlvJz8yD7MwNAc1O_RBRRYxfKPexn-N2x4bSRZPoTBKQK7QgQ5XE8XbOTaOJTwBPmTaGriFWBBtawUWS84n972naZzHfCANPXV-fK4NdDhxK8OvQ/s1083/muutos_tammi2023.png" style="display: inline; padding: 1em 0px;"><img alt="" border="0" data-original-height="356" data-original-width="1083" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKTz-o3w6SJysdcJmyUXMHwI9krxUn-lmHF9HAVvvCiP-i5btuMYgWbTJw9JoxNLXI_ZxM2JXvWIlvJz8yD7MwNAc1O_RBRRYxfKPexn-N2x4bSRZPoTBKQK7QgQ5XE8XbOTaOJTwBPmTaGriFWBBtawUWS84n972naZzHfCANPXV-fK4NdDhxK8OvQ/s600/muutos_tammi2023.png" width="600" /></a></div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;">Vyötärönympärys on pienentynyt 128 sentistä 116 senttiin 😯 Ihmettelen, mihin ne sentit katoaa kun painoa ei lähde, mutta ilmeisesti jotenkin kehonkoostumus muuttuu. Googlettelin tätä ilmiöitä, että senttejä lähtee vaan ei kiloja, ja sitä on tuntunut esiintyvän monella - itselläni ei kuitenkaan koskaan aiemmin. Erityisesti karppausfoorumeilta löytyi paljon saman asian ihmettelijöitä, mutta mitään varmaa selitystä sille mitä tässä tapahtuu ja miksi en löytänyt. En kuitenkaan valita, ja aion jatkaa dieettiä kun kerran olo on tavallistakin parempi, ei tunnu vaivalloiselta ja senttejä ainakin lähtee. Vähitellen alkaa jo tulla myös takaisin itseluottamusta, että ehkä sittenkin pystyn muuttamaan elämäntapojani, eikä yrityksetkin ole pelkkä huono vitsi, kun tässä jo 12 viikkoa menty ohjelman mukaan. </div>
</div>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-8057407737137486842022-11-27T23:58:00.007+02:002022-11-28T00:18:22.443+02:00Muutos-valmennus<p>Enpä aikonut tällaiseen enää lähteä, enkä olisi lähtenyt itse maksaen nytkään, koska olenhan nähnyt jo aikaisemmin miten hyvin minun itsekurini pitää näissä erilaisissa elämäntapamuutoksissa, eli ei pidä, ainakaan pitkään tai jos on stressiä. Kun nyt työnantaja kuitenkin tarjoaa Edenrediin liikuntaharrastuksiin rahallista etua, enkä ole niitä ennen käyttänyt mihinkään, ajattelin että kokeilenpa tätä, koska sen voi liikuntaedulla maksaa. En menetä ainakaan mitään jos ei toimi. Raportoin tänne kokemuksiani sitten.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpPnzRVi74zT4bdpMKrQin66RlYU-KAIxbcVuWUHD_jmpk7nLfDpOEsVvkOkEnRVqUkgNyClN4H7oX_xeyLf0isebYiFb7plvscnTkXV5hWxYCbXspAwbFj_AVykphK5_BCo5eoKtVfHFbyZ27pV3Pk6CwSRHKHqgUVjTQOQ16CGBjD7OWilQlBTG95g/s225/muutosvalm.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="225" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpPnzRVi74zT4bdpMKrQin66RlYU-KAIxbcVuWUHD_jmpk7nLfDpOEsVvkOkEnRVqUkgNyClN4H7oX_xeyLf0isebYiFb7plvscnTkXV5hWxYCbXspAwbFj_AVykphK5_BCo5eoKtVfHFbyZ27pV3Pk6CwSRHKHqgUVjTQOQ16CGBjD7OWilQlBTG95g/w320-h320/muutosvalm.png" width="320" /></a></div>Mikä?</h3><div>Verkkovalmennus ravinto- ja liikuntatottumusten asteittain muuttamiseksi. Sivusto löytyy<br /> osoitteesta <a href="https://muutos.net/">https://muutos.net/</a> . Tämän olisi tarkoitus olla juuri sellaisille ihmisille, joille painonpudotus on yleensä vaikeaa: vähän vanhemmille ikäryhmille, aikaisemmin monta kertaa painonhallinnassa epäonnistuneille jne. Ravinnon suhteen ohjelma tarjoaa virallisiin ravintosuosituksiin perustuvia luentoja, mutta ei edellytä osallistujien noudattavan mitään tiettyä ruokavaliota. Samoin mitään tiettyjä tapoja liikkua ei vaadita. Ohjelma opettaa enemmänkin periaatteita ja sitä, miten tapoja muutetaan, kuin antaisi valmiita ruokalistoja mitä pitää syödä, ja valmiita liikuntaohjelmia. Ohjelmaan liittyy myös ryhmäläisille tarkoitettu Facebook-ryhmä, mutta kun en itse ole ollenkaan Facebookissa, en siitä tiedä sen enempää.</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">Ensivaikutelmia</h3><div>Siinä vaiheessa, kun vasta harkitsin haluaisinko käyttää liikuntaetuni tähän ja katsoin esittelyvideoita, vaikutelma ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Videot oli minusta valtavan pitkästyttäviä ja kuivia, ja lisäksi tuntui, että liikaa markkinoidaan sitoutumaan kuukausimaksulliseen ohjelmaan. Toisaalta itse asiasisältö jonkin verran vetosi, se että voisiko tosiaan uusia hyvinvointia tukevia tapoja ohjelmoida automaattisiksi tavoiksi itseensä tällä lähestymistavalla, sen sijaan että yrittää niitä aina pelkällä tahdonvoimalla ylläpitää.</div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">1. viikko</h4><div> No, sitten tuli valmennuksen <b>1. viikko</b> - valmennusryhmät alkavat aina kuukausittain tiettynä päivän, seuraava näköjään 5.12. Minä olen marraskuun alussa aloittaneessa ryhmässä. Ekalla viikolla kuivuuden ja pitkästyttävyyden vaikutelma ei erityisesti poistunut. Pitkiä luentoja tunnesyömisestä sun muusta. Onneksi tajusin aika pian, että ne viikon luennot voi myös lukea tekstiversiona, jolloin puolen tunnin luennon sisällön voi omaksua 5-10 minuutissa - ilman hitaaseen monotoniseen puhetyyliin pitkästymistä. <br /></div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">2. viikko</h4><div> Ohjelmassa julkaistaan aina sunnuntaina seuraavan viikon materiaali, joka sisältää luentoja joissa voi olla myös ns. toiminta-askelia, eli uusia omaksuttavia tapoja. <b>2. viikolla</b> tuli ensimmäinen konkreettinen omaksuttava tapa: veden juonti 1,5-2 litraa päivässä. Oli myös luentoja esim. nälän tyypeistä ja valmiudesta muutokseen. No, veden juonti meni sentään vielä minultakin helposti. Mutta sen verran olen aiempien kitukuurien ehdollistama, että tuli myös syötyä karkkia, juotua kaljaa yms. tavallista enemmän, koska jossain mielen taustalla pyöri, että niin, nyt ei ole vielä muita sääntöjä kuin veden juonti, mutta kyllä minulta pian kaikki ilot viedään, joten nyt kyllä vielä kun saan, niin syön ja juon. Ikiläskin logiikkaa, myönnetään. Joka viikon päätteeksi on itsearviointi viikon kulusta, ja 2. viikolla siihen kuului ensimmäistä kertaa punnitus ja vyötärönympäryksen mittaus. Painoin 121,1 kg ja vyötärönympärys oli 129 cm. Jes.<br /></div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">3. viikko</h4><div> Viime viikko oli sitten ohjelman <b>3. viikko. </b>Uutena tapana vedenjuonnin rinnalle tuli <b>tietoisesti ja hitaasti syöminen</b>. Otin tavaksi syödä ruokapöydän ääressä, myös välipalat. Yleensä olen syönyt kaikki ateriat joko tietokoneen tai telkkarin ääressä, tai puhelimesta jotain selaillen. Tuntuihan se vähän tylsältä, istua yksinään hiljaa ruokapöydän ääressä jäystämässä sitä ruokaa, tuntui että miksi, onkohan tästä mitään hyötyä edes tylsyyden vastapainoksi. Enkä tosiaan vielä tiedä onko edes, ainakaan painonhallintamielessä. Sen huomasin, että jos syötävä on hyvää, niin siitä kyllä nauttii enemmän, kun keskittyy pelkästään ateriointiin. Toisaalta joskus kun ateriana oli joku tympeä valmisruoka, en saanut syötyä siitä kuin puolet kun alkoi jo kovasti tympiä se maku, kun taas telkkaria samalla katsellen olisin varmasti syönyt sen ihan huomaamatta kokonaan. Pari kertaa poikkesin tavasta ja söin esim. aamupalaa tietokoneella samalla etäpalaverissa roikkuen - mutta ohjelmassa sanotaankin ettei tarvitse olla ehdoton, vaan 80% noudattaminen riittää. Viikon lopun järkytys: paino oli NOUSSUT melkein pari kiloa. No joo, oli tullut jatkettua vähän sitä "vielä kun saan syödä niin syön" -linjaa ja edellisenä iltana punnituksesta olin juonut 7 isoa kaljaa, joten turvotustakin oli.<br /></div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">4. viikko</h4><div> <b>4. viikko </b>alkaa huomenna. Tänään julkaistiin viikon materiaali ja kävin sen jo läpi. Luento hetkeen keskittymisestä elämässä yleensä, tapojen muuttamisen teoriaa, luento proteiineista ruokavalion osana. Ei uusia tapoja tällä viikolla, eli vedenjuonti ja hitaasti ja keskittyen syöminen jatkuu. Liikunnasta ohjelmassa oli myös ihan hyvä video, jossa esiteltiin eri kuntotasoille ohjelmia, mutta tässä tosiaan edetään yksi tapa kerrallaan ja vielä ei ole tullut varsinaisesti suosituksena aloittaa mitään liikuntaan liittyvää tapaa. <br /></div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">Ajatuksia 4. viikon alkaessa</h3><div>Kyllä aion ainakin toistaiseksi jatkaa. Vähän skeptinen olen vieläkin, tuleeko tässä koskaan tarpeeksi tehokkaita muutoksia, että paino oikeasti laskisi, tai jos tulee, pystynkö niitä sitten enää noudattamaan. Mutta katsotaan.</div><div><span> Ohjelma tarjoaa hyvin edullisesti yhden kuukauden kokeilua, mutta sen kannalta ehkä sisältö on vähän huono tuon hitaan alun takia. Kokeilija tuskin on pelkällä hitaasti syömisellä ja veden juonnilla ainakaan saanut painoa merkittävästi laskemaan, ja saattaa olla turhautunut yleistajuisiin luentoihin monelle ikilaihduttajalle tutuista aiheista - varsinkin jos on erehtynyt kuuntelemaan ne kaikki, eikä lukaisemaan nopeasti. Joten voi olla että moni kokeilukuukauden jälkeen toteaa, että eipä taida viitsiä tästä maksaa jatkossa. Maksamisesta sen verran, että pystyy maksamaan kuukausi kerrallaan, eli ei vaadi sitoutumista pitkäksi ajaksi, mutta edullisempaa / kk on jos sitoutuu pidemmäksi jaksoksi. Jos olisin mukana itse maksaen, ehdottomasti olisin ottanut kuukausi kerrallaan vielä, koko ajan harkiten sitä että kannattaako tästä vielä maksaa.</span><br /></div><div><span> Vaikka itseäni on vähän turhauttanutkin hidas alku ja se, etten ole laihtunut, niin toisaalta tiedostan että tämä oikeasti on minulle ainoa mahdollinen lähestymistapa. Olenhan niin monta kertaa kokeillut niitä kerralla kaikki uusiksi -laihdutuksia, ja vain lihonut takaisin kun tahdonvoima on loppunut, että en ainakaan uutta sellaista aio kokeilla. Joten katsellaan nyt sitten tulisiko tästä jotain parempaa.</span></div><p><br /></p><p><br /></p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-12947567475916407982022-11-14T01:25:00.004+02:002022-11-14T01:25:22.928+02:00Viihdevuodet<p>Keski-ikäisen naisen blogissa kun ollaan, niin otetaan nyt puheeksi tämäkin aihe: esivaihdevuodet eli pre- tai perimenopaussi ja vaihdevuodet oli menopaussi. </p><p><br /></p><p>Itselläni tämä prosessi alkoi jo 42-vuotiaana. Kuukautiskierto alkoi oudosti lyhentyä (se ei itse asiassa ole niinkään outoa, Duodecimin Terveyskirjastosta luin tietoa etsiessäni, että naisen<a href="https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01118" target="_blank"> kuukautiskierto on yleensä lyhyimmillään juuri tuossa iässä</a>. Se oli aina ennen ollut varsin säännöllisesti 31 päivää, mutta yllättäen nyt saattoikin vuoto alkaa jo 26. päivänä, joskus jopa 24. päivänä. Mitään muita oireita ei ollut. Sitten 44-vuotiaana kerran kuukautiset olivat pois 7 kk ja sen jälkeen tuli sellaiset vuodot, että tarvitsi 2 Super Plus ob-tamponia peräkkäin plus kirjaimellisesti vaipan että riitti ettei housut likaannu. Mutta edelleen ei kuumia aaltoja, sen kummempia mielialavaihteluita kuin ennenkään, mitään kuivumisia eikä mitään. Monellehan näitäkin oireita tulee jo esivaihdevuosissa, joten voisin sanoa että olen päässyt helpolla.</p><p><br /></p><p>Ja näin on vieläkin. Olen 48, ja kuukautiset tulee joskus 40 päivän välein, joskus 21 päivän, joskus niukkoina ja joskus runsaina, mutta ei vieläkään muita vaikutuksia. Äitini myös on kertonut kärsineensä noin 10 vuotta sekoilevista vuodoista - kerran hän jopa meni päivystykseen koska pelkäsi oikeasti vuotavansa kuiviin pitkän menkkatauon jälkeisestä vuodosta ja sai sieltä Cyklokapron-nimisen lääkkeen jolla ongelma hoitui. Kuukautiset hänellä loppui 51-vuotiaana, eikä ollut koskaan mitään kuumia aaltoja tai muitakaan oireita. Mukavaa olisi, jos tämä menisi minullakin samoin. </p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzHgeMPDbsuxoQ6dZCGhfXlbjbtsfDkG2ZrPzPfLJ40KyQPdnyBm4aZE03_mAUNYQgtjFk-YngEVCeb6XsG84OfFgzyHkZIhaYSRi9FzwKSnhg8-UekwaTHdAVcnu2EQYylhuku6W31TRfm_HPE-ylleGxAXS95sRrqO0sm72c9BaEHTt1xvrhxzAxkg/s268/crap.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="188" data-original-width="268" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzHgeMPDbsuxoQ6dZCGhfXlbjbtsfDkG2ZrPzPfLJ40KyQPdnyBm4aZE03_mAUNYQgtjFk-YngEVCeb6XsG84OfFgzyHkZIhaYSRi9FzwKSnhg8-UekwaTHdAVcnu2EQYylhuku6W31TRfm_HPE-ylleGxAXS95sRrqO0sm72c9BaEHTt1xvrhxzAxkg/w400-h281/crap.jpeg" width="400" /></a></div>Itse aion joka tapauksessa mennä luomuna läpi siitä mitä tuleekin. En mitenkään ole sitä mieltä, että<br /> kaikkien pitäisi, jokainen on vapaa tekemään oman kehonsa kanssa mitä tahtoo ja minkä parhaaksi kokee. Mutta minä haluan kokea vanhentumisen sellaisena kuin se on. En aio hoitaa hormoneilla sen fysiologisia vaikutuksia, en aio värjätä harmaita hiuksia piiloon, en silottaa ryppyjä botoxilla tai edes retinolilla tai pärstän kinesioteippauksilla tai mitä nyt olen kuullut ikäisteni naisten käyttävän ettei vaan tule sibeliusryppyjä tai marionettiryppyjä tai mitä niitä nyt onkin. Aion olla vanhan näköinen ja oloinen vanha ämmä ja maailma saa 'deal with it'. Mikään ei tunnu surullisemmalta kuin se, että fysiologisesti vanheneva ihminen yrittää näyttää nuorelta, koska tämä hiton länsimainen kulttuuri ei arvosta ollenkaan vanhempia ihmisiä, vaan näkee vain nuoruuden dynaamisena ja arvokkaana, vanhuuden pelkkänä rappioitumisena ja heikentymisenä. Minusta vanhemmillakin naisilla ja ihmisillä yleensä on oma arvokas paikkansa ja tehtävänsä yhteisössä, eikä ole tervettä että vain nuoruutta ihannoidaan. <p></p><p><br /></p><p>Ja se positiivinen, josta ei juuri puhuta... Minulta ainakin kaikenlainen tarve miellyttää toisia ihmisiä tai kelvata niille on kadonnut vaihdevuosien aikana. Kun aloitin tätä blogia, uikutin ulkonäkö- ja itsetunto-ongelmiani. Enää minua ei kiinnosta ollenkaan, hyväksyykö ihmiset ulkonäköäni tai persoonaani. Olen mikä olen, ja minulla on oikeus olla sellainen. Jos joku kyseenalaistaa sen, todellakin puolustan sitä enkä häpeile että olenpa vähän nolo ja ruma ja anteeksi että olen olemassa. Se on jännää, että nuorena kun olin nykyistä paljon kauniimpi noin objektiivisesti ajatellen, olin koko ajan epävarma ja murehdin ulkonäköäni, mutta nyt kun löytyy kaljamahaa ja rosaceaa (ruusufinni) ja hiukset harvenevat ja ties mitä, niin en mieti ulkonäköäni kriittisesti juuri ollenkaan. </p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-37922915546518311592022-10-29T00:38:00.001+03:002022-10-29T00:38:26.171+03:00Ikä ja mahdollisuuksien kaventuminen<p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbE0p9ukR81kFFCG7LF4XSECzbYDhVZBljEJ-q8PUtwrcz7jtOKrfB5VKlNmIn7b9u1xz2u0hbqJJ_jHc0ethaCMPETkVi31k44QOWTzuM-afOuejgG0UT5DyncN7yNpFB7fBX3rULwyKvGGfpf-Z4F4ZsvnQYw7XK2cd_Bt1uqqnQT8oSmSa8bV5dw/s2048/DSC01532-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1368" data-original-width="2048" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbE0p9ukR81kFFCG7LF4XSECzbYDhVZBljEJ-q8PUtwrcz7jtOKrfB5VKlNmIn7b9u1xz2u0hbqJJ_jHc0ethaCMPETkVi31k44QOWTzuM-afOuejgG0UT5DyncN7yNpFB7fBX3rULwyKvGGfpf-Z4F4ZsvnQYw7XK2cd_Bt1uqqnQT8oSmSa8bV5dw/s320/DSC01532-2.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salon kurpitsaviikoilta</td></tr></tbody></table><br /> Eräänä synkkänä iltana tässä mietin, että onko minulla vielä elämässä haaveita joita haluaisin toteuttaa, tai<br /> asioita jotka häiritsevät onnellisuuttani loppuelämässä. Koska peruspessimistin on aina helpompi löytää ongelmia kuin unelmia, aloin listata asioita jotka ei elämässäni ole täydellisesti. Ne osoittautuivat olevan epämääräinen hähmäinen verkko sinänsä lieviä asioita, jotka kuitenkin yhdessä jumittavat minut keskelleen kuin hämähäkinverkko epäonnisen kärpäsen. Listasin:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li> Työ</li><li> Ylipaino</li><li> En tiedä mitä haluan</li><li> Merkityksettömyyden tunne</li><li> Yksinäisyys</li><li> Rajoitetut mahdollisuudet</li><li> Alkoholi</li><li> Luovuuden puute</li></ul><div>Työ: en vieläkään tiedä mikä haluaisin olla isona. En koe olevani oikealla alalla, mutta en tiedä missä muuallakaan sitten. Tästä päästään kohtaan "en tiedä mitä haluan". En tiedä sitä työn suhteen, asuinpaikan suhteen, parisuhdestatuksen suhteen, minkään suhteen. Merkityksettömyyden tunne liittynee siihen, ettei minulla ole puolisoa tai perhettä (läheisistä vastuussa oleminen tiettävästi antaa monelle merkityksen tunnetta), eikä työkään varsinaisesti ole kutsumustyö vaan lähinnä leipätyö. Yksinäinen toki olen myös, minun ihmiskontaktit on lähinnä että ehkä kerran parissa kuussa käyn kylässä vanhemmilla, ja sitten Alepan kassa jolle saatan sanoa hei ja kiitos jos olen hyvällä tuulella.Välillä haaveilen että voisin olla vaikka kirjailija tai kuvataiteilija (kuten äitini), mutta minulla ei ole minkäänlaista luovuutta sellaiseen. Näistä kaikista seuraa, että mielelläni haen "täyttymystä" toisinaan alkoholista. Joka taas omalta osaltaan pahentaa ylipainoa, luovuuden puutetta sun muuta.</div><div><br /></div><div>Mutta se mikä eniten masensi oli että oikeasti 48 vuoden iässä ikä alkaa olla jo mahdollisuuksia merkittävästi kaventava asia. Se nyt on selvää että sen miettiminen, että haluanko lapsen on jo ohi, mutta on muutakin... Jos minä tänään keksisin mihin ammattiin haluaisin oikeasti isona, ei ehkä enää kannattaisi lähteä siihen kuitenkaan opiskelemaan. Opinnot kun voisi viedä merkittävän osan lopusta työurastani ennen eläkeikää eikä ikäistäni vasta valmistunutta välttämättä palkattaisi minnekään. Työpaikan vaihto omalla alallakin on osoittautunut hyvin hankalaksi. Kokeeksi hain paikkoja, ja luulin että koska lehdet huutaa työvoimapulaa johon täytyy tuoda osaajia ulkomailtakin, vaihtoehtoja olisi. En päässyt yhteenkään paikkaan edes haastatteluun. Yksi harvoista haaveistani on päästä muuttamaan ulkomaille, edes jonnekin vähän etelämpään missä talvi ei olisi niin pimeä tai kylmä. Mutta ei sinnekään pääse. Yhdestä paikasta minuun otettiin yhteyttä, mutta haastattelija ihmetteli, mistä syystä viisikymppinen nainen haluaa muuttaa ulkomaille, yleensä sellainen tehdään kolmekymppisenä. Jos työnhakuprosessi olisi edennyt tapaamiseen, niin luultavasti massiivinen ylipainoni viimeistään olisi torpedoinut sen: no okei se on ehkä melkein viisikymppinen, mutta viisikymppinen ja roikkuvatsainen lyllertäjä, no ei...</div><div><br /></div><div>Eli että tilanne on ilmeisesti se, että elämän ulkoisten puitteiden suhteen ei ole enää juuri vaihtoehtoja. On oltava töissä siellä missä on, ja toivottava ettei saa kenkää. Ei voi haaveilla ulkomaista tai edes toisista paikkakunnista (ellei sitten "eläkkeellä sitten"). No, uskon pystyväni siihen, että teen eläkeikään mitä teen nyt ja asun missä asun nyt, mutta onhan se hieman latistava ajatus, että unelmien aika on ohi ja nyt pitää vaan miettiä, miten saisin pysyttyä nykytilanteessa kunnes eläkeikä tulee, jotta saan riittävää eläkettä pärjätäkseni. </div><div><br /></div><p></p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-92145723372699691032022-10-01T01:43:00.001+03:002022-10-28T23:39:25.222+03:00Kuulumisia<p> Olin ajatellut vain hiljakseen lopettaa blogin kirjoittamisen, koska olen luovuttanut painonpudotuksen suhteen ja alkanut sellaiseksi monen mielestä koomiseksi kehopositiiviseksi, joka hyväksyy epäterveellisen ja sairaalloisen ylipainon. Koska kerran laihdutuslääkekään ei tehonnut ja piti sen takia lopettaa, ja enää ei olisi vaihtoehtoja kuin lihavuusleikkaus, mihin en halua ryhtyä. Mutta oli kyselty kuulumisia joten laitetaan. </p><p><br /></p><p>Laihdutus- tai terveysasioita ei ole tosiaan tullut juuri mietittyä sen jälkeen kun kävi ilmi, että</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5LJXlgLwwdpGGdH2YmFtxZq-sbwtgngjl1dpSMGaITdeF0bXXFAd-sx0eZDpD_BGbqKz3XgZTw5g6UFulYXeUdDOfVmB4zshiMCspU2q0VFADAx7GaWvBoTP3CqcK4lcraK4T3cG9APPuUDbWPSM3oDdD4Wns_aYlwN7c5_GUPOchwc6IqtGFT4L8pw/s600/201214_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="386" data-original-width="600" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5LJXlgLwwdpGGdH2YmFtxZq-sbwtgngjl1dpSMGaITdeF0bXXFAd-sx0eZDpD_BGbqKz3XgZTw5g6UFulYXeUdDOfVmB4zshiMCspU2q0VFADAx7GaWvBoTP3CqcK4lcraK4T3cG9APPuUDbWPSM3oDdD4Wns_aYlwN7c5_GUPOchwc6IqtGFT4L8pw/s320/201214_1.jpg" width="320" /></a></div><br /> Saxendakaan ei minulla tehonnut. Totesin vaan että pitäkää perkele tunkkinne sitten. En jaksa. Olen siitä asti pysynyt noin 120 kilossa, tähän ilmeisesti paino toistaiseksi vakiintunut. En enää edes haaveile merkittävästä painonpudotuksesta. Ja silti olen edelleen erittäin kehonegatiivinen sekä omaa kehoani että muiden lihavien kehoja kohtaan. Olen esim. yrittänyt seurata Instagramissa plussamuotisivuja, mutta aina kun niin teen, kuulen laihuuspakkomielteisen äitini kommentit päässäni: "yök, valas, mikään vaate ei näytä hyvältä tuollaisella" jne. <p></p><p><br /></p><p>Onnistuin myös karkoittamaan ehkä maailman ihanimman miehen olemalla läski ja hankala. Ei se ole helppoa lähes viisikymppisenä yrittää parisuhteita enää, sitä on tottunut siihen että mitään kompromisseja ei tehdä ja jos se ei toiselle käy, niin häivy. Mutta olihan siinä se läski-asiakin. Mies oli tosi sporttinen ja toki treenasi itsekseen, mutta tykkäsi että edes joskus kävelyille tms. lähdettäisiin yhdessä. Mutta sitten kun niin tehtiin, häntä alkoi vituttaa minun hitaus ja vaivainen lyllerrys, ja alkoi heitellä sarkastisia kommentteja, tyyliin että jos minä valitin että polvea särkee ja täytyy ottaa lepotauko, niin vittumaisesti kommentoi jotain että niin kyllähän se särkee kun on kahden ihmisen painoinen. Sitten tuli töissä tiukka ja stressaava jakso ja tapojeni mukaisesti helpotin stressiä päivittäisellä kaljoittelulla. Jossain vaiheessa yökoodausta ja -kaljoittelua hän totesi että se on nyt niin että pitää valita minut tai alkoholi. Minä sanoin ylpeästi, että valinta on selvä: alkoholi. Onhan sitä tullut kaduttua mutta tehty mikä tehty, ja ei hän lopulta olisi koskaan ollut tyytyväinen sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kaveriksi vaellusretkille tai seikkailuhenkisemmille ulkomaanmatkoille ja jota pitää hävetä sukulaisten ja kaverien edessä.</p><p><br /></p><p>Eron jälkeen olen ehkä tuntenut oloni joskus vähän yksinäiseksi, mutta muuten elämä menee tasaisesti. Työkseni teen nyt 100% etätyötä ja mietin, missä päin haluaisin asua. Ulkomailla ei valitettavasti saa, mutta Suomessa saa valita asuinpaikkansa vapaasti. Synnyinpaikkakuntani Turku kiinnostaisi ehkä, Port Arthurin puutalot? Tai Porvoon tai Tammisaaren vanhat alueet. Kesällä olin mökkilomalla Sastamalassa, ja sielläkin oli hienoa peltojen keskellä ja järven rannalla, miksei joku tuollainenkin. Helsingissä tuskin haluan pitkään asua, jos kerran työtä saa tehdä täysin etänä. </p><p><br /></p><p>Maailmallahan nyt tapahtuu kaikenlaista, ja välillä mietin pitäisiköhän kirjoittaa pääosin ajankohtaisaiheisiin keskittyvää blogia. Mutta sitten taas totean, että siihen on asioita tarkemmin seuraavien yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten blogeja ja somekanavia, ehkäpä minun omalle ei ole tarvetta. Ainoa minun vähän uniikimpi näkökulma kun on ikääntymisen ja raihntaistumisen täysin hyväksyvän ruman ja lihavan keski-ikäisen akan satunnainen tajunnanvirta, ja se tuskin on järin kiinnostavaa :) </p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com29tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-40655678471011648612021-11-24T00:32:00.000+02:002021-11-24T00:32:39.632+02:00Menee taas miten menee<p> 6 viikkoa nyt piikitetty tuota lääkettä. Enää ei ole oksentelua tai kovin voimakasta pahoinvointia, mutta parille päiväunille, myös kesken työpäivän yhdelle, pakottavaa väsymystä on. Harmi kyllä, keksin tähän toimivan avun: alkoholin. Sitä on sitten tullut tissuteltua, koska sillä kuvotus ja väsytys lähtee. Ja sitten kun juo, tulee myös mättöruoan himo Saxendasta huolimatta - tai sen johdosta, koska se + alkoholi laskee verensokeria ja jos verensokeri laskee, keho käskee syömään. Ja vähemmän yllättäen paino ei laske, jos juo 4-7 pint-kokoista kaljaa päivässä ja syöpöttää "jotain pientä" siinä ohessa.</p><p><br /></p><p>Parhaillaan yritän korkkia saada kiinni mutta sepä ei olekaan niin helppoa. Aamulla tein päätöksen, että tänään en juo ja tästä alkaa ainakin jouluun asti raitis jakso. Mutta työpäivän jälkeen tuli mentyä Chico'siiin syömään, siellä otettua iso olut ruoan kanssa, ja sitten perustelin lisäjuomien oston kotiin sillä, että enhän minä siis tänään lopettanut, mutta voin juoda yhden annoksen vähemmän kuin eilen, vähentää joka päivä yhdellä. Ja siis tavoite olisi oikeasti tuo, mutta tämähän on sitä klassista mitä olen herkkujen kanssa tehnyt vuosikymmenen: huomenna se alkaa, mutta huomenna voi olla pää kipeä tai stressi tai PMS-vaivat tai muuten vaaan vituttaa joten en sitten aloitakaan huomenna.</p><p><br /></p><p>Eli sama jama kuin ennen Saxendaa, paitsi että nyt mun pääongelma ei ole ruoka vaan alkoholi. Nice.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-J1dzPj7oeOs/YZ1rcjKkgII/AAAAAAAAEJw/ijTEU93vFBAHgAndq_6o7uZITiupqieigCLcBGAsYHQ/s2016/IMG_1346.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2016" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-J1dzPj7oeOs/YZ1rcjKkgII/AAAAAAAAEJw/ijTEU93vFBAHgAndq_6o7uZITiupqieigCLcBGAsYHQ/w400-h300/IMG_1346.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Päivän lankeemusten alku: lohta, punariisiä ja iso tuoppi kaljaa</td></tr></tbody></table>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-674572603225346772021-10-19T19:05:00.001+03:002021-10-20T01:47:01.923+03:00Laihdutuslääke aloitettu<p> No niin, nyt on pari viikkoa käytetty <b>Saxendaa</b>, joka on se "suolistohormoni" tai alunperin diabetes-2-lääke, jota Suomen "Hurja painonpudotus"-ohjelmassakin on pariin kertaan käytetty, ja jota edellisen postaukseni kommenteissa muutamakin suositteli. </p><p><br /></p><p>Keskustelin lääkärin kanssa lihavuusleikkauksestakin, mutta kun minulla ei onneksi vielä ole liitännäissairauksia ja lisäksi on ahmintataipumusta joka voi vaarantaa lihavuusleikkauksen tuloksen, niin kokeillaan ensin tällä lääkkeellä jonka pitäisi kohtuullistaa ruokahaluja. </p><p><br /></p><p>Tämä on siis lääke, joka laitetaan injektiona itse joka päivä. Ei ole vaikeaa, ainakaan kun ei ole erityisen piikkikammoinen. Lääkkeen hinta voi olla monelle kynnyskysymys kyllä, tosin jos täyttää tietyt ehdot niin osan hinnasta saa korvauksina (<a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/laakkeiden-hintalautakunta-on-vahvistanut-saxenda-6-mgml--valmisteelle-liraglutidi-30-mgvrk-rajoitetun-peruskorvattavuuden-172021-alkaen?publisherId=1673&releaseId=69909531" target="_blank">korvattavuuden ehdot</a>). Itse en ehtoja täytä joten maksaa minulle noin 180 euroa kuukaudessa. Jos olisi korvattavuus, jäisi hintaa tuosta vähän reilu satanen. </p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-x4QsBfwFBV0/YW7sTWqLFYI/AAAAAAAAEIg/5dHaVfXfHLQg7YvoBp3pIp1tTYpNIIgHwCLcBGAsYHQ/s2670/IMG_1180.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2670" data-original-width="1178" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-x4QsBfwFBV0/YW7sTWqLFYI/AAAAAAAAEIg/5dHaVfXfHLQg7YvoBp3pIp1tTYpNIIgHwCLcBGAsYHQ/w176-h400/IMG_1180.jpg" width="176" /></a></div>Toistaiseksi ei ole olon puolesta mennyt kovin lupaavasti, mutta toki sitä laihtuu kun kuvottaa niin paljon ettei pysty syömään ja jos syö, tahtoo tulla ylös. Väsymys on myös jotain ihan sanoin kuvaamatonta, en ole ikinä ennen kuin ehkä tappokrapulassa tilapäisesti kokenut sellaista, että jopa sängyllä maatessa voi tuntua että on liian raskas olla, ei jaksa. Öisin närästää pahasti, mahanesteet pulpahtaa suuhun välillä. Mutta ilmeisesti voi noin kuukaudessa mennä ohi nuo oireet, joten sen aikaa ainakin täytyy kokeilla. Ekan viikon jälkeen suositeltua annoksen nostoa 0,6 -> 1,2 en kyllä pystynyt tekemään vielä, olin täysin työkyvytön väsymyksen takia sillä isommalla annoksella kun pari päivää kokeilin. Painoa lähtenyt 2 viikossa 1,5 kg.<p></p><p><br /></p><p>Melko koomisen näköinen "leveä kuljetus" kyllä meikäläinen nykyisessä painossa. Jännä nähdä miten jokainen jojokierre rupsauttaa aina uutta kehonosaa, eikä ne valitettavasti tässä iässä (47) tunnu palautuvan enää silloinkaan jos laihtuu. Silloin kun lihoin ekaa kertaa 100 kiloon, erityisesti maha muuttui rajusti: pystyssä pönöttävä vatsa roikahti istuessa reisillä makaavaksi riippuvatsaksi. Nyt on sitten kaula muuttunut pelkäksi läskilöllöksi ja käsivarret ja sääret on lihoneet todella paljon. En enää edes saa käsiä pidettyä normaalisti vasten kroppaa, kun kylkiläskit ja käsivarsiläskit pakottaa kädet hassusti vartalon sivuille. Joten en suosittele kyllä tällaista lihomis-laihtumiskierrettä kellekään. Kun noita parinkin tyyppisiä lääkkeitä kerran on olemassa niin varmaan kannattaa kokeilla jo aiemmin kuin meikäläisen sairaalloisen lihavuuden lukemissa, niin ehkä välttää pahimmat nahan venymiset jotka ei enää palaudu.</p><p><br /></p><br /><p><br /></p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-71719171552974088662021-10-01T23:04:00.002+03:002022-10-28T23:48:26.904+03:00Kyllä se taitaa olla lihavuusleikkaus edessä meikäläisellä<p> Viimeisen kirjoituksen jälkeen eletty mukavaa elämää. En ole erityisemmin miettinyt painoa, mutta ei ole toisaalta ollut mitään tolkutonta kalja-pizza-irtokarkki -dieettiäkään. Ajoittain pubeissa tai hyvissä ravintoloissa käymistä ja 3 viikon Lontoon ja Skotlannin matka kesälomalla kyllä. Matkalla mentiin kihloihinkin miesystävän kanssa, ja oli todella mukava matka, varsinkin kun Britanniassa koronarajoitukset ja -suositukset oli jo purettu heinäkuussa ennen matkaamme.</p><p><br /></p><p>Ainoa ongelma on, että painan nyt 115 kg, ehdottoman kaikkien aikojen ennätykseni. Olin jotenkin taas onnistunut huijaamaan itseäni, että esim. pulleat jalkaterät ja silmäluomet ovat "turvotusta", joka johtuu kesällä helteistä tai suolan syönnistä tai milloin mistäkin, kun ne oikeasti on ollut merkki rasvan kertymisestä kroppaan. Että sillä lailla, vähän koronakiloja, kiva mennä ekaa kertaa puoleentoista vuoteen toimistolle ensi viikolla :(</p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPEJUyOCO-Zz5oTxbZaFZgP2VGYzQX32kPOSPidBhvSiQZWvJslgCbS_2QXjc6sFbJwCwZxTnx1hpoOx9UOMgF_JCzH8biM8ayGHy3Cn64k6MihoZxokjADrFPG4f3x5zf7JNvBwQ7mwAuAOTBg89Tj4ZUHEi7GZ1sLkCOLKXT-_jDMj1wl9miYmc69g/s225/images.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="224" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPEJUyOCO-Zz5oTxbZaFZgP2VGYzQX32kPOSPidBhvSiQZWvJslgCbS_2QXjc6sFbJwCwZxTnx1hpoOx9UOMgF_JCzH8biM8ayGHy3Cn64k6MihoZxokjADrFPG4f3x5zf7JNvBwQ7mwAuAOTBg89Tj4ZUHEi7GZ1sLkCOLKXT-_jDMj1wl9miYmc69g/s1600/images.png" width="224" /></a></div>Ei kai tässä muu auta kuin mennä juttelemaan lihavuusleikkauksen mahdollisuudesta. Tai jos niitä lääkkeitä edes saisi, joita Suomen "Hurja painonpudotus" ohjelmassa ihmisille annetaan, suolistohormoneja tai jotain. Selvää on, että ainakaan pelkkä päätös ja uusi dieetti ei auta. Miten voikin yksi hemmetin paino-ongelma pilata muuten mukavasti menevän elämän.<br /><p></p><p><br /></p><p>(Ja yksi asia mitä en ymmärrä: minä ja miesystävä syödään ja juodaan suunnilleen samoin. Jätkä painaa 75 kg, minä 115 kg. No, taidan olla aika hyvin sekoittanut aineenvaihduntani kaikilla dieeteilläni vuosien varrella)</p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-18887759178646975752021-04-06T22:50:00.002+03:002022-10-28T23:52:55.721+03:00Kummallinen siivouspalvelukokemus<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4UKSqBBQwS3E6KLXdE6uZ_7QxNhU-vUtiTpJ_3aX0-FHqCjNazFkKXHzgCn1IOhwKuXk75PMn8fDX18inIOMXttCo0WzzqhEAnSCGoNFVOqJAB4vuBNWZYqSjN9IzG0ZDIDl2r_JokWL4fXQ6MpLN1ObAYeD5b13zZj2xKBSF3xjvEh5-4GPgwBBr1Q/s225/lataus.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="224" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4UKSqBBQwS3E6KLXdE6uZ_7QxNhU-vUtiTpJ_3aX0-FHqCjNazFkKXHzgCn1IOhwKuXk75PMn8fDX18inIOMXttCo0WzzqhEAnSCGoNFVOqJAB4vuBNWZYqSjN9IzG0ZDIDl2r_JokWL4fXQ6MpLN1ObAYeD5b13zZj2xKBSF3xjvEh5-4GPgwBBr1Q/s1600/lataus.png" width="224" /></a></div><br /> Mulla on joskus ennenkin käynyt siivouspalvelu, koska inhoan siivoamista ja mielelläni ulkoistan sen muille. Siitä oli kuitenkin ollut taukoa, kun olin ajatellut että polttaa sekin vähän kaloreita ja saa laiskaan ruhoon liikettä, kun edes siivoan kämppäni itse. No, kuitenkin toissaviikolla Freska siivouspalvelusta soitettiin ja mainostettiin heidän palveluita. Olin ensin että ei kiitos, mutta sinnikäs myyntimies mainosti miten vähän se tulee maksamaan kotitalousvähennyksen kanssa, miten heillä on huippusiivoojat jotka tuovat ammattitason välineet mukanaan jne. No ok, voisin kokeilla ehkä, kun töissäkin on stressiä taas.<p></p><p>Eka tökkäys meinasi tulla siinä, kun tarkempia yksityiskohtia sovittaessa myyntimies alkoi kertoa että heillä siivoojat on ulkomaalaisia "koska nämä ovat vaan parempia kuin suomalaiset". TÖÖT, punainen valo, huonosti sanottu. En periaatteessa voi sietää suomalaisten dissaamista (ja korvaamista ulkolaisella halpatyövoimalla) enkä sitä, että Suomessa ei saa palveluita suomen kielellä, joten ilmoitin että kunhan puhuu suomea sen verran kuin asioista sopimiseen siivoustyön yhteydessä tarvii niin ok. Kas kummaa, olikin vaikeuksia löytää listoilta siivoojaa, joka osaisi kommunikoida englantia osaamattoman kanssa. Lopulta sellainen löytyi kuitenkin. Mutta ei yllättänyt, että viime viikolla soitettiin, että tämä suomenkielinen siivooja onkin sairaslomalla ja tilalle tulee joku ihan muu. "Meidän toimisto voi kuitenkin toimia tulkkauspalveluna sitten välissä". En jaksanut enää perua koko hommaa joten sanoin että ok. (Ja joo en tarvi tulkkauspalvelua, olen töissä firmassa jonka virallinen kieli on englanti ja asun skotin kanssa, mutta tämä on periaatekysymys minulle, poistun mm. ravintolastakin Suomessa jos siellä ei saa palvelua suomeksi.)</p><p><br /></p><p>No, tänään sitten tuli oven taakse repun kanssa aasialaisen näköinen nainen, joka ei puhunut ollenkaan suomea. En jaksanut siitä alkaa kiukutella koska siivooja on siihen syytön, puhuin englantia sitten. Enemmän yllätti että siivoojalla ei ollut mukana mitään. Öö, ne ammattitason aineet ja välineet piti olla mukana myyntipuheen mukaan? Ei ollut, bussilla oli tullut pelkkä jokusen rätin ja yleispuhdistusaineen sisältävä reppu mukana. No ookoo, onhan minulla imuri, sinipiikatyyppinen mutta eri merkkinen pesuväline ja ämpäri, rättejä, taikasieniä, pesuaineita. </p><p><br /></p><p>Suurin yllätys tuli siinä, että nämä eivät kelvanneet siivoojalle :\ Imurini (Dyson, mutta muutaman vuoden vanha eikä kieltämättä enää omastakaan mielestä super tehokas) oli kuulemma kelvoton eikä hän voisi tehdä sillä mitään. Samoin pesuväline oli kelvoton eikä sillä voi tehdä mitään, hän tarvitsee mopin (kelvoton lattianpesuväline oli Prismasta ostettu melko uusi <a href="http://www.akro.fi/fi/ws/2/52/muut+siivoustuotteet/taikaluuta%C2%AE+moppi+3+in+1.html" target="_blank">Taikaluuta </a>niminen monitoimipesuväline). Siinä ihmettelin että mitäs nyt tehdään, kun siiivous pitäisi hoitaa mutta siivooja ei suostu. Soitettiin sinne toimistolle. Lopputuloksena suostuin hankkimaan uuden mopin ja jotain wc-puhdistusainetta ja Pata-Pata puhdistusvälineitä lähikaupasta jotta homma voi jatkua, ja korvauksena sovittu siivosaika vähän pitenisi. Ärsyttää oikein että olin niin lammas, että suostuin tuollaisiin vaatimuksiin. Uutta imuria en sentään lähtenyt siivoojan vaatimuksesta kesken työpäivän ostamaan.</p><p><br /></p><p>Huono kokemus jatkui. Siivooja valitti toistuvasti siitä miten kyseessä ei ole mikään normaali siivoustyö koska kotonani on niin epäsiistiä. Kutsui minut mm. työpalaverin kesken katsomaan jotain olohuoneen sohvan alta löytynyttä jokusta villakoiraa ja karkkipaperia, niin kuin löytö olisi hyvin pöyristyttävä. Niin, minä en ollut siivonnut siivoojan tuloa varten, koska palvelua mainostettaessa nimenomaan sanottiin ettei tarvitse. Kukaan koskaan ennen ei ole valittanut myöskään että mulla olisi kotona erityisen törkyistä, joskaan ei nyt aina supersiistiäkään niin että kyllä joo sängyn tai sohvan alta voi villakoiria joskus löytyä. Työ jäi myös paljon kesken siihen nähden mitä piti sisältää. Makuuhuoneesta ja vaatehuoneesta jäi kokonaan lattia pesemättä ja petivaatteet vaihtamatta sekä pinnat pyyhkimättä, pelkkä imurointi sinne, koska kuulemma poikkeuksellisen törkyisyyden ja huonon imurin takia 3,5 tunnissa ei saanut niitä siivottua. Jännää, itselläni ei ole ei-ammattilaisena koskaan tuollaista aikaa kulunut koko asunnon siivoamiseen. Lopuksi vielä saarnaa ja mäkätystä huonosta imurista, huonoista pesuaineista, poikkeuksellisesta likaisuudesta jne. Ja omakehu miten hän on firman yksi parhaita siivoojia. </p><p><br /></p><p>Joo kiitos mutta ei kiitos, jatkossa siivoan itse. On vähemmän stressiä.</p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-77632807217848941662021-03-14T19:00:00.000+02:002021-03-14T19:00:01.878+02:00Sellaista se elämä on painon kanssa, aaltoilua<p> Viimeksi kun kirjoitin, olin vaihtelun vuoksi saanut kiinni jokseenkin järkevistä elämäntavoista ja itsekurista, ja päässyt 85 kilon painoon. No, kyllähän siinä sitten niin kävi taas että tuli kaikenlaista ja takaisin ollaan lähellä 100 kiloa.</p><p><br /></p><p>Mitä 'kaikenlaista' sisältää. Kovan työstressikauden jonka aikana iltainen alkoholin tissutelu palasi kuvioon, ja sen myötä herkut. Koronatylsistyminen / uupumus - mun ainoat ihmissuhteet oli ennen töissä ja yli 75 v vanhemmat, ja työ meni jo viime maaliskuussa etätyöksi ja vanhempiakaan ei ole voinut koronariskin takia tavata. Alkoi jo mun erakkoluonteellekin olla vähän liikaa erakkoutta, alkoi pitkästyttämään yksin neljän seinän sisällä aina kykkiminen. Ja syöpön- ja juoponvikainen kun on, niin senhän tietää millä sitä tylsyyttä lievittää. </p><p><br /></p><p>Tammikuussa kävi vielä niin että löysin seurustelukumppanin. Käsittämätöntä kyllä, itseäni nuoremman (tosin vain 2 vuotta) ja normaalipainoisen. Tämän jälkeen on taas aktivoitunut vahvasti ulkonäköhäpeä ja ajatukset laihduttamisesta. Mies itse ei tunnu välittävän siitä minkä kokoinen olen, sanoo olevansa ihastunut älykkyyteen ja luonteeseen eikä ulkokuoreen. Itse asiassa hän on suoraan sanonut että toivoo etten alkaisi mihinkään laihduttamiseen vaan että voitaisiin elää nautiskellen elämästä mukavasti. Mutta en voi sille mitään, että aina kun kodin ulkopuolelle mennään, minua alkaa häiritä meidän "ulkonäkötasoero", se että olen pallomainen pulloposkinen ja kaksoisleukainen tantta hoikan ja nuorekkaan miehen rinnalla. No, se pakkolaihdutus nyt on käynnissä että koska käytännössä asutaan yhdessä, en kehtaa terveellisiä elämäntapoja harrastavan miehen paikalla ollesssa kumota arki-iltana kuutta pint-koon kaljaa ja syödä pizzan kyytipojaksi kuten yksin tein.</p><p><br /></p><p>Mutta joo, myönnetään, taas tänään luin laihdutuskirjaa (lääkäri Michael Mosleyn "Halllitse painoasi ja terveyttäsi"), ja kova olisi hinku aloittaa kuuri. Silti vaikka uskon että historiani tuntien pysyvän onnistumisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VeUXKZXU9f4/YE5AY2OdC1I/AAAAAAAAECM/g3V1ov_VlCMdj0VcUrw7NkYjYlmC4SF5wCLcBGAsYHQ/s1301/fatthin.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1301" data-original-width="1276" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-VeUXKZXU9f4/YE5AY2OdC1I/AAAAAAAAECM/g3V1ov_VlCMdj0VcUrw7NkYjYlmC4SF5wCLcBGAsYHQ/w393-h400/fatthin.png" width="393" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Plussapallo ja miesystävä, tosin oikeasti mulla olisi sellainen häpeävä ja masentunut ilme.</td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-5190413608138973152020-10-15T18:11:00.003+03:002022-10-28T23:55:44.626+03:00Kuulumisia pitkästä aikaa<p>Ensimmäisenä hyvät uutiset blogin aiheeseen liittyen: en ole ollut keskikalja- ja ahmintamättödieetillä viime kirjoituksesta asti, kuten joskus kun olen ollut pidemmän aikaa kirjoittamatta on asia ollut. Paino on pudonnut niin, että maanantaina se oli 85,5 kiloa. On tässä ollut välillä muutama kilon takaisin lihomisiakin, kuten kesälomalla, mutta pääosin suunta alaspäin. 80 kg on minulla nyt tavoite, sen jälkeen pyrin vakiinnuttamaan painon siihen enkä ainakaan toistaiseksi yritä laihtua lisää. </p><p>Olen onnistunut laihtumaan, koska olen opetellut sietämään a) tylsän makuista ruokaa ja b) nälkää ja epämukavuutta. Aina ennen minulla oli monesta asiasta mielipide: "liian ankeaa, ei käy", esim. ajatuskaan wokkiruoasta ilman riisiä tai nuudelia oli ei käy, tai vaaleasta leivästä luopuminen, tai alkoholittomuus. No, nyt olen syönyt lomaa lukuunottamatta jo kuukausia varsin vähähiilihydraattisesti ja useimmiten samaa tylsää arkiruokaa, niin että opin että ruoka on vain polttoainetta, ei muuta. Aamulla smoothieta, päivällä wokkia, illalla jotain keittoa tai salaattia. Siinä se. Tylsää, mutta nopeaa laittaa ja kalorit jää sopivan alas. Nälkä on välillä ja palelee, mutta enää en pidä sitä merkkinä että täytyy löysätä tai jopa repsahtaa, vaan hyväksyn sen osaksi painonpudotusta. Sanon itselleni: "ei siihen kuole, ja se menee ohi". Alkoholia en uskalla ottaa ollenkaan, koska se on omiaan heikentämään itsekontrollia ja laukaisemaan repsahduksia. </p><p>Tällä kertaa tuntuu myös laihtuessa ekaa kertaa käyvän se, että jää ryppyistä tyhjää nahkaa. Edes Cambridge-kuurilla ei tullut, mutta kai se on kun ikää tulee lisää, ja kudokset on jo monta kertaa venyneet uudestaan, niin enää ei palaudu. Entinen pysty pömppövatsa on valahtanut ryppyiseksi pussiksi alavatsalle, ja leukaperän pulleat hamsteripussit on muuttumassa hyvää vauhtia vanhan ihmisen heltoiksi. Muutenkin naama muuttunut vanhan ihmisen naamaksi: silmät uponneet syvälle päähän ja piirteet valahtaneet. Mutta enpä enää nuori olekaan joten eipä tuo mitään. Eikä haittaa enää niin paljon, että mitään leikkauksia miettisin asian takia.</p><h4 style="text-align: left;">Koronaerakkoilua</h4><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkerQEIu9alR1zX0kDq0jiEWHdRzJ01Od48ZS0bdxPEms8aR0TU9_RW1Xuep-KpyOTolKwHVcU7XD7RWNnF06bN0IcWSJHp2ZAnhn35_gcSbogrQGj65v2yhAvG3A0e3eeYr9GzTZkKDhNO_PkcgSssBGtoL9CdxDkhG4CSCh4xjSqca1AwVQJ_FiuBA/s300/boring.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="168" data-original-width="300" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkerQEIu9alR1zX0kDq0jiEWHdRzJ01Od48ZS0bdxPEms8aR0TU9_RW1Xuep-KpyOTolKwHVcU7XD7RWNnF06bN0IcWSJHp2ZAnhn35_gcSbogrQGj65v2yhAvG3A0e3eeYr9GzTZkKDhNO_PkcgSssBGtoL9CdxDkhG4CSCh4xjSqca1AwVQJ_FiuBA/w400-h224/boring.jpg" width="400" /></a></div>Elän yksin asuvana vanhanapiikana muutenkin aika erakkomaisesti, mutta koronan myötä tämä on<br /> mennyt ihan omiin sfääreihinsä. Ja nautin siitä valtavasti! Käyn kerran viikossa kaupassa, työt on etänä, joskus vähän kävelemässä ulkona ja siinä se. Ei minua tuo koko korona edes itsessään juurikaan kiinnosta, enkä peseskele käsiä tai käytä maskia, mutta onpahan sekin hyvä tekosyy omistautua erakkoluonteensa vaalimiselle ja samalla ainakin välttää saamasta tautia tai tartuttamasta ihmisiä kun ei niitä missään juuri edes näe. </div><div><br /></div><div>Ulkoasu alkaa olla kyllä melko metsänpeikkomainen. Ei tule juuri esim. hiuksia kammattua, mutta leikkautinkin tukan lyhyeksi että on kätevä etäillessä. Pieruverkkarit ja joku kulahtanut paita on vakioasu, ja samaa voi tietty käyttää viikon pesemättä. Meillä ei etäpalavereissa onneksi ole tapana pitää kameroita päällä :D Kätevää kun tässä laihtuu, niin eipä tarvi ostaa välikoon vaatteitakaan, kun voi olla niin kauan kuin etätyö jatkuu missä vaan rytkyissä.</div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">Työelämä nyt on sitä itseään kuten aina</h4><div>YT:t oli taas, tällä kertaa koronan takia, mutta ei osunut arpa meikäläiseen. Tunnelmat oli vähän niin, että toisaalta olisi mukava "joutua" pois, mutta toisaalta 46-vuotiaana en ainakaan omalta alalta todennäköisesti löytäisi enää mitään työtä, ja kyllähän se ajatus joko työttömyydestä eläkeikään asti tai pienipalkkaisista pätkäduuneista vähän kyrsisi, joten ehkä parempi näin kumminkin. Siihen alkaa olla jo sitä paitsi niin tottunut että on aina kauhea hätä ja kiire ettei sitä jaksa enää edes stressata kuten joskus nuorempana. Huvittaa vaan ekstroverttien harmittelu kun ei päästä konttorille ja viettämään ties mitä firman juhlia, kun itselle tämä pyjamassa etätyön teko yksin rauhassa on ihan parhautta :D</div><div><br /></div>Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-52246971564065282962020-03-26T21:47:00.001+02:002020-03-26T21:47:29.016+02:00Pakenin Uudeltamaalta ja takaisin en palaa ihan hetiTähän asti olen kiltisti noudattanut kaikkia koronavirukseen liittyviä suosituksia, koska vaikka omakohtaisesti antaisin luonnonvalinnan vapaasti päättää jäänkö henkiin vai kuolenko tautiin, niin en halua olla vastuussa kenenkään muun tartuttamisesta.<br />
<br />
Nyt kuitenkin kun Uudenmaan sulkemisesta tuli päätös, päätin poistua sulkualueen ulkopuolelle toistaiseksi. Tarkemmin sanoen vanhempieni mökille Lounais-Suomen saaristoon. Vanhemmat itse ovat kotonaan, eli olen ihan yksikseni noin 3000 asukkaan paikkakunnalla mökkeilemässä.<br />
<br />
Ihmettelen yleensä päätöstä, jonka mukaan mökkeily olisi kiellettyä tai ei-toivottavaa. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että tartuntataudit leviävät nimenomaan erityisen tehokkaasti tiheään asutuissa paikoissa. Mutta nyt siis ei saisi poistua tiheään asutulta paikalta ja eristää itseään maaseudulle tai saareen? Terveydenhuollon palveluja en ole käyttänyt yli 20 vuoteen enkä käytä nytkään, eli jos nyt minulla se korona olisi niin en taatusti kuormita sillä mökkipaikkakunnan sairaanhoitoa vaan tarvittaessa kuolen tautiini mökkiin ketään häiritsemättä. Mitään oireita taudista ei kyllä ole, ja ruokaa on sen verran mukana että pari viikkoa voin olla käymättä missään kaupassa potentiaalisesti muita tartuttamasta.<br />
<br />
<h3>
Jäisipä tämä etätyökäytäntö voimaan Koronan jälkeenkin...</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen ollut elämääni yleensä tyytyväisempi kuin suunnilleen koskaan viime aikoina, vaikka päällä sanotaan olevan kriisi. Syy on se, että työnantaja määräsi koko henkilökunnan 100% etätöihin jo pari viikkoa sitten. Olen ennenkin valittanut blogissa monitoimi/avokonttorista, miten siellä on mahdotonta tehdä keskittymistä vaativaa ohjelmointityötä. Mutta nyt siis saa tehdä pelkästään etänä ihan luvan kanssa. Työteho on varmaan tuplaantunut ja oma olo rauhallisempi, vähemmmän ADHD-tyyppistä rauhattomuutta - ja tarvetta lääkitä sitä herkuilla ja kaljalla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos tämä 100% etätyömahdollisuus jatkuisi, niin ostaisin itselleni isän suvun perikunnalta nyt tyhjänä olevan vanhan maatilan, jatkaisin peltojen vuokraamista naapurin isännälle (koska en kuitenkaan itse haluaisi vaihtaa ammattiani maanviljelykseen), ja ottaisin sinne pari koiraakin. Toivon siis kovasti, että tämä korona osoittaa että ainakaan it-alan töissä ei ole pakko olla paikalla missään konttorilla että työt hoituvat. Mutta saa nähdä miten tässä käy, voi olla että kun tartuntahuippu on ohi niin vanhat käytännöt palaavat.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Laihdutuksen eteneminen</h3>
<div>
Talvilomaa ennen pääsin siis tavoitteeseeni 95 kiloon, mutta loman aikana onnistuin viikossa ottamaan pari kiloa takapakkia. Nyt kuitenkin lopulta olen päässyt reilusti alle eli paino nyt<b> 93,8 kg</b>. Se vähän harmittaa, että personal trainerin avustuksella aloitettua kuntosalirutiinia ei nyt pysty jatkamaan. Mutta esim. kävelyaskeleita tulee paljon enemmän kuin ennen, koska etätöistä on niin helppo lähteä kesken päivänkin kävelylle, jos aurinko paistaa tai muuten tekee mieli tehdä välillä jotain muuta kuin kökkiä tietokoneen edessä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ruokavaliossa on nyt myös panostettu enemmän kuidun ja proteiinin saantiin ja hiilarien käytön kohtuullistamiseen. Näin laihtumisen pitäisi jatkua, vaikka kuntosalikäynnit ovatkin toistaiseksi pois ohjelmasta. Suunnitelmani on, että kun palaan korona-tauon jälkeen Uudellemaalle ja töihin, palaan ns. uutena ihmisenä, hoikempana ja mielenterveydeltäni rauhallisempana. Omanlaisensa hiljaisuuden retriitti tämäkin.</div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-46936784943629955132020-03-17T23:45:00.004+02:002020-03-26T21:13:45.380+02:00Koronan mullistamassa maailmassaSanotaan nyt se heti alkuun, että jos asia olisi vain itsestäni kiinni, voisin ottaa vapaaehtoisesti koronan vaikka heti ajatuksella, että onpahan sitten sairastettu pois alta ja immuniteetti muodostunut. Tai jos siihen kuolee, ei sekään niin haittaisi. Mutta koska en misään nimessä halua osallistua muiden, vähemmän elämäänsä kyllästyneiden, tartuttamiseen, olen kuuliaisesti noudattanut kaikenlaisia sääntöjä joita koronan ehkäisemiseksi on asetettu. Työnantajani osin tähän pakottikin, koska koko henkilökunta laitettiin 13.4. asti pakko-etätyöhön 100-prosenttisesti, kun konttorilla oli ollut koronatapaus.<br />
<br />
<h3>
Koronarajoitukset ja laihdutus</h3>
<div>
Pieniä ongelmia tai alkuvaikeuksia rajoitukset on aiheuttaneet laihdutusprojektiin. Kuntosalille ei esimerkiksi enää pääse ollenkaan. Personal Trainer lupasi tosin laittaa minulle kotona tehtävän kuntoiluohjelman, ja toivon että jaksaisin sitä noudattaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen ongelma on, että joutuu laittamaan kaikki ruoat itse. Kävin usein töissä konttorilla ihan siksi, että en viitsi laittaa ruokaa ja siellä saa syödä monipuolisista salaatti- ja lämminruokapöydistä. Tympäisee jatkuva ruoan kanssa pelaaminen, mutta täytyy yrittää jaksaa. Kaikkein viimeksi haluaisin pilata hyvin alkanutta laihdutusta tämän takia. </div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Koronarajoitukset ja muu elämä</h3>
<div>
Muuten ei ole kauheasti vaikuttanut, koska muutenkin olen elänyt aika erakkomaisesti sellaista introverttia kotielämää. Tietokoneella pelailu, kirjojen lukeminen ja Netflix on muutenkin olleet vakiotekemistäni, eipä ole kauheasti ryhmäharrastuksissa tai kulttuuririennoissa tullut käytyä. Kaupoissa tosin on kummallisen tyhjät hyllyt - tänään Viikin Prismassa oli leipähyllyt ja valmisruokahyllyt klo 19 aikaan aivan tyhjiä. No, onneksi vihanneksia ja kasvisproteiineja kukaan ei tunnu hamstraavan, joten terveellistä ostettavaa riittää ;) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen myös innostunut tilaamaan itselleni kaikenlaista käsillä näpertely -tekemistä. Ensimmäinen on paketti, jolla voi tehdä itselleen omia ihovoiteita luonnonaineista. Löytyy paikasta <a href="https://www.amppu.fi/tuoteryhma/diy-paketit">https://www.amppu.fi/tuoteryhma/diy-paketit</a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-oFEc9Os1jes/XnFBsfRio1I/AAAAAAAAD48/EdvkaueHIIE5spTmOnwhiiKBL5TSnO9PwCLcBGAsYHQ/s1600/amppu_1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-oFEc9Os1jes/XnFBsfRio1I/AAAAAAAAD48/EdvkaueHIIE5spTmOnwhiiKBL5TSnO9PwCLcBGAsYHQ/s640/amppu_1.png" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<br />
Aineet paketissa vaikuttavat todella laadukkailta ja luonnollisilta. En ole vielä tehnyt voiteita, joten jää nähtäväksi, miten onnistuu täystumpelolta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-rc-QZlPz3hY/XnFDNcxXrXI/AAAAAAAAD5I/2_4DaKypmUw0CG3LxPgOw1eIg9pfNMmugCLcBGAsYHQ/s1600/amppu_2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1117" data-original-width="1600" height="446" src="https://1.bp.blogspot.com/-rc-QZlPz3hY/XnFDNcxXrXI/AAAAAAAAD5I/2_4DaKypmUw0CG3LxPgOw1eIg9pfNMmugCLcBGAsYHQ/s640/amppu_2.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Aina välillä saan myös erilaisia käsityöinnostuksia, vaikka olen luultavasti maailman tumpeloin käsityöihminen. Minä jopa koulussa opiskelin puukäsityötä lapsesta asti, joten tekstiilitöistä en ymmärrä mitään. Ei se silti estä yrittämästä :D Nyt odottaisi tekemistä uudet sohvatyynyt. Olen oikeasti aika kärsimätön nypertämään kaikenlaisia kirjailuja, mutta nuo kuviot on niin minun makuuni, että siinä mielessä motivaatio on kova. (Ostettu Ateljé Margarethasta, <a href="https://www.margaretha.fi/produkt/gidn/451559-Tyynynp%C3%A4%C3%A4llinen%20Kukkia%20mustalla%20lankoineen%20tai%20ilman%20lankoja" target="_blank">tuotelinkki</a>) Että kyllä tässä vähäksi aikaa koronaeristyshommia riittää :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-C-RZOupl7y0/XnFEGfAIVrI/AAAAAAAAD5U/mo_vt9CQQkkU4H_lPzuU9FMB_ba_asVBgCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0447.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-C-RZOupl7y0/XnFEGfAIVrI/AAAAAAAAD5U/mo_vt9CQQkkU4H_lPzuU9FMB_ba_asVBgCLcBGAsYHQ/s640/IMG_0447.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<span id="goog_166494466"></span><span id="goog_166494467"></span><br />Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-74208838051198895692020-02-06T01:23:00.004+02:002020-02-06T01:35:00.800+02:00-10 kg saavutettu<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FxMoigGRQ3c/XjtNzf-Q5RI/AAAAAAAAD4A/TxavHKXA284ZPpDRodPt7niQo_4y-mKAwCLcBGAsYHQ/s1600/salikamat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="847" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-FxMoigGRQ3c/XjtNzf-Q5RI/AAAAAAAAD4A/TxavHKXA284ZPpDRodPt7niQo_4y-mKAwCLcBGAsYHQ/s400/salikamat.jpg" width="211" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuntosalille mukaan: vettä, lukko pukukaappiin ja <br />
salikortti</td></tr>
</tbody></table>
Yleensä se jos en ole kirjoittanut vähään aikaan on tarkoittanut, että olen repsahtanut oikein kunnolla enkä ole kehdannut kertoa siitä. Tällä kertaa mitään sellaista ei ole tapahtunut, mutta en ole halunnut heti alkaa julkisesti juhlimaan painonpudotusta ja uusia elämäntapoja, koska en ole itsekään luottanut että homma on kestävää eikä johda megarepsahdukseen ehkä jo parin viikon päästä.<br />
<br />
Olen jatkanut kaikessa hiljaisuudessa painonpudotusta ja liikunnallisemman elämän tavoittelua <a href="https://fysiopolis.fi/" target="_blank">personal trainerin</a> ohjauksessa. On ollut yksittäisiä repsahduksia esim. pariin palaan kakkua palaverissa tai pizzaan lautapeli-illassa. Kolmen ruokalajin edustuslounaita töissä. Ja joulun aikaan söin ihan luvan kanssa pyhinä mitä ikinä huvitti ja join myös, vaikka se tarkoittikin että jouluviikolla paino nousi ja sitten pari seuraavaa viikkoa meni sitä tasaillessa.<br />
<br />
<br />
Kuitenkin lopputulos on se, että viime postauksessa painoin 106 kg ja nyt 96 kg. Enkä ole vetänyt mitään VLCD-kuureja tai muita övereitä, vaikka pari kertaa on ollut ankara halu esim. vetää kännit ja mässätä ja sitten korvata kalorit ottamalla muutaman päivän Nutrilett-kuuri. Ihan PT:ltä salaa... En ole kuitenkaan sitä tehnyt koska olen muistanut mihin ne sellaiset on aina ennen johtaneet: useamman päivän tai viikon repsahduksiin joita en korvaa koskaan, olenpa vaan taas entistä lihavampi.<br />
<br />
<h3>
Liikuntahommia</h3>
<div>
Käyn nykyisin pari kertaa viikossa kuntosalilla, ja kävelen niinä päivinä kun en käy. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kävely ei nyt aina ole kovin hauskaa tällaisena sateisena talvena. PT:n neuvosta yritin avuksi pelillistämistä eli <b>lisättyyn todellisuuteen (AR, Augmented Reality) perustuvia mobiilipelejä</b>. En kuitenkaan innostunut kokeilemistani. Pokemon Go oli ensimmäinen jota koitin. Tunsin että voisin jopa innostua keräämään koko sarjan Pokemoneja kävelemällä ympäriinsä, mutta se että Pokemonin löydettyään piti jäädä "taistelemaan" ja välillä käydä taisteluita Pokemon-kuntosaleilla tuntui ihan liian lapselliselta ja tylsältä. En halua seisoa zombiena kadunkulmissa tököttämässä matkapuhelintani kuin mielipuoli, koska yritän juuri napata Pokemonia joka löytyi paikalta. Kokeilin myös Zombies, run! sovellusta mutta en innostunut siitäkään. Totesin että taidan vaan tykätä enemmän katsella luontoa ja kuunnella lintujen laulua rauhassa kuin keskittyä kävelyllä älylaitteeseen. Tai ehkä mobiilikehitystäkin tekevänä pitäisi itse ideoida ja toteuttaa aikuisille suunnattu liikkumaan motivoiva peli (note to self: älä innostu, tai pian koodaat yöt vapaa-ajan projektia sen lisäksi että päivät työtä) ;)</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2gZGV0lHlUA/XjtOHdN6PbI/AAAAAAAAD4I/RZ0a8AGKQl8b6vZLzw1ypjuP1dNNqxm3QCLcBGAsYHQ/s1600/toolosali.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-2gZGV0lHlUA/XjtOHdN6PbI/AAAAAAAAD4I/RZ0a8AGKQl8b6vZLzw1ypjuP1dNNqxm3QCLcBGAsYHQ/s640/toolosali.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Plussapalloille epätyypillinen habitaatti (Töölön kisahallin alakerran sali)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BoF8KkxlQIE/XjtOa9nrLHI/AAAAAAAAD4Q/bTqpPm9jWl4n_0W9kSntCLWWD-LODznWgCLcBGAsYHQ/s1600/treeni.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="591" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-BoF8KkxlQIE/XjtOa9nrLHI/AAAAAAAAD4Q/bTqpPm9jWl4n_0W9kSntCLWWD-LODznWgCLcBGAsYHQ/s640/treeni.png" width="294" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tehty treeni kirjattuna Strong-sovellukseen</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<b>Kuntosali</b> on ollut positiivinen yllätys. Olin alkuun hyvin epävarma kehtaako sellaiseen paikkaan mennä lihavana. PT vakuutti, että erityisesti kaupungin saleilla käy kaikenlaista väkeä ihan tavallisiin vaatteisiin pukeutuneena, eikä kukaan ihmettele ylipainoista. Ja näin tosiaan on. Olen käynyt Töölön kisahallilla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä salilla (asun vähän siinä puolivälissä noiden välillä), ja molemmissa paikoissa on kaikenlaista väkeä eikä ketään tuijoteta saati naureta. Myös muita ylipainoisia ihmisiä on näkynyt näissä paikoissa joka kerta kun olen käynyt, paljon itseäni isompiakin välillä. Mihinkään kuukausijäsenyyteen pitkäksi aikaa ei ole pakko sitoutua: ostin alkuun 3,50 euron kertalippuja pari kertaa ja sen jälkeen 28 eurolla 10 kerran sarjakortin. Nyt olen sen verran varma että jatkan harrastusta, että varmaan ostan 120 päivän kortin (84 euroa) seuraavaksi. Sama kortti käy kaikkiin näihin kaupungin kuntosaleihin eli voi vaihdella paikkaa missä käy.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
En kyllä olisi ilman Personal Trainerin apua osannut itsekseni tehdä oikein mitään järkevää salilla. Pelottavan näköisiähän ne laitteet on täysin kokemattomalle, eikä tiedä miten pitäisi kokemattomana aloittaa treenaaminen niin että siitä on jotain hyötyä mutta ei riko itseään. Nyt minulla on Strong-mobiilisovellukseen tallennettu saliohjelma, jota teen kun menen salille, ja sitten taas jonkun ajan päästä katsotaan tarvitaanko muutoksia liikkeisiin tai painoihin. Painoista olen huomannut, että käsivoimat minulla on täysin surkeat, mutta jaloissa riittää voimaa - no eihän se ihme ole, kun on pitänyt pahimmillaan 106-kiloista kroppaa niillä jaloilla kantaa. 100 kiloa jalkaprässiin ei tee edes tiukkaa mutta erilaisissa yläkropan liikkeissä painot on luokkaa 10-20 kiloa. Mutta eiköhän ne voimat siitä kehity yläkropassakin kun jaksaa treenata.</div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-89776644081839455922019-11-23T23:00:00.001+02:002019-11-23T23:20:20.178+02:00Kuntoilun aloittelua ja painotavoite alle sadan kilonOlen tässä nyt kohta kuukauden verran ollut Personal Trainerin ohjein laihdutus- ja takaisin edes jonkinlaiseen peruskuntoon pääsemisprojektissa. Aloitin <b>106 kilon</b> painosta, ja elämäntavoista, joissa en ollut viikkoihin liikkunut muuta kuin kävellyt autolta kotiin tai työpaikalle ja tehnyt ostokset lähikaupasta. ja elin lähinnä pikaruoalla, erilaisilla piirakoilla ja pasteijoilla, karkilla, energiajuomilla ja keskikaljalla.<br />
<br />
<h4>
<b>Viikko 1</b></h4>
<div>
<b><br /></b></div>
Alkuun, koska ruokailu- ja liikkumistapani olivat aika järkyttävät, ei otettu kovin kummoisia tavoitteita. 3000 askelta päivässä (kännykän askelmittarilla seuraten), tavoite syödä oikeaa ruokaa aterioilla, ei alkoholia eikä sokeroituja energiajuomia (sokerittomia saa juoda) eikä pikaruokaa. Proteiinijuoma tai rahka päivittäin. Ei ollut edes kaloritavoitetta vielä, kunhan vaan tottuu siihen että pitää oikeasti laittaa ruokaa eikä syö jotain pasteijoita tai piirakoita cokiksen tai keskikaljan kanssa ja karkkipussi jälkiruoaksi. Tämä ei ollut vielä kovin vaikeaa, varsinkin kun olin tilannut <a href="https://ruokaboksi.fi/" target="_blank">Ruokaboksin</a>, eli joka tapauksessa kotiini tulee maanantaina aineet viikoon ruokiin, niin ettei pikaruokiin tule sorruttua. <b>Viikon loppupaino: 105,6 kg, painonpudotus siis 0,4 kg.</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<h4>
<b>Viikko 2</b></h4>
<div>
<b><br /></b></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-b4U2zypG5n8/XdmbmKUJxfI/AAAAAAAAD28/-6_ynZx25wEp5ZqfFdqMnGw6AgIW5XXLgCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0386.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-b4U2zypG5n8/XdmbmKUJxfI/AAAAAAAAD28/-6_ynZx25wEp5ZqfFdqMnGw6AgIW5XXLgCLcBGAsYHQ/s400/IMG_0386.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Työpaikkaruoka lautasmallin mukaan</td></tr>
</tbody></table>
Viikon päästä oli seuraava tapaaminen PT:n kanssa. Tällä kertaa lisättiin hieman liikuntatavoitteita: 2* viikossa pitäisi tehdä varsinainen kävelylenkki 30 min, muina päivinä riittää että arkiaktiivisuudesta saa ne noin 3000 askelta. Lisäksi lisättiin 3 lihaskuntoliikettä, joita tehdään kotona 3 kertaa viikossa:<br />
<br />
- Tuolilta ylösnousu kädet ristissä rinnan päällä 3 * 10 toistoa (tauko sarjojen välissä)<br />
- Soutuliike kuminauhaa apuna käyttäen 3 * 10 toistoa<br />
- Punnerrus seisten seinää vasten 3 * 10 toistoa<br />
<br />
Ruokavalioon otettiin nyt kaloritavoite: 1500 - 2000 kcal per päivä. Salaattien osuutta työpaikkalounaan lautasellisesta piti lisätä lautasmalliin pyrkien (eli kasviksia puolet lautasesta), ja kokeilla esim. Lohilo-proteiinijäätelöitä makeiksi herkuiksi.<br />
<br />
Ei tämäkään vielä mitenkään kauhean vaikealta tuntunut, paitsi vähän silloin kun kävelylenkkipäiviksi sattui kaatosadepäivät. Silloin ajattelin sitä aikaa, kun minulla oli vielä koiria, että enpä minä niitäkään jättänyt koskaan ulkoiluttamatta koska sataa, joten ei ole mitenkään mahdotonta kävellä puolta tuntia sadesäällä ja kävelin vaan. Iloinen yllätys viikon lopulla oli <b>1 kilon painonpudotus, loppupaino 104,6 kg</b>.<br />
<br />
<br />
<h4>
<b>Viikko 3</b></h4>
<div>
<b><br /></b></div>
Koska oli mennyt erittäin hyvin, niin tavoite oli jatkaa samaan malliin. Perjantaina kuitenkin kävi iso repsahdus. Meillä oli työpaikan tiimi-ilta, jossa tietysti ruokailut, mutta sen lisäksi vastoin suunnitelmiani aloinkin myös juomaan alkoholia ja lopputuloksena kömmin kännissä aamuyöstä kotiin, hampurilaispaikan kautta. Tämän kalorivahinkoja kompensoi hieman se, että lauantaina ei ruoka pysynyt sisällä joten eipä montaa kaloria tullut nautittua. Sunnuntaina sain askelmittariin 8000 askelta vaihdettuani autoon talvirenkaat itse ja käytyäni "katumuskävelyllä" tavallista pidemmällä lenkillä. Yllätyksekseni paino oli huolimatta tuosta repsahduksesta laskenut <b>0,4 kg, eli viikon loppupaino 104,2 kg.</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<h4>
<b>Viikko 4 (menossa)</b></h4>
<div>
<b><br /></b></div>
Edellisellä viikolla oli juteltu PT:n kanssa painotavoitteista ja siitä millaista vauhtia haluaisin pudottaa painoa. Sanoin, että haluaisin oikeastaan mahdollisimman nopeasti alle 100 kilon, mutta toisaalta pelottaa ettei käy samoin kuin esim. Cambridge-dieetin kanssa, että laihdun huippunopeasti, ja sitten laukeaa ahmintareaktio ja lihon pikavauhtia entistä isommaksi. Kuitenkin tuon 4 kilon matkan 100 kiloon asti pudottaminen nopeastikin on vielä ilmeisesti aika riskitöntä, toisin kuin kuukausien valtavat miinuskalorit. Eli uusi ohjelma:<br />
<br />
- samat lihaskuntoliikkeet kuin aiemminkin, mutta 15 toistoa sarjassa, 2-3 kertaa viikossa<br />
- pyrkimys saada viikkoon 3 tuntia kävelyä, tämän voi koostaa kuinka pienistä palasista tahtoo<br />
- 1200 - 1500 kcal syömiset päivässä niin, että jos en liiku juurikaan, niin lähemmäs sinne 1200 kcal, mutta jos vaikka kävelen pidemmän lenkin niin lähemmäs tuota ylärajaa<br />
- monivitamiinivalmiste päivittäin<br />
- proteiinijuoma päivittäin<br />
- pääasia kalorisisältö: jos jonain päivänä haluan syödä vaikka pizzan ja sen lisäksi loppupäivänä vain yhden proteiinipirtelön, ja koostaa niin 1200 kcal, niin sekin on ok, kunhan ei jokapäiväisesti noin vaan pääosa päivistä terveellistä, kasvispitoista ruokaa<br />
- koska minulle on luontaista "pätkäpaastota" niin etten syö aamulla mitään, voin jatkaa niin, samoin se että mieluummin syön enemmän kaloreita harvoilla aterioilla kuin että "närppisin" useita välipaloja, on ok koska se itselläni toimii ilman että tulee kovia nälkiä tai huonoja oloja<br />
<br />
Olen käytännössä syönyt 1200-1350 kcal per päivä. Yllättävän helppoa se on, kun ei kulu kaloreita aamu- tai välipaloihin joita en siis kaipaa enkä yleensäkään syö edes perus epäterveellisessä elämässäni. Tässä esimerkkipäivä (kalorit Fatsecret-mobiilisovelluksen laskemia):<br />
<br />
<i><u>Torstai 21.11.</u></i><br />
<i>Lounas</i>: Pennepastaa kastikkeella, jossa ruokakermaa, oliiviöljyä, Beanit-härkäpapusuikaleita, parsakaalia ja punasipulia, parmesanraastetta + mausteita: 689 kcal<br />
<i>Välipala:</i> Valio Profeel proteiinirahka mansikka, 10 viinirypälettä 172 kcal<br />
<i>Päivällinen</i>: Riisiä, dal-linssimuhennosta, salaattia puoli lautasellista 459 kcal<br />
=> yhteensä 1319 kcal<br />
<br />
Olen ollut keskiviikosta alkaen tällä alemmalla kalorinsaannilla eikä vielä mitään nälkää tai vaikeuksia noudattaa. Sokerittoman energiajuoman (Nocco) juon yleensä joka päivä ja Pepsi Maxia sekä tietysti kahvia ja teetä. Toivottavasti menee näin hyvin jatkossakin - toki tiedän että näin alhaisilla kaloreilla ennemmin tai myöhemmin se nälkä ja ehkä jopa heikotus tulee, mutta tarkoitus on tosiaan jatkaa vain siihen asti että paino on alle 100 kg, ei siis montaa viikkoa :) Ja sitten kun tuo tavoite on saavutettu, otetaan lisää treeniä mukaan, kuntosali tms. Toistaiseksi motivaatio on hyvä saavuttaa ensimmäinen etappini, vaikka tulisikin epämiellyttävä olo tai mielitekoja.<br />
<br />
<br />Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-82590685283789100732019-10-24T19:14:00.000+03:002019-10-24T19:14:17.589+03:00Plussis alkaa yrittää liikkua: Personal TrainerilleVasta nyt alkaa kovaan päähäni mennä perille se, että ihan oikeasti pitäisi tehdä jotain muutakin hyvinvointinsa eteen kuin yrittää ties kuinka monetta dieettiä. Monihan täällä on kommenteissa vahvasti suositellut liikuntaa, esim. kuntosalia, mutta minä olen aina ollut tiukkana: ei, minä inhoan liikuntaa, jo lapsena inhosin, olen jo hoikkana ollut kömpelö ja huono kaikessa liikunnassa. Enkä minä ainakaan kuntosalille ilkeä mennä, sinne nuorten ja kauniiden sekaan, enkä varsinkaan uimahalliin, puolialastomana kaljapötsiäni ja selkämakkaroitani esittelemään. Pitkistä kävelyistä taas iskee plantaarifaskiitti tai polvikivut kun on tuota elopainoa enemmän kuin hentorakenteisen naisen paikat kestää!<br />
<br />
Mutta joo, olen kyllästynyt olemaan jo 45-vuotiaana ihan uskomattoman heikko ja vaivainen. Siihen etten saa solmittua kengännauhojakaan jos ei ole sopivaa koroketta, en pääse ilman tukea lattialta itse ylös, matka puolen kilometrin päässä olevaan K-kauppaan kävellen edes takaisin tuntuu kuin olisi vähintään puolimaratonin juossut. Viime aikoina on lisäksi vaivannut yläselkäkivut jotka säteilee rintapuolellekin ja ryhti muutenkin alkanut entistä enemmän muistuttaa sadun kyttyräselkäistä noita-akkaa.<br />
<br />
Surffailin sitten netissä erilaisia kuntosaleja, personal trainereita jne. Suurin ongelmani oli, että minne/kenelle kehtaan mennä. Entä jos se tyyppi valmentaakin lähinnä jo valmiiksi timmejä ihmisiä kohti heidän urheilullisia tavoitteitaan eikä osaa yhtään ohjata kivulloista sairaalloisen ylipainoista (BMI:n mukaan olen tosiaan jo tätä tasoa) tätiä? Sieluni silmin näin jonkun nuoren hyvännäköisen pimun tiukoissa treenivaatteissaan yrittävän saada minut tekemään liikkeitä, joihin en unelmissanikaan pysty, ja itseni häpeämässä silmät päästäni.<br />
<br />
No, löysin sitten palvelun (<a href="http://innostapersonaltrainer.fi/" target="_blank">linkki</a>) jossa PT:t ovat myös fysioterapeutteja eli terveydenhoidollisen koulutuksen saaneita, ja heidän sivuillaan myös mainostettiin että asiakkaina on mm. vanhuksia, ylipainoisia jne. Otin webbisivun lomakkeella yhteyttä toivoen että koko viesti häviää mustaan aukkoon eikä minun siis tarvitse ikinä alkaa liikkumaan ;) Mutta ei pahus, sieltäpä tänään soitettiin ja nyt on minulle sitten maanantaille klo 18 aika alkukartoitukseen ja etenemisen suunnitteluun. Hyvä puoli on, että koska minulla on erilaisia vaivojakin jo painoni takia niin pääsen aloittamaan fysioterapia-asiakkaana, ja se taas on halvempaa kuin pelkkä ei-terveydenhoidollinen PT-palvelu, koska fysioterapiapalvelu on ALV-vapaata.<br />
<br />
Tiedän että minua tulee ankarasti ketuttamaan tämä homma, ottaen huomioon liikunnan inhoni ja sen että hoito tulee olemaan pääosin liikuntaa, sisältäen ainakin sitä salitreeniä. Mutta katsotaan nyt jos hommaan sopeutuisi, ja jos vaivaisen raihnainen vanhus -olo vähenisi, ja se vaikka motivoisi jatkamaan. Mutta kaikkeen minäkin ryhdyn, vanha akka...Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-615922555314478352019-09-20T22:08:00.000+03:002019-09-20T22:08:01.738+03:00Mitä paremmin menee muuten, sitä paskemmin menee painon suhteenOn tämä kanssa. Mitä katsoo pääosin ulkomaisia laihdutus- ja ylipaino-ohjelmia, niin niissä näyttää, että ihmiset päätyvät sairaalloisen lihaviksi ollessaan masentuneita, ahdistuneita, jo lapsuudessa syvästi traumatisoituneita.<br />
<br />
Mutta minulla kuvio näyttää olevan toisinpäin: kun menee lujaa, lihon oikein paljon. Tulee sellainen "nautitaan nyt täysillä" fiilis, antaa mennä syömisen ja juomisenkin suhteen.<br />
<br />
On ollut lomien jälkeen erityisesti. töissä melkoinen onnistumisputki. Olen saanut isoja, vaativia projekteja maaliin aikataulussa, mitä kukaan ei odottanut. Minut on palkittu kuukauden onnistujana ja tekemiäni ratkaisuja halutaan käyttää referenssiratkaisuina kansainvälisellä tasolla. On ollut oikein mukavaa aikaa. Lisäksi olen käynyt akvarellimaalauskurssia ja elvyttänyt taideharrastustani.<br />
<br />
Paitsi että paino on nyt siirtynyt sairaalloisen ylipainon puolelle eli BMI yli 40. Tähän se elämästä rennosti ja iloisesti nautiskelu meikäläisellä johtaa.<br />
<br />
Vaihdevuosivaivat ei yhtään helpota asiaa. Olin jo kuvitellut, että nyt kuukautiset loppuivat, kun olivat puoli vuotta pois. Ja paskan marjat, sen jälkeen tuli kuuden kuukauden vuodot kerralla niin että kirjaimellisesti jouduin tutustumaan aikuisten kroonikkovaippoihin (ja vaatteisiin joihin voi piilottaa vaipat töissä). Hormoniepätasapainon aiheuttamaa paskaa oloa tuntuu myös helpottavan alkoholi, johon on tavallistakin suurempi kiusaus sen takia.<br />
<br />
Silti henkisesti ei ole juurikaan ahdistunut olo. Nuorempana olisin kauhistellut: apua, nyt täytyy tehdä jotain, tämä on kauheaa. Nyt ajattelen, että menee niinkuin on mennäkseen, olkoon. Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa tällaista blogiin, koska blogienhan pitäisi olla tsemppaavia ja iloisia: kyllä onnistut, kyllä jaksat, hyviä asioita kannattaa tavoitella. Se vaan ei ole rehellisesti sanoen oma kokemukseni tällä hetkellä.<br />
<br />
Ulkonäköpaineista olen tainnut päästä lopullisesti eroon. Eräänä aamuna töissä katsoin itseäni peilistä. Sieltä katsoi takaisin erittäin kärttyisän näköinen, bulldog-naamainen, punasilmäinen, pahalla ruusufinnillä varustettu erityisen ruma ämmä. Sen sijaan että olisin inhonnut sitä ja sanonut, että hyi v****, totesin tyynesti, että näillä mennään, näytänpä melko kokeneelta ainakin ja siltä että on muutamat yöt tullut tehtyä ylitöitä :DPlussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-90237698948670256792019-07-06T01:36:00.000+03:002019-07-06T01:36:14.782+03:00Mökkeilyä ja Curly Girl metodia hiuksilleMeikäläisellä alkoi loma juhannuksesta ja tässä viimeisen viikon olen ollut Varsinais-Suomessa, tarkemmin sanoen Kiskossa, mökkeilemässä. Koska varasin mökin tosi myöhään ei enää ollut paljoa valinnanvaraa, kun en sellaisiin mökkeihin halua jossa ei ole nykyajan mukavuuksia kuten sisävessaa, ja päädyin siksi varaamaan pelkästään itselleni 10 hengelle tarkoitetun <a href="http://www.koivusilta.fi/?page_id=12" target="_blank">Louhelan</a> maatilakeskuksen. Vähän kallista ja luksusta joo, mutta koska kokonaisuudessa on kaksi eri taloa, kutsuin sentään pariksi yöksi vanhemmat ja pikkuveljeni pikkumökkiin lomailemaan ja kestitsin heille ruoat ja lämmitin puulla lämpiävän saunan ja paljun. Muuten olen nauttinut vaan maaseudun rauhasta ja itsekseni olosta luonnon keskellä. On tainnut kyllä pari kaljakeissiäkin upota lomaa aloitellessa ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AIUIOqJ6L4M/XR_JYsDY88I/AAAAAAAAD0E/swqqVqLtMr0h_2ZecghLKYBHSZVNiGeXwCLcBGAs/s1600/mokki1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-AIUIOqJ6L4M/XR_JYsDY88I/AAAAAAAAD0E/swqqVqLtMr0h_2ZecghLKYBHSZVNiGeXwCLcBGAs/s640/mokki1.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä paljusta: itse talo, taustalla vuokraan kuuluva pikkumökki ja ulkorakennuksia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Erittäin mukava paikka kyllä: joki menee vierestä, ja talolla oma soutuvene rannassa, naapureita ei lähellä, kivat avarat peltomaisemat eikä hyttysiä kuhisevaa metsänkorpea (erityisesti koiranomistajille hyvä lisäbonus: iso piha on kokonaan aidattu joten koiria pystyy pitämään vapaana). Vanhan ajan maaseudun lintuja kuten leivosia ja töyhtöhyyppiä pihapiirissä ja peurat tulee iltaisin jokirantaan myös. Ai että kun saisi tehdä lähes pelkästään etätöitä niin muuttaisin johonkin tällaiseen paikkaan pysyvästi asumaan! Lähin kauppa löytyy 4 km päästä Kiskon kirkonkylältä, ja Salon palvelut on noin 30 km päässä. Siellä olenkin käynyt myös ulkoilemassa ja iltatorilla, ja nyt on taas jalkapohjakipua aiheuttava plantaarifaskiitti mennyt pahaksi liiasta läskinä kävelemisestä... Mikä onkin ainoa loman huono puoli, muuten on ollut erittäin rentouttavaa ja mukavaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nk-MH8kGRZg/XR_KWTbCUBI/AAAAAAAAD0Q/XoGBX7ryjzM4n0i-7sIjQa4fONkxdp2tQCLcBGAs/s1600/mokki2.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-nk-MH8kGRZg/XR_KWTbCUBI/AAAAAAAAD0Q/XoGBX7ryjzM4n0i-7sIjQa4fONkxdp2tQCLcBGAs/s640/mokki2.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikkumökki, jossa myös kaikki mukavuudet ja mm. ilmalämpöpumppu </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-K0abzVkf_oA/XR_K3bAdhKI/AAAAAAAAD0Y/TP3Mt6e06CgF2biV7PDezur5NxETm1JdQCLcBGAs/s1600/mokki3.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-K0abzVkf_oA/XR_K3bAdhKI/AAAAAAAAD0Y/TP3Mt6e06CgF2biV7PDezur5NxETm1JdQCLcBGAs/s640/mokki3.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salon torin kukkaistutuksia </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tGSSDrUW_ew/XR_LQsAv5bI/AAAAAAAAD0k/tH1QtpzxhM452YdeF4ve69nydwOrAnc-QCLcBGAs/s1600/m%25C3%25B6kki4.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-tGSSDrUW_ew/XR_LQsAv5bI/AAAAAAAAD0k/tH1QtpzxhM452YdeF4ve69nydwOrAnc-QCLcBGAs/s640/m%25C3%25B6kki4.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Salon torin vieressä olevan puiston kukkia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LuVZeXbsdGY/XR_L01gz5GI/AAAAAAAAD0s/9xHbso3uwuAV-MktzaJ7w9eC-d9WrmuDACLcBGAs/s1600/mokki5.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-LuVZeXbsdGY/XR_L01gz5GI/AAAAAAAAD0s/9xHbso3uwuAV-MktzaJ7w9eC-d9WrmuDACLcBGAs/s640/mokki5.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halikonlahden lintualueen kävelyreitillä </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SaL2UGMSNKA/XR_MXFfUj2I/AAAAAAAAD00/G4rF188okR4ixJZhZFgX-MizITLnsja-QCLcBGAs/s1600/mokki6.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-SaL2UGMSNKA/XR_MXFfUj2I/AAAAAAAAD00/G4rF188okR4ixJZhZFgX-MizITLnsja-QCLcBGAs/s640/mokki6.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halikonlahden merinäkymä</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Curly Girl</h3>
<div>
Varmaan kukaan ei ole pystynyt välttymään lukemasta hiustenhoidon uudesta muotivirtauksesta eli <table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Hgtw66ScVG0/XR_OoNwBMOI/AAAAAAAAD1A/uyMZi0URkIAx3YT8Vb9EvAzQRVgTmMesQCLcBGAs/s1600/mokki7.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Hgtw66ScVG0/XR_OoNwBMOI/AAAAAAAAD1A/uyMZi0URkIAx3YT8Vb9EvAzQRVgTmMesQCLcBGAs/s320/mokki7.png" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiukset Final Washin jälkeen</td></tr>
</tbody></table>
ns. Curly Girl metodista, en edes minä ;) Se on alunperin afroamerikkalaisten kiharan tukan hoitoon tarkoitettu menetelmä, jonka sanotaan sopivan myös taipuisalle tai laineikkaalle hiukselle. Netistä löytyy kaikenlaisia kuvasarjoja, joissa jopa näennäisesti aivan suorahiuksiset naiset on saaneet luonnonkiharat hoitamalla tukkaa menetelmän mukaan (<a href="https://www.menaiset.fi/artikkeli/lifestyle/kauneus/nyt-jopa-suorahiuksiset-suomalaisnaiset-hurahtivat-hehkutettuun-curly" target="_blank">linkki juttuun "salakiharoista"</a>).</div>
<br />
Itselläni ei ole kiharat hiukset muttei suoratkaan, vaan vahvasti taipuisat tai paikoitellen laineikkaat, sellainen laittamatta räjähtäneen näköinen pehko, joten ajattelin että tämä voisi minulle jopa toimia. Aloitin muutama viikkoa sitten pesemällä ensin tukan sulfaatillisella mutta silikonittomalla pesuaineella, ja sen jälkeen käyttämällä vain sulfaatittomia ja silikonittomia shampoita ja hoitoaineita (kotimaisen Varpu sarjan).<br />
<br />
Olen myös noudattanut muita ohjeita kuten hiusten kuivaaminen "ploppaamalla", sopivan geelin käyttö tukkaan sekä harjaamisen ja kampaamisen välttäminen. Tällä hetkellä on kyllä fiilis että tämä menetelmä ei minulle taida kuitenkaan sopia, erityisesti seuraavista syistä:<br />
<br />
- Päänahkani on rasvoittuva, ja pelkkä hoitoainepesu ei pese puhtaaksi, eikä oikein edes sulfaatittomalla shampoolla pesu. Joudun pesemään tukkaa joka päivä noilla aineilla, kun oliiviöljysaippualla riittää joka kolmas päivä pesu.<br />
- Se geelin käyttö... CG menetelmässä käsketään puristella geeli tukkaan ja sen kuivuttua puristella "gel cast" pois, eli sellainen kova geelistä muodostunut kuori. Mutta ei mun tukkaan tule sellaista kuorta vaikka laittaisi miten paljon geeliä, vaan hius imee geelin ja tulee vaan rasvaisen näköiseksi. Puristelu ei auta asiaan mitenkään.<br />
- En ymmärrä miten pystyy olemaan kampaamatta tai harjaamatta tukkaa. Nyt kun olen ollut lomalla niin olen vaan ollut, mutta ihan kamalaltahan se näyttää, sellainen epäsiisti takkupesäke, jossa hiuslatvat klimppiintyy rastamaisiksi paakuiksi. "Lehmännuoleman näköiseksi", kuten äiti sanoi nähtyään minun "hienon" CG lookini.<br />
<br />
Mitään kiharoita ei ole tosiaan tullut, pikemminkin laineikkuus on vähentynyt. Loman ajan aion kokeilla tätä mutta jos tilanne ei parane, ennen töihin paluuta kyllä pesen tukan oikein kunnon sulfaattishampoolla, suoristan suoritusraudalla ja nautin siitä paljon ;)Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-77633531299011896632019-06-16T14:07:00.002+03:002019-06-16T14:07:32.836+03:00Helpoin elämäntapamuutos: veden juonti, ja kun sekin on vaikeaaViime kirjoituksen kommenteissa joku sanoi samaa, mihin olin itse jo kiinnittänyt huomiota: että isot muutokset kerralla ei ainakaan tällaisella kroonisesti stressaantuneella ja unettomuudesta kärsivällä onnistu, vaan johtavat aina mielihalujen kostoiskuihin sitten kun tahdonvoima pakottaa itseään väsymyksestä ja pytytyksestä huolimatta eteenpäin loppuu.<br />
<br />
Koska jotenkin haluan kuitenkin parantaa elämäntapojani, ajattelin että otan yhden muutoksen, joka olisi mahdollisimman vaivaton. Näin saisin kokemuksen miten rutiinejaan yleensä saa muutettua. Olen aina juonut kauhean huonosti vettä. Usein en juo sitä koko päivänä, vaan juon vain kahvia, energiajuomia ja Pepsi Maxia. Yleensäkin juon edes noita nesteitä vasta silloin kun on heikottava jano. Ja koska veden juomisen lisääminen ei vaadi mitään isoa vaivannäköä kuten esim. ruokavaliomuutokset jotka vaatii aikaa ja vaivaa ruoanlaittoon, ajattelin että tässäpä minulle oiva elämäntapamuutos josta voisin saada onnistumisen kokemuksen. Ei edes pahassa työstressitilanteessa voi väittää, ettei olisi muka aikaa tai jaksamista juoda vettä vähän normaalia enemmän.<br />
<br />
<h3>
Plant Nanny vedenjuonnin seurantasovellus avuksi</h3>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-L5P5mYoyAAM/XQYgKU7_1ZI/AAAAAAAADzg/bzC2LbAZNhwZ-XEsOtZw-DcJ4ZZmvyavQCLcBGAs/s1600/IMG_0206.PNG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="591" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-L5P5mYoyAAM/XQYgKU7_1ZI/AAAAAAAADzg/bzC2LbAZNhwZ-XEsOtZw-DcJ4ZZmvyavQCLcBGAs/s640/IMG_0206.PNG" width="292" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kasviparkani on taas janoinen</td></tr>
</tbody></table>
No, minäpä sitten otin puhelimen sovelluskaupasta sovelluksen vedenjuonnin seurantaan. Niitä oli<a href="https://apps.apple.com/fi/app/plant-nanny/id590216134?l=fi" target="_blank"> </a>monenlaisia tarjolla, mutta valitsin sympaattisen oloisen <a href="https://apps.apple.com/fi/app/plant-nanny/id590216134?l=fi" target="_blank">Plant Nannyn</a>. Siinä ideana on, että valitaan itselle kasvi, joka istutetaan ruukkuun, ja kasvi voi hyvin ja kasvaa aina kun käyttäjä kirjaa ohjelmaan riittävästi juotua vettä, ja kuihtuu ja tulee surulliseksi jos ei juo tarpeeksi.<br />
<br />
Ohjelmaan kirjataan alkuun oma paino ja lasin koko, minkä kerran vettä juo kerralla. Kun syötin sinne painoksi 105 kg, tuli ihan tolkuton määrä vettä juotavaksi. Netistä kun asiaa selvittelin, niin kävi ilmi, että tarpeellisen vedenjuonnin määrän laskukaava, jota ohjelma käyttää, toimii parhaiten normaalipainoisilla, eikä ninkään meillä, joilla kehosta on rasvaa paljon normaalia suurempi osuus. Niinpä laitoin Plant Nannyyn painokseni 70 kiloa, millä sain järkevänoloisen vähän päälle 2 litran juomissuosituksen päivässä.<br />
<br />
Plant Nannystä tulee 4 tunnin välein ilmoitusta, jos ei ole kirjannut yhtään lasia vettä juoduksi. Tämän saa poiskin päältä jos haluaa. Juodun veden kirjaaminen käy helposti painamalla näytöllä näkyvää lasin kuvaa kunnes kuuluu kilahdus.<br />
<br />
<h3>
No miten on sujunut eka viikko</h3>
<div>
No heikosti, ja täytyy sanoa että tämä kyllä kertoo paljon siitä, miksi paljon isommilla elämäntapamuutoksilla on minun tapauksessani huono todennäköisyys onnistua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alkuun taas innolla. Otin tuon appsin. Sen lisäksi ajattelin että voisin alkaa kokeilla erilaisia makuvesiä tehdä. Ostin korkillisen karahvin, laitoin ekana päivänä sinne sitruuna- ja appelsiiniviipaleita ja kylmää vettä. Seuraavana mansikkaviipaleita ja basilikaa. Ja oli hyvää, ja join tarpeeksi vettä. Ja tosiaan, oli hienoa kun ei tullut sitä heikottavan janon oloa missään vaiheessa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No, sitten tuli eka työpäivä kokeilulla. Ja siinä vaiheessa tuli ongelmat. Töissä ei tullut vaan juotua vettä, ja ohjelman muistutuksiinkin reagoin vaan laittamalla puhelimesta äänet pois ettei häiritse. Illalla sitten lisäksi päädyin huijauskäytökseen, eli laitoin ohjelmaan juoduksi monta lasia vettä vaikken ollut juonut, ettei mun kasvi kuole ;) Seuraavana päivänä oli olutjano, ja järkeilin että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, joten enköhän voi myös tölkin olutta merkata tuonne ohjelmaan juoduksi vesilasiksi. Kun eihän sitä viitsi enää lisää nestettä juoda jos muutenkin juo jo pari litraa kaljaa illassa.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Nyt kyllä tosissaan täytyy yrittää tätä</h3>
<div>
Kun ei se edes siellä töissä veisi paljon mitään aikaa käväistä hakemassa taukohuoneesta lasi vettä ja juoda se. Tai ottaa oma vesipullo mukaan. On ihan oma asenneongelma, ettei muka voi keskeyttää kuumeista koodaamista edes siksi aikaa että juo lasin vettä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja tuo vesien korvaaminen kaljoilla ei tietenkään käy ollenkaan. Kaikki juotavat nesteethän on enimmäkseen vettä, joten voisin taas olla juomatta yhtään vettä ja vaan kirjata samalla logiikalla kahvikupilliset ja energiajuomat vedeksi. Eikä tilanne terveyden kannalta olisi yhtään parempi kuin ennenkään.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt alkavan viikon tavoite on siis saada juotua ohjelman suosittelemat lasilliset päivässä, ja ihan oikeaa vettä. Ja jakaa juomista myös työpäivälle.</div>
<br />
<br />Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-52307138426690152382019-06-07T22:02:00.000+03:002019-06-07T22:02:23.063+03:00Eipä ole viitsinyt kirjoitella kun hävettääEikä jaksaisi kertoa sitä samaa vanhaa kuviota taas. Mutta valehtelemaankaan en rupea ja kun kerran kuulumisia on kyselty niin... Eli kivasti lähti ensin rasiadieetillä painoa, sitten Via Escalla, mutta niinhän siinä kävi, että ei meikäläinen kovin kauaa jaksanut laittaa itselleen ruokaa 5 kertaa päivässä, juosta kaupassa pitkät ostoslistat mukana ostellen ties mitä fenkoleita ja yrttejä. Repsahdus alkoi kuten ne aina, lievänä. Yhtenä päivänä totesin että tänään en kyllä viitsi laittaa päivällistä, tai syödä aamupalaa. Sitten ne päivät alkoi yleistyä, jolloin teki pieniä poikkeuksia ohjelmasta. Jonkin ajan päästä huomasi, että ei ole moneen päivään avannut koko sovellusta, ja on syönyt taas lähinnä karjalanpiirakoita, pasteijoita, juustoa, keskikaljaa, energiajuomaa ja karkkia. Tuo on se erikoinen perusruokavalio johon aina palaan: ruokavalio, jossa ei syödä ollenkaan varsinaisia lämpimiä ruokia tai pääruokia, vaan lähinnä kaikenlaista äärimmäisen epäterveellistä naposteltavaa.<br />
<br />
Olipa siinä sitten dieettien aikana kertynyt myös patoutunut alkoholinhimo. Joten kun sillekin taas annoin vähän periksi, niin sitten seurasi noin kuukauden kausi, jolloin join joka arkipäivä 4-6 isoa olutta ja viikonloppuna reilusti enemmän. Ja aina kun minä juon, myös SYÖN. Paljon. Juoksen lähikaupassa joskus jopa useita kertoja illassa hakemassa jotain mitä on alkanut tehdä mieli. Pähkinöitä, Minibel juustokiekkoja tai leipäjuustoa, riisikakkuja, chipsejä, karkkia, jäätelöä...<br />
<br />
Lopputulos on oman elämäni painoennätys. Painan nyt 105 kg ja paino aiheuttaa jo kävellessä jatkuvia kipuja lonkissa ja polvissa, joten enpä paljoa kävele. Kamalaa oli, kun työpaikalla tuli palohälytys (osoittautui aiheettomaksi) ja piti mennä 6. kerroksesta palorappusia pois. Hidasta kaiteesta tiukasti kiinni pitäen könkkäämistä se oli ja seuraava päivä oli etäpäivä koska olin lähes liikuntakyvytön kipujen takia.<br />
<br />
Tänäänkin ollut taas semmoinen noin 4000 kcal päivä. Haaveilen tietysti, että kunhan loma juhannuksesta alkaa, niin sitten teen parannuksen. Edes jonkinasteisen. Mutta on se tavallaan pelottavaa, miten huonosti ihminen omaa syömistään hallitsee. Ja se, että kun aloitin tätä blogia, tuskailin sitä kuinka yököttävää on painaa 73,5 kiloa. Aloitin sinisilmäisesti tehokasta projektia hoitaa makkarat kropasta mäkeen, olettaen sen olevan aika helppo juttu. En todellakaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että 6 vuoden päästä olet 30 kg painavampi, eikä sinua haittaisi 73 kilon paino pätkääkään.<br />
<br />
<h3>
Olisipa edes joku tekosyy</h3>
<div>
Vaan ei ole. Ei äärimmäistä stressiä, ei mitään isoja ongelmia elämässä, ei hirvittävää henkistä tai fyysistä pahaa oloa. Minä vaan olen syönyt ja juonut kuten olen halunnut, ja lopputulos on mikä on. Ja suuri osa minua haluaa elää loppuiän näin, silti vaikka se loppuikä olisikin varsin lyhyt kun terveysriskit paskoista elämäntavoista kasaantuu. Hyvä lähtökohta minkäänlaiseen elämäntapamuutokseen: heikko motivaatio, ei tahdonvoimaa vaikka välillä vähän motivoituisikin.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
En minä näitä tosin arjessa kauheasti mieti</h3>
<div>
Lähinnä nyt kun asiasta pitää kirjoittaa. Muuten elämä on ihan jees. Töissä on kiinnostavia projekteja, harrastan villiyrttien keräilyä ja osallistun taidekurssille, laitan terassipuutarhaani ja pihaani (viimeisin hankinta pyöreä, kuomullinen sohva). Mökki vuokrattuna Kiskosta heinäkuun alusta alkaen viikoksi. Sellaista plussapalleron elämää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-65190607374136761562019-03-17T17:41:00.001+02:002019-03-17T17:53:15.887+02:00Painonhallinta ja opittu avuttomuusOlen tässä taas tätä laihtumisen vaikeus -asiaa miettiessäni havainnut, että olen ihan itse omaksunut kasan ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka tekevät minusta uhrin ja totaalisesti avuttoman sekä kehoni että ulkoisten voimien edessä. Heti alkuun täytyy sanoa, että sanon näin vain itsestäni, enkä väitä että pätee kaikkiin. Esimerkiksi kun olen katsonut "Hengenvaarallisesti lihava"-sarjaa, niin siellä vaikuttaa olevan jo lapsena vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä, joille herkut on erittäin tärkeä ja usein jopa ainoa mielihyvän lähde elämässä. Sellaisille ihmisille varmasti todellakin on käytännössä mahdotonta laihtua ilman terapiaa ja usein se lihavuusleikkauskin on tarpeen.<br />
<br />
Mutta sitten on meikäläinen, jolla ei voi sanoa olleen mitenkään vaikea lapsuus. Lisäksi paino-ongelmani alkoivat vasta 30 v iän jälkeen ja kertyivät hitaasti, ennen kuin ensimmäinen laihdutusyritys sitten laittoi vähän vauhtia laardin kertymiseen. Minun kyvyttömyyteni hallita painoani taitaa olla lähinnä opittua avuttomuutta ja kieltäytymistä sietää pientäkään epämukavuutta vedoten monenlaisiin tekosyihin kuten:<br />
<br />
- geenit, äitini puolelta suvussa kaikista tulee vanhemmiten tosi lihavia<br />
- se on joku riippuvuusmekanismi tai sairaus kuten ahmimishäiriö, en voi sille mitään<br />
- välillä on stressiä ja vastoinkäymisiä, kai sitä nyt jotain iloa saa itselleen ottaa silloin<br />
- mä olen yleisesti rento ja joviaali tyyppi enkä joku salaatinlehtiä järsivä terveysniuho<br />
- johan kokemus on osoittanut että ei vaan onnistu, miten se muka voisi jatkossakaan onnistua?<br />
- olen laiska joten en pysty<br />
<br />
<h4>
Vastaväitteitä perususkomuksilleni</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ne geenit</b><br />
<b><br /></b></div>
<div>
On totta, että suvussani on ihmisiä, esim. oma äitini, joilla oikeasti näyttäisi olevan kokoisekseen ihmiseksi varsin alhainen peruskulutus ja heidän on vaikea pysyä normaalipainossa vaikka söisivät varsin terveellisesti (tosin äitinikin on painanut enimmillään vain 80 kg, ei ikinä päätynyt kolminumeroisiin lukuihin kuten minä). Mutta minun kohdallani kyse ei ole tästä, koska aina kun olen lihonut, olen syönyt ja juonut tolkuttomasti kaloreita, ei ole kyse mistään ihmeellisestä "syön vain 1500 kcal päivässä mutta painan silti 100 kg" aineenvaihduntamysteeristä. Lisäksi, joka kerta kun olen noudattanut dieettejä tunnollisesti, laihtuminen on ollut juuri sitä luokkaa mitä laskennallisesti pitäisikin. Näyttää siis, että en voi vedota epätavallisen alhaiseen energiankulutukseen, vaan se on ikäiselleni ja painoiselleni naiselle aivan tavanomainen.</div>
<div>
<br /></div>
<b>
Riippuvuuksien tai syömishäiriön uhri?</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div>
Tämä on jo vähän vaikeampi. En ole koskaan uskonut olevani riippuvainen mistään tietystä jutusta kuten että olisin sokeririippuvainen. Mutta silti olen ajatellut jossain taustalla, että syömisen vaikka oikeasti pohjimmiltaan haluaisi laihtua aiheuttaa jonkinlainen aivokemiallinen riippuvuuskuvio. Jolle en luonnollisesti voi mitään koska se on jonkinlainen fysiologinen kuvio, jossa aivoni eivät saa mielihyvää muuta kuin riippuvuuskäytöksistään kuten rasvaisen ja suolaisen ahmimisesta. Välillä olen jopa ajatellut että minulla on ahmimishäiriö, joka on varsinainen syömishäiriö. Mutta käytännössä varsinaista ahmimiskäytöstä minulla on ollut vain pitkien ääridieettijaksojen kuten Cambridgen pussikuurivaiheen jälkeen. Jolloin asian voi hyvinkin selittää ihan luontainen valtava nälkävelka. Muuten olen ahmimista paljon rauhallisemmin liikaa syövä "naatiskelija". En siis jaksa uskoa oikein varsinaiseen syömishäiriöön enkä edes pakonomaiseen riippuvuuteen kohdallani.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ruoka ja juoma lääkkeenä elämän vastoinkäymisiin</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
Tämä viimeisin oli hauska. Minulta murtuu häntäluu ja kädessä venähtää jänne, ja heti samana iltana marssin kivuista huolimatta kauppaan ylettömän tuohtuneena koko maailmankaikkeutta kohtaan, joka on niin paska paikka että täällä ihmisiä liukastuu ja luita katkeilee, ja ostan kaikkea mahdollista roskaa ihan vain v*tutukseen. Jäätelöitä, energiajuomia, limsaa, rasvaisia muna-riisipasteijoita, pakastepizzoja kasa, reilusti kaljaa, suklaata, irtokarkkeja. Illalla mässytän niitä kotona ajatellen jossain taustalla: "siitäpä sait maailmankaikkeus, jos sinä alat pyttyilemään mulle niin minäkään en noudata sääntöjä siitä miten pitäisi elää vaan teen just miten minä haluan". Silti,vaikka laihduttaminen on ollut nimenomaan oma päätökseni eikä sitä ole kukaan ulkopuolinen minulta vaatinut.<br />
<br />
Onhan näitä asioita muitakin kasa, jotka mielestäni paitsi oikeuttavat, suorastaan pakottavat minut syömään liikaa kaloreita. Työstressi, PMS-vaivat, kaikenlaiset arjen pienet vastoinkäymiset, se että jonain aamuna vaan nousee "väärällä jalalla" ja tuntuu että eniten v*tuttaa kaikki. Ei sitä kieltää voi, etteikö mässäämisestä ja ryyppäämisestä olisi tilapäistä helpotusta näihin saatavissa, mutta en voi enää väittää, että minun muka oli pakko tehdä niin, koska ulkomaailma (tai oma keho) oli tuhma ja asiat ei menneet mieleni mukaan. Jatkossa minun täytyy ottaa täysi vastuu ja sanoa: "minä valitsin ottaa tilapäisen helpotuksen negatiiviseen tuntemukseen nauttimalla runsaasti kaloreita, tietäen ihan täysin että se vaikeuttaa pitkän ajan tavoitettani laihtua, ja jos näitä tapahtuu usein, estää tavoitteeni saavuttamisen täysin". Kukaan tai mikään ei pakottanut, minä valitsin.<br />
<br />
<b>
Rennon syöpön ja juopon imago</b><br />
<b><br /></b></div>
<div>
Tämä on hassua että yritän ylläpitää tätä mielessäni, silti vaikka aika vähän olen edes ihmisten kanssa tekemisissä käytännössä. Esim. töissä käyn syömässä ihan yksikseni, joten minun ei tarvi kenellekään selitellä, jos syön salaattiaterioita päivästä toiseen. Työhön liittyvät juhlat - niitä nyt on sen verran harvoin että vaikka jokaisessa niistä söisin ja joisin mitä haluan, ja olisin se tuttu "mässääjä ja viskisieppo, harvinainen naisihminen joka ei kaloreita laske eikä terveyttä mieti", niin nämä eivät estäisi merkittävää laihtumista nykyisestä, jos muuten eläisin siivosti. Halutessani voisin siis pitää imagoni helposti ja silti laihtua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Kun se ei ole ennenkään onnistunut, ei se onnistu nytkään</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
Tämä on varma tae ettei edes tosissaan yritä. Koska turhaahan se on kumminkin, joten miksi tuhlata energiaansa, kunhan nyt muodon vuoksi vähän jotain pientä yrittelee, kun olisihan se hyvä kumminkin laihtua. Mistään uuden taidon oppimisesta elämässä ei tulisi mitään, jos suhtautuisi mahdollisuuteen oppia niin pessimistisesti kuin minä olen suhtautunut mahdollisuuksiini laihtua. Jos kävelemään opetteleva lapsi ajattelisi näin, niin hän pienen harjoittelun jälkeen päättäisi, että häneltäpä vaan puuttuu selvästi joku luonnonlahja kävelemiseen, senhän todistavat jo lukemattomat pyllähdykset yrittäessä kävellä, joten mitä sitä enää yrittämään, siinä vaan satuttaa itsensä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Olen laiska joten en pysty</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
Hiljattain kirjoitin tänne valitusvirren siitä, että en voi onnistua, koska en jaksa laittaa ruokia<b>, </b>joten olen tuomittu syömään kaloripitoisia ravintolaruokia ja eineksiä, mikä estää laihtumisen. Tosiasiassa se on ihan vaan valinta, jos totean että laihtuminen ei ole vaivannäön arvoista. En minä töissäkään sano, jos tulee tehtävä joka vaatii paljon taustaselvittämistä ja kokeilua ja raakaa työtä, että valitettavasti en voi enkä pysty, koska minä nimittäin olen laiska ihminen, joka en jaksa nähdä sellaista vaivaa - että voisitteko antaa minulle vain helppoja tehtäviä jatkossa kiitos! Päinvastoin totean että no nyt sitten vaan perehtymään ja tekemään, kun ei se asia lykkäämällä kuin pahene. Miksi en muka pystyisi ruoanlaiton kanssa käyttämään samanlaista sisua, joka toteaa vaan että joo, on vähän tylsää mutta tämä homma vaan on hoidettava alta pois jotta asiat etenee?</div>
<h4>
Uusia perususkomuksia</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
Ajattelin katsoa mitä tapahtuisi, jos tietoisesti yrittäisin korvata noita negatiivisia perususkomuksiani positiivisemmilla kuten:<br />
<br /></div>
<div>
- Mikään ulkoinen tilanne ei pakota minua syömään tai juomaan. Halu tai impulssi sellaiseen käytökseen kyllä voi tulla ilman tietoista tahtoa jostain alitajunnan tai vanhojen ehdollistumien syövereistä, mutta valinta käyttäytyä impulssin mukaan on aina tietoinen valinta, josta olen yksin vastuussa, samoin sen seurauksista.</div>
<div>
- Geenejä minun on turha syyttää, koska jopa pitkän jojoilun jälkeen aina kun onnistun pysymään dieetissä, laihdun aivan keskiarvoihmisen oletusarvojen mukaan. Via Escalla olen syönyt peräti 1800 kcal päivässä ja laihtunut 600-900 g per viikko, eli kulutus on ihan hyvällä tasolla.</div>
<div>
- "Ei se kumminkaan onnistu" asenteen voisin korvata samanlaisella jääräpäisyydellä kuin mitä käytän töissä kun ratkaisen vaikeaa ongelmaa: Jos ei hyvällä, niin sitten vaikka pahalla! Periksi en anna, koska vihaan periksi antamista. Sitä paitsi aina kaikki ongelmat ratkeavat ajallaan kun vaan ei anna periksi ja jaksaa etsiä uusia lähestymistapoja ja tehdä sinnikkäästi työtä vaikka turhauttaakin etenemisen hitaus.</div>
<div>
- Jos minusta tuntuu että ei huvittaisi tehdä jotain, vaikka laittaa ruokaa, niin se ei tarkoita että sen tekeminen on jotenkin mahdotonta. Voin päättää tehdä silti, koska arvostan tavoitettani laihtua terveyden takia enemmän kuin sitä että hetkellisesti on vähän tympeää vaikka työpäivän jälkeen laittaa ateria sen sijaan että ajaisi Hesen kautta kotiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tavoite olisi, että en enää tulisi selittelemään tänne, että kyllä minä yritin mutta kun onnettomuus tai työstressi tai auton hajoaminen tai mikä milloinkin pakotti minut taas lankeamaan, vaan ainakin ottaisin täyden vastuun jos itse VALITSEN langeta syöpöttelyyn käyttäen syynä jotain elämän tapahtumaa. "Niin, tällä kertaa arvostin vaan enemmän makunautintoja ja turruttavaa ähkyä kuin laihtumistavoitettani. Minulla on oikeus tehdä niinkin aina jos haluan. Seuraukset ovat myös yksin minun ansiotani tai syytäni, eikä niistä voi syyttää mitään ulkoista tapahtumaa."</div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-86686692962134821732019-03-13T00:12:00.001+02:002019-03-13T00:20:26.984+02:00VillivihanneskurssillaKipeää persettä (eli murtunutta häntäluuta) parannellessani aloitin netissä, jotain vaivoista ja kivuista huomion vievää tekemistä kaivatessani, villivihanneskurssin. Kyseessä on aiheesta kirjojakin kirjoittaneiden Raija ja Jouko Kivimetsän "Villiinny villivihanneksiin 2019" kurssi (<a href="https://villiinnyvillivihanneksiin.fi/" target="_blank">linkki</a>). Kurssin vetäjillä on muuten myös erinomainen <a href="https://hortoilu.fi/" target="_blank">hortoilu.fi</a> sivusto, johon kannattaa tutustua jos asia kiinnostaa, sillä sieltä löytyy paljon tietoa ja villivihannesreseptejä ilmaiseksi.<br />
<br />
<br />
Olen aina tykännyt ajatuksesta keräillä luonnosta ravintoa, mutta en ole saanut viherpuolesta aikaiseksi muuta kuin kerätä keväällä nuoria nokkosia ja joskus voikukanlehtiä salaattiin. Lisäksi olen tiennyt, että ketunleivät suolaisina sopisivat varmaankin moneen ruokaan, samoin makea kallioimarre, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa selvää tai kokeilla mihin, tai käytännössä kerätä niitä. Ajattelin, että tänä vuonna voisin laajentaa repertuaariani, ja samalla lisätä arkeeni vähän tarkoituksellisemman oloista liikuntaa kuin kävelyteiden tarpominen, jotta joku tietty askelmäärä aktiivisuusrannekkeessa tulee täyteen.<br />
<br />
Tänään villiyrttikurssin ensimmäisen osan materiaalit tulivat jakoon ja täytyy sanoa että olen kyllä aika innostunut! Harvoin sitä tämän ikäinen ihminen oppii niin paljon uutta asiaa kerralla. Sain mm. tietää, minkä keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja minkä ei, ja että jos haluaa keräillä jokamiehenoikeuksiin kuulumattomia kuuluvia juttuja kuten puiden kerkät ja lehdet Metsähallituksen mailta, voi tähän hankkia kätevästi <a href="http://www.metsa.fi/luonnontuoteluvat" target="_blank">mobiililuvan</a>. No sitten on tietysti se ongelma että mistä tietää mitkä on Metsähallituksen maita... Sehän on selvää ettei kenenkään yksityisen pihamailta tai talousmetsistä saa kerätä puita vahingoittavaa materiaalia, mutta mietin esim. näitä oman asuinalueeni kaupunkimetsiä - en yhtään tiedä kuka ne omistaa. Mutta taidan olla pahis ja kokeilla keväämmällä silti kerätä pieniä maistelumääriä luonnon antimia sieltä. Itse asiassa olen nähnytkin täällä ekohippien luvatuilla mailla ihmisiä usein jo alkukeväästä kulkemassa korien ja pussukoiden kanssa ja keräämässä jotain, ja olen ihmetellyt että mitä ne muka löytää, kun ei vielä sieniä tai marjojakaan ole. Ehkä ne on näitä villivihannesihmisiä!<br />
<br />
<h4>
Kotimaisten puiden syötävät osat</h4>
<div>
Keräilyä koskevan yleistiedon ja sääntöjen lisäksi ensimmäinen oppitunti koski kotimaisia puita, joista löytyy syötäviä osia. Ilmeisesti jo hyvin varhain keväällä voisi näistä jotain löytää. Laitan tähän jotain yleisluontoisesti, ja sitten laajemmin kunhan myöhemmin keväällä pääsen käytännössä testailemaan näitä.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Koivu</h3>
<div>
Koivusta saa <b>mahlaa</b>, jonka kerääminen neuvottiin opetusvideolla. Sitä ei luonnollisesti saa kerätä muuta kuin omista koivuistaan tai maanomistajan luvalla, koska kyllähän se puuta vahingoittaa että kuoreen porataan reikä ja siitä valutetaan mahlaa. Mahlat siis jäänevät itseltäni maattomana kaupunkiasujana kokeilematta. Sen sijaan koivun <b>hiirenkorvia eli silmuja ja nuoria lehtiä</b> aion kyllä kokeilla. Nuoret lehdet sisältävät ilmeisesti paljon ravintoaineita, ainakin C-, B2- ja B3-vitamiineja, beetakaroteenia ja jopa proteiinia. Lapsena niitä joskus kesällä napsin suuhuni mistä muistan saaneeni äidiltä torut, että eivät ole mitään ihmisen ruokaa, älä nyt hyvänen aika tuollaisia syö! Lapsen vaisto näköjään oli oikeassa että on syötävää ja vieläpä terveellistä.</div>
<div>
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-d7QrR8DZvyk/XIgsWIZlx6I/AAAAAAAADyA/0rV386unbgsXZxJCCHg-YHphRte8i_bEgCLcBGAs/s1600/koivunsilmu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="224" data-original-width="224" src="https://2.bp.blogspot.com/-d7QrR8DZvyk/XIgsWIZlx6I/AAAAAAAADyA/0rV386unbgsXZxJCCHg-YHphRte8i_bEgCLcBGAs/s1600/koivunsilmu.jpg" /></a></div>
<div>
<b>Koivuviinaa</b> aion aivan erityisesti kokeilla, koska viinan juonti on aina kivaa:</div>
<div>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><br /></span></div>
<div>
<div style="background-color: white; border: 0px; font-size: 15.2px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; padding: 0px 0px 20px; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">vajaa pullollinen maustamatonta viinaa<br />reilu kourallinen silmuja tai hiirenkorvia<br />(sokeria)</span></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; font-size: 15.2px; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit; padding: 0px 0px 20px; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Jätä viina uuttumaan vuorokaudesta pariin viikkoon. Siivilöi koivun silmut tai hiirenkorvat pois. Lisää halutetessasi lusikallinen sokeria. Tarjoa viileänä.</span></div>
</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Kuusi</h3>
<div>
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-CX4n7m6aHic/XIgs4pIzg3I/AAAAAAAADyI/snEBHSmXxBEzmI5Cq0pcBeJNyoLsS7VkgCLcBGAs/s1600/kuusenkerkk%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="448" data-original-width="853" height="168" src="https://4.bp.blogspot.com/-CX4n7m6aHic/XIgs4pIzg3I/AAAAAAAADyI/snEBHSmXxBEzmI5Cq0pcBeJNyoLsS7VkgCLcBGAs/s320/kuusenkerkk%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a>Kuusesta voi syödä sesonkiaikaan <b>kerkkiä</b> eli silmuja ja<b> vaaleanvihreitä vuosikasvaimia</b>. Maun sanotaan olevan kirpeän raikas (olen vähän skeptinen voiko mikään havupuun osa olla hyvää, mutta kokeillaan!). Kerkistä haudutettu tee auttaa väsymykseen ja <a href="https://hortoilu.fi/kuusenkerkista-apua-hengitystieongelmiin-ja-yskaan/" target="_blank">lievittää yskää</a> ja hengitystieongelmia. Näitä voi myös pakastaa minigrip-pusseihin. </div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Pihlaja</h3>
<div>
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-CRUxkEUppvU/XIgovBO6JSI/AAAAAAAADx0/wuUU6GGCDjk3TicdzoOF40vtbdnTG6BYACLcBGAs/s1600/pihlajansilmu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="884" height="187" src="https://1.bp.blogspot.com/-CRUxkEUppvU/XIgovBO6JSI/AAAAAAAADx0/wuUU6GGCDjk3TicdzoOF40vtbdnTG6BYACLcBGAs/s320/pihlajansilmu.jpg" width="320" /></a>Kaikkihan tietävät että pihlajan <b>marjoja</b> voi käyttää ravinnoksi, mutta itselleni oli iso yllätys että pihlajan<b> <a href="https://hortoilu.fi/tag/pihlajan-silmu/" target="_blank">silmuja</a> ja lehtiä</b> voi myös! Silmujen sanotaan olevan jopa suorastaan makuelämys vailla vertaa - niiden kuvataan maistuvan "hurmaavasti mantelilta tai oikeastaan mantelilikööriltä". Ei hitsi, tämä on pakko testata kunhan kevät etenee! Täytyykin ottaa lähiseudun pihlajat pian jo tehovalvontaan, koska kurssilla sanottiin, että silmut on oikeassa vaiheessa vain muutaman päivän keväällä. Pihlajan lehdistä voi myöhemminkin kesällä tehdä yrttiteetä.</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Omena</h3>
<div>
Itse <b>omenan</b> lisäksi <b>omenapuun lehtiä</b> voi syödä. Ne maistuvat parhaalta kerättynä ennen omenapuiden kukkimista keväällä. Lehtiä voi syödä salaatissa tai niistä voi hauduttaa yrttiteen. Sisältävät tulehduksia ehkäisevää floretiinia.</div>
<h4>
</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-36652740325462096592019-03-06T16:09:00.000+02:002019-03-06T16:09:27.024+02:00Läski liikkuu, lasaretti kutsuuAloinpa ihan kesken työpäivän (kahvitaukoaikaan) kirjoittaa blogitekstiä, kun en kumminkaan pysty työtä tekemään ennen kuin särkylääke alkaa vaikuttaa.<br />
<br />
Mutta siis... ViaEsca dieetin ja laihtumisen innoittamana päätin, että alanpa saman tien kävelemään ja ulkoilemaan enemmän. Kuluuhan siinäkin kaloreita, terveys ja kunto paranevat, ja mielikin voisi piristyä kun ei aina istu sisällä koneen äärellä.<br />
<br />
Siinäpä sitten aloitin päivittäiset lenkit, tavoitteena aktiivisuusrannekkeen suosittelemat 10 000 askelta päivässä. Kalorinkulutus nousi 2300 kcal / päivä tasolta 2800 kcal / päivä tasolle, ja tuntui että se on riittävän motivoivaa jaksaa liikkua. Varsinkin jos nyt ei ole ihan niin orjallinen, että kaikkein karseimmillakin keleillä olisi pakko kävellä.<br />
<br />
Pari viikkoa kävelyä, ja alkoi ensimmäinen kipu ja vaiva. Jalkapohjiin alkoi sattumaan. Ensin se oli suht pientä, alkoi iskeä vasta pidemmillä lenkeillä tai jos oli pitkään istunut paikallaan ja sitten nousi seisomaan. Mutta aika pian kipu alkoi erityisesti kantapään alueella olla niin järkyttävää, että oikein pelotti astua esim. aamulla sängystä lattialle. Googlettelu antoi tulokseksi, että minua taitaa vaivata <a href="https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01098" target="_blank">plantaarifaskiitti</a> , ilmeisesti yleinenkin vaiva jos ylipainoisena alkaa yhtäkkiä liikkumaan paljon. No, eipä mitään, taukoa vähän sille kävelylle jos se siitä teentyisi.<br />
<br />
No viime viikonloppuna sitten koin, että jalkapohjakipu oli jo sen verran siedettävää, että hyvillä pehmeillä kengillä voisin ehkä vähän kävellä. Lähdin kotoani kävelemään kohti Lammassaarta, mutta eikö mitä: juuri ennen Lammassaareen vieviä pitkospuita kaaduin ääriliukkaalla jäisellä polulla, ja häntäluu otti erityisen pahaa osumaa, eikä vasen käsi jolla otin kaatumista vastaan sekään hyvää tykännyt. Kävelin sitten takaisin kotiin useamman kilometrin käden turvotessa vähitellen entistä pahemmaksi tummanpuhuvaksi, hanskaan mahtumattomaksi "nyrkkeilyhanskaksi" ja selkärangan alaosan tuntuessa joka askeleella siltä, kuin puukko siellä kääntyilisi lihan sisässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-p2HLD0mU4h0/XH_TD2tzTyI/AAAAAAAADxk/QqT4MDJpsDc0nqbPVXd4IRBUnOahO4-sACLcBGAs/s1600/gPolar-Bear-slipping-on-ice.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-p2HLD0mU4h0/XH_TD2tzTyI/AAAAAAAADxk/QqT4MDJpsDc0nqbPVXd4IRBUnOahO4-sACLcBGAs/s320/gPolar-Bear-slipping-on-ice.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ei auta, eteenpäin kuin mummo lumessa, ajattelin minä ja käväisin hakemassa yksityisen puolen päivystyksestä hoidoksi kipulääkekuurin (käsi ei ollut murtunut, häntäluu kyllä on mutta paranee itsestään ajan kanssa). Paitsi että eilen liikkuminen osoitti taas tuhonsa. Töissä, tukevan naprokseenikuurin olon lähes siedettäväksi puuduttamana (paitsi että kyllä se häntäluu istuessa juilii silti), päätin reippaasti kävellä suht lähellä olevaan asiakkaan toimitaloon työasioissa. Miksipä sitä alle kilometriä autoilemaan, kun ei sieltä löydy edes parkkipaikkoja varmaan läheltä. Ja enköhän vaan sitten taas kaatunut, liukastuin lumen alla piilossa olleeseen peilijäähän. Tällä kertaa kärsi oikea käsi jolla otin vastaan taas kaatuessani oikein lentämällä selälleni, sekä jo ennestään tuskaisen kipeä häntäluu osui myös kevyesti maahan taas.<br />
<br />
Kun lopulta raskaan päivän päätteeksi tulin kotiin töistä, en edes yllättynyt, että voimattomasti liukastua lässähdin vielä omassa pihassani, niin että läppärilaukku ja olkalaukku lensivät pitkin jäätä. Vitutti sen verran runsaasti, että jäin siihen istumaan pitkäksi aikaa, ajatellen että en vaan jaksa. Lopulta jaksoin sillä perusteella, että nyt mulla on jumaliste oikeus hakea Alepasta kaljaa ja herkkuja. Ja vetäytyä kotiin turvaan saikulle ja deekikselle määräämättömäksi ajaksi.<br />
<br />
Käytännössähän saikku mun projektitilanteessa tarkoittaa vain etätyötä, minkä myötä deekiskin jää pakosti korkeintaan iltatissutteluun. Niinpä siis olen tänään koodannut kiireellistä hommaa istuen pehmeällä tyynyllä, joka minimoi aran häntäluun kosketusta tuoliin. Ja syönyt naprokseenia kuin leipää. Ilman lääkitystä tuskallisen kipeiden kohtien lista on siis nyt: jalkapohjat, häntäluu, molemmat kädet, vasen käsi kyynärpäähän asti.<br />
<br />
Mutta ulos en vapaaehtoisesti mene ennen kuin jää ja lumi on sulanut. Liikunta ei selvästikään ole tie terveyteen vaan lähinnä sairaalaan :D (Dieetille pitäisi kyllä yrittää palata taas pian. Mutta ei tänään. Vituttaa vielä liikaa kaikki.)Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-13473941263329163312019-02-21T15:17:00.001+02:002019-02-21T15:21:51.966+02:0021 päivää, -3,2 kiloa, ja ViaEsca kasvisruokavaliolle!Tänään tuli täyteen 21 päivän ViaEsca aloitusmatka. Painoa on pudonnut 3,2 kiloa, vaikka ohjelmanmukainen päivittäinen kalorimääräni on ollutkin peräti 1800 kcal / päivä. Enkä ole edes noudattanut ohjelmaa kaikissa kohden:<br />
<br />
<ul>
<li>Olen juonut keinomakeutettuja virvoitusjuomia</li>
<li>Ohjelman ruokaohjeissa ainekset on merkitty grammoina, mutta en ole punninnut mitään ruoka-aineita, arvioinut vaan silmämääräisesti suhteessa koko pakkauksen painoon</li>
<li>Työpaikan alakerran lounaskahvilan salaattiannokset eivät aivan täysin täytä "ViaEsca-tyyppisen salaattilounaan" tunnusmerkkejä, joten niissä on luultavasti kaloreita merkittävästi enemmän kuin mitä kirjaan jos kirjaan sen ViaEsca salaattilounaan (490 kcal). Paikassa jossa syön lounassalaateissa on aina jotain öljyisellä kastikkeella kostutettua hiilarilähdettä (couscous, bulgur, riisi, peruna) ja lisäksi usein täysrasvaisia juustoja proteiininlähteenä iso kasa. ViaEsca ohjeessa esim. on että täysrasvaista fetaa saisi olla max 40g, mutta työpaikan salaatissa on 100 g.</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<div>
Tilasin sitten ViaEsca jatkomatkankin, kun on nyt kiireaikana kätevää mennä valmiiden ostoslistojen ja ruokaohjeiden mukaan. Jatkomatka maksaa 19,90 e/kk ja sen voi lopettaa käyttäjäasetuksistaan milloin vaan. Vaihdoin sitten samalla vaihtelun vuoksi myös ruokavaliomallin Välimeren ruokavaliosta Kasvisruokavalioon (lakto-ovo), joten katsotaan miten syömiset muuttuu. Pessimisti kun olen, mietin että tuleekohan kovinkin iso osa proteiineista pavuista, jotka maistuvat usein tympeiltä ja pierettävät julmetusti :D Onneksi ruokavaliomallin voi vaihtaa takaisinkin milloin vain jos siltä tuntuu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kokemukset kaikenkaikkiaan on hyvät. Varsinaista nälkää en ole joutunut kokemaan ollenkaan, enkä mitään tiukempien dieettien inhottavia sivuvaikutuksia kuten heikotus, päänsäryt, vilutukset, ummetus tai hiustenlähtö. Mielitekoja toki on ollut jokusen kerran. Olen syönyt sallitussa määrin (max 500 kcal viikossa) herkkuja, lähinnä suklaata tai yksittäisi pieniä olutpullollisia. Mutta kyllähän sitä kieltämättä olisi välillä maistunut vaikka 10 olutta illan mittaan tietokonepeliä pelatessa sen yhden ruoan kanssa nautitun 0,33 l oluen sijaan. Ja suklaalevynkin voisi syödä kuin leivän kerralla eikä rivi päivässä. Mutta tähän asti ainakin nämä rajoitukset on ollut siedettävissä enkä ole repsahtanut pois sallitun herkuttelun rajoista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt täytyy vaan yrittää jotenkin pitää huoli ettei käy niin kuten minulle on aina käynyt eli että jossain vaiheessa repsahtaa ja sitten mennään useampi viikko ahmintamoodissa. 21 Day Fixillähän olin antanut itselleni luvan että kunhan olen laihtunut 5 kiloa, niin saan yhden herkku- ja kaljaillan - eihän yhdessä illassa mitenkään voi lihoa kovinkaan paljoa takaisin. Siitä herkku- ja kaljaillasta tuli kaksi viikkoa pitkä ja onnistuin lihomaan 3 kiloa takaisin. Vielä on siis ratkaisematta oman mielen sisäinen kuvio, jossa itsensä palkitsemiset tuppaavat lähtemään lapasesta, mutta toisaalta jos ei palkitse ikinä itseään jollain mistä oikeasti pitää (rivi tummaa suklaata ei käy palkkiosta) niin sitten mieli alkaa kapinoida liikaa ankeutta ja tiukkuutta vastaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Plussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.com4