tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post5711984913971189413..comments2024-03-27T11:01:03.844+02:00Comments on Kaljamahaisen leidin jorinat: Kiusatuksi päätymisen pohdintaaPlussapallohttp://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comBlogger41125tag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-25385384437442395602015-03-14T11:48:47.048+02:002015-03-14T11:48:47.048+02:00Nörtit nyt ovat sosiaalisesti rajoittuneita! Jos h...Nörtit nyt ovat sosiaalisesti rajoittuneita! Jos he olisivat sosiaalisia, he kävisivät yökerhoissa ja mitä ekstrovertit nyt tekevätkin. Mutta huomaatko: ajattelet, että hiljaisuus johtuu sinusta!<br />- RoosaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-20684756079545041022015-03-13T20:08:31.304+02:002015-03-13T20:08:31.304+02:00En minä tällä hetkellä kaipaa mitään ihmisseuraa, ...En minä tällä hetkellä kaipaa mitään ihmisseuraa, enkä edes jaksaisi sitä. Työ imee kaiken energian, sen lisäksi riittää koiran seura. <br /><br />Nörttien kanssa en ole koskaan erityisen hyvin tullut toimeen. Minähän opiskelin tietojenkäsittelyoppia, ja yritin alkuun käydä bileissäkin ja olla sosiaalinen. Mutta olin siellä liian erilainen, ne pojat lähinnä vaivautuivat minun seurastani ja menivät hiljaiseksi, enkä minäkään oikein osannut kiinnostua samoista asioista kuin he. Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-50885857479040520332015-03-13T17:12:07.215+02:002015-03-13T17:12:07.215+02:00Niin, Plussapallo, aktiivisesti unohdat kaikki neu...Niin, Plussapallo, aktiivisesti unohdat kaikki neutraalit tai positiiviset kohtaamiset ja muistat pikkujouluistakin se, kun joku huomautta syömisistä - et sitä, että työkaverit pyysivät mukaan :D.<br /><br />Olen pyörinyt ihan vähän yhdessä nörttiyhteenliittymässä - en pelaa, mutta harrastan scifiä. Minä näen sinut sieluni silmin istumassa iltaa muiden nörttien kanssa. (Kyllä, olen pannut merkille ammattisi, pelisi ja kirjasi!). Jos tämä virtuaalikohtaaminen tuntuu luontevalta, niin miten olisi erilaiset keskustelusaitit?<br />t. Roosa<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-4121981305831303232015-01-25T23:03:27.200+02:002015-01-25T23:03:27.200+02:00Pakko sanoa silti vielä:
Tämän keskustelun ansiost...Pakko sanoa silti vielä:<br />Tämän keskustelun ansiosta aloin oikein miettimään sanaa heikko, ja minun mielikuvissani se yhdistyy ihan ensimmäisenä sentyylisiin ajatuksiin kuin "heikompia pitää auttaa ja huomioida", "täytyy pitää huolta että heikommatkin pysyvät mukana" jne. Nimenomaan tuollainen määrittely vaikuttaisi käytännönkin kannalta niin, että kynnelle kykenevät alkaisivat huomioida sosiaalisilta taidoltaan "heikompia". Ja kyseessähän on siis nimenomaan sosiaalisten taitojen heikkous, ei minkään muun ominaisuuden heikkous. <br /><br />Itse sanoisin, että kiusattua on tarpeen kuvata adjektiiveilla juuri siksi, että se auttaa kiusattua itseään ymmärtämään tilannetta. Minun mielestäni se siis nimenomaan ei ole mikään leima, jonka ulkopuoliset lyövät tilanteeseen, jotta voisivat antaa asioiden olla huonosti.Delfiininoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-62236256745173153102015-01-24T14:46:48.789+02:002015-01-24T14:46:48.789+02:00Juurikin näistä teemoista kirjoitetaan Joustava mi...Juurikin näistä teemoista kirjoitetaan Joustava mieli -kirjassa josta kommentoin juuri toiseen kirjoitukseesi. Kukkanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-8632679844066923402015-01-22T09:30:20.525+02:002015-01-22T09:30:20.525+02:00Delfiini, en ole henkilökohtaisesti loukkaantunut ...Delfiini, en ole henkilökohtaisesti loukkaantunut sanavalinnastasi. En myöskään usko, että olen ainoa ihminen, jonka mielestä "heikko" on arvottava sana. Sinulle sen sijaan ilmeisesti heikko koulumenestys tai heikko työsuoritus ovat aivan yhtä hyviä kuin hyvä koulumenestys ja hyvä työsuoritus. Ostat mielelläsi heikkolaatuisen tuotteen, koska se ei ole yhtään huonompi kuin hyvälaatuinen.<br /><br />Mielestäni temperamentin ja persoonallisuuden piirteiden yhdistelmän kuvaaminen sanalla "heikko" pitää yllä ja vahvistaa yhteiskunnan arvottavia rakenteita. Mukava kuulla, että sinulle on lohtua siitä ajatuksesta, että ryhmädynamiikka ja yksilön "heikkous" ovat kiusaamisen taustatekijöitä. Minä näen asian varsin lohduttomana, koska ns. "heikkoudella" kuvattava persoonallisuus on kohtalaisen pysyvä. Onko yksilö siten tuomittu olemaan kiusattu koko elämänsä, koska yhteiskunnassa arvostetaan enemmän äänekkyyttä, ulospäinsuuntautuneisuutta, kovia arvoja? Kiusattu ei ole heikko, sillä heikko ei kestä, mutta kiusattu kestää. Mikä sitten olisi kuvaavampi ja vähemmän arvottava sana? Vaikea kysymys, sillä mikään yksittäinen ominaisuus ei ole kiusatuksi joutumisen syynä. Osaa ehkä voisi kuvata sanalla herkkä, toisia jollain muulla adjektiivilla. En edes ymmärrä, miksi kiusattua on välttämätöntä kuvailla adjektiivilla. Ehkä sekin kertoo jotain asenneilmapiiristä, että kiusattua pyritään kuvailemaan ja pohtimaan syitä kiusatuksi joutumisen taustalla, kun kiusaajasta puhutaan vähemmän - miksi kiusaaja alkaa kiusata, minkälainen kiusaaja on, kuka valikoituu kiusaajaksi?<br /><br />Eiköhän tällä aiheella ole ihan riittävästi jo täytetty Leidin kommenttiosiota. En palaa tähän aiheeseen enää, lukemaan enkä kommentoimaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-6685844470487371372015-01-21T16:33:43.517+02:002015-01-21T16:33:43.517+02:00Joo kyllä tuo itseinho on aika lailla tällä hetkel...Joo kyllä tuo itseinho on aika lailla tällä hetkellä tosiaan vakavin ongelma mikä elämääni häiritsee, kun oikeasti muita isompia ongelmia ei ole. Sen kanssa täytyy työtä tehdä että saisi hiljennettyä sisäisen kiusaajan, joka on kuin olisi sisäistettynä omaan päähän sisälle kiusaajien lauma nälvimään.Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-61463434546500285122015-01-20T10:13:37.401+02:002015-01-20T10:13:37.401+02:00Anteeksi, totta, tuossa käytin sanaa heikko, mutta...Anteeksi, totta, tuossa käytin sanaa heikko, mutta ainoastaan sinun mielessäsi se on synonyymi sanalle huono. Sama kuin jos joku on fyysisiltä voimiltaan heikko, niin ei se tarkoita, että on huono. Ja ”heikkous” riippuu tietenkin siitä, keneen milloinkin verrataan, ”huono” on taas ihan eri tavalla yksiselitteinen ja arvottava sana, eli siinä mielessä kyseessä on ylitulkinta. Ymmärrän, että jos ei ole tarpeeksi saanut elämänsä aikana kuulla, että kiusaajat ovat idiootteja ja kiusaamista ei oikeuta mikään, niin silloin tällaiset sanavalinnat loukkaavat, vaikka niiden ei pitäisi. Ehkä olen onnekas siinä mielessä, että minulle ei ole koskaan kukaan tullut sanomaan, että kiusaaminen olisi ollut omaa syytäni.<br /><br />Mikä adjektiivi sinun mielestäsi sopisi sen faktan kuvailussa, että kiusaajat osaavat valita uhrinsa hyvin? Ja minkä adjektiivin käytöstä olisi sinun mielestäsi eniten hyötyä? Elämä ei ole oikeudenmukaista. Mielestäni on väärään suuntaan lähtevää ajattelua, että ainakaan käsitteitä oikeudenmukaisesti määrittelemällä tässä asiassa päästäisiin myös käytännön toiminnassa oikeudenmukaisuuteen. Sen sijaan minulle on tosiaan ollut paljon lohtua tuosta ajatuksesta, että kiusaaminen on ollut pelkkää sosiaalimekaniikkaa ja huonoa tuuria. Jos rupeaisin loukkaantumaan erilaisista termeistä (jotka vieläpä kuvaavat tilannetta hyvin ja auttavat ymmärtämään sitä), niin mielestäni sillä osoittaisin itse olevani ennakkoluuloinen; että jotenkin koko yhteiskunnalle loukkaantuneena olettaisin, että ihmiset olisivat vahvan/hyvän kiusaajan puolella ja heikkoa/huonoa kiusattua vastaan – ja oman kokemukseni mukaan näin ei ole, kyllä tervepäisen enemmistön sympatiat ovat kiusattujen puolella. Sanavalinnoista riippumatta.Delfiininoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-5821097044724094792015-01-18T23:59:47.532+02:002015-01-18T23:59:47.532+02:00Hahaa, arvaas mitä mulle tuli mieleen?
Kyllä sä jo...Hahaa, arvaas mitä mulle tuli mieleen?<br />Kyllä sä jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä kaipaat, vaikka viihdytkin yksin. Jos et kaipaisi, miksi ihmeessä kirjoittaisit tätä blogia ja vastaisit aktiivisesti saamaasi palautteeseen? Ei kaiken kanssakäymisen tartte kasvokkain tapahtua. Hyvä että olet löytänyt tämän kirjoittamisen (koska näitä on kiva lukea, täällä on fiksuja kommentteja!!), muuten puhuisit ehkä seinille :)<br /><br />Aivan loistavaa, että duunissa hoidat asiakastilmaisuudet ihmisten kanssa ihan mennen tullen ja unohdat silloin sen sisäisen pessimistinipottajasi. Nyt vaan listimään se nipottaja muissakin ihmisten välisissä kohtaamisissa - siis ihan kaupan kassoilla, baaritiskeillä, treffeillä (if and when any) - niin pääset menneisyyden painolastista ja vapaudut elämään omana itsenäsi myös epävirallisissa kohtaamisissa. <br /><br />Sun on pakko uskoa, että vaikka sun henkilöhistoria tuntee lähinnä vain ulkonäkökiusaajia, valtaosa ihmiskunnasta - vaikkakin maailma on mennyt ulkonäkötuijotteluksi, myönnetään - puhuu kyllä toiselle ihmiselle pätkääkään sen toisen ulkonäköä miettimättä. Ja tärkeintä on opettaa itselleen, että vaikka sitten kohdalle osuisikin joku ääliö, joka tuijottaa korvia/hampaita/rintoja/younameit, sillä ei ole hemmetinkään väliä! Tuijottakoon, jos on sillä tasolla! (Sitä paitsi jos joku oikein tuijottaa, voihan siltä kysyä, jos se vaikka haluaa sun kuvan.) <br /><br />Sun on siis opetettava itsellesi nämä 2 asiaa: 1) turpa kiinni, se oma sisäinen nipottaja/latistaja/kiusaaja ja 2) ei niin hitonkaan väliä mitä muut ajattelee, vaikka olisi tukka pesemättä, kolme leukaa ja vessapaperia jäänyt housunpunttiin.<br /><br />Koita ohjata tuo äly ja lahjakkuus ja etenkin se itsevarmuus ja itsetuntemus nyt tuon itseinhon selättämiseen.<br />hupikonnanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-27372184767069686162015-01-17T10:22:15.194+02:002015-01-17T10:22:15.194+02:00Hyvä Delfiini, väität siis, että seuraava lause ei...Hyvä Delfiini, väität siis, että seuraava lause ei ole osa 12.1. klo 1.15 lähetettyä kommenttiasi: "Tottakai kiusaajat alitajuntaisesti tunnistavat heikon yksilön, ei siinä ole mitään mystistä." Mielestäni sanot varsin suoraan, että kiusaaja valitsee heikon yksilön uhrikseen.<br /><br />On valitettavaa, että tietyt synnynnäiset temperamenttipiirteet mielletään yhteiskunnassa huonoiksi ominaisuuksiksi, sillä temperamenttipiirteitä lienee jokseenkin mahdotonta muuttaa. Ongelma on toki siten myös yhteiskunnan rakenteissa ja yleisissä kulttuurisissa asenteissa. En kuitenkaan hyväksy nyt enkä jatkossa edes neutraaliksi tarkoitettua jaottelua heikkoihin ja vahvoihin ihmisiin näihin sanoihin liittyvien arvottavien mielleyhtymien vuoksi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-11838523690600669292015-01-16T22:44:05.954+02:002015-01-16T22:44:05.954+02:00Hyvä anonyymi, nimenomaan sinä käytät sanaa "...Hyvä anonyymi, nimenomaan sinä käytät sanaa "heikko", itse en ole käyttänyt sitä kertaakaan. <br /><br />Sanaa "vahva" käytin puhuessani aikuisista ihmisistä, ja viimeistään aikuisena toivoisin kaikkien miettivän, miten he voisivat olla henkisesti vahvoja, eli hyviä itselleen. On sanomattakin selvää, että siitä huolimatta kiusaaminen ei ole kiusatun omalla vastuulla, vaan sitä pitää pyrkiä ehkäisemään myös yhteiskunnan rakenteiden avulla, kuten jo edelläkin pohdin.<br /><br />Olen itse saanut nähdä, miten kiusaajan kiusaamisyritykset loppuvat, kun porukka ympärillä vaihtuu sellaiseksi, ettei kukaan ei kiinnitä häneen mitään huomiota. Aina ei tämä tietenkään toimi, sairaita ihmisiä on joka lähtöön.Delfiininoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-78550616789476047592015-01-16T16:46:19.539+02:002015-01-16T16:46:19.539+02:00Joo, en usko että kukaan valittaa minun käytöksest...Joo, en usko että kukaan valittaa minun käytöksestäni työpaikalla. Täällä kaikki on nörtinjurrikoita jotka vastaukseksi murahtelee jotain kulmiensa alta, jos jaksavat :D Ja toisaalta tuollaisiin asiakasjuttuihin minua usein erityisesti laitetaan siksi, kun olen niin hyvä niissä, eli osaan tarvittaessa esittää muutakin kuin äärimmäisen epäsosiaalista nörttiä, toisin kuin pomon mielestä ilmeisesti jotkut muut ;-) <br /><br />Siitä olen samaa mieltä, että jos ihmisten seuraa tai suosiota haluaa, niin sitten kannattaa kyllä miettiä omaa tapaansa kohdata ihmisiä. Itse olen nuorempana kovastikin yrittänyt sitä miettiä ja olla mieliksi ihmisille, päästä heidän seuraansa, mutta enää en jaksa, kun ei ole sillä lailla enää kaipuuta ihmisten seuraan. Saavat pitää tai olla pitämättä minusta vapaasti, mutta minä olen mikä olen. Toki yritän perushyvin käyttäytyä enkä ketään halua tahallani loukata, mutta en pyrkimällä pyri kenenkään seuraan ja yritä antaa erityisen miellyttävää kuvaa itsestäni.Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-47078880611655535962015-01-16T10:04:26.047+02:002015-01-16T10:04:26.047+02:00Tiedän todella hyvin kirjoitustesi perusteella, et...Tiedän todella hyvin kirjoitustesi perusteella, että et ole valoisa ja hymyilevä. Pointtini oli, että en usko, että ihmiset kulkevat jotkin millintarkat suurennuslasit silmillään etsimässä toisten kauneusvirheitä - ja tarkennukseksi, ainakaan jos ovat normaaleja, eivät esimerkiksi kauneusleikkausfriikkejä.<br /><br />Viittasin siihen, että olet näkevinäsi tuosta edellisen postauksen ihanasta "intiaaniprinsessakuvasta" kauneusvirheitä, joita ulkopuolinen ei näe, vaikka yrittäisi, Ehkä kyse on siitä, että me itse voimme nähdä joitain puolen millin muutoksia itsessämme, ja muut eivät niihin takerru. Ja sinun kohdallasi lienee takana vuosien aivopesu.<br /><br />Ja kun kirjoitan vuorovaikutuksen merkityksestä, minulla ei ole mitään ihmisihannetta, vaan on vain faktaa, että vuorovaikutuksestahan on kaikissa kohtaamisissa kyse. Esimerkiksi se sinun deittikohtaamisesi, kun ahdistuit ja tilanne meni pilalle, kun sinulla vyöryi päälle kokemushistoriasi. Enkä tietenkään väitä, että se mies olisi ollut elämäsi mies.<br /><br />Tämän valoisan tapauksen otin vain esimerkiksi, en elämänohjeeksi enkä tarkoittanut tosiaan, että sinun tai kaikkien pitäisi olla sellaisia.<br /><br />Mutta itse kukin meistä voi myös pohtia, millainen on oma tapa kohdata ihmisiä: heijastaako ympärilleen kiukkua, vihaisuutta, välinpitämättömyyttä, huokaileeko raskaasti ja on tympeä - ja sitten ihmettelee, kun muut eivät tajua, kuinka ihmeellinen ja älykäs olen.<br /><br />Ja vaikka tekisi työtä koneella yksinään, ne vuorovaikutustaidot nyt ovat tärkeitä - erittäin tutkittu aihe esimerkiksi työelämän tutkimuksessa. Sanoisin, että on fiksua olla niistä edes hieman tietoinen, se helpottaa omaa tietä, eikä se tarkoita, että ihmisen pitäisi muuttaa persoonansa täysin. Lyhyesti sanottuna vuorovaikutustaidot voivat tarkoittaa vaikkapa vain niin yksinkertaista asiaa kuin hyvää käytöstä työpaikalla, mikä sekin voi olla individualististen suomalaisten vaikea niellä.<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-26288149777240546112015-01-16T07:24:40.614+02:002015-01-16T07:24:40.614+02:00Delfiini, ymmärtänet, että osan ihmisistä nimeämin...Delfiini, ymmärtänet, että osan ihmisistä nimeäminen "heikoiksi" sisältää negatiivisia konnotaatioita. Jos sanotaan, että kiusaaja valitsee "heikon" ihmisen uhrikseen, on vaikeaa olla ymmärtämättä asiaa siten, että "heikko" ei olisi jollain tapaa huonompi kuin se "vahva".Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-27615937785068738772015-01-15T22:28:36.955+02:002015-01-15T22:28:36.955+02:00Huomionhausta - kai tavallaan aina tällainen omaan...Huomionhausta - kai tavallaan aina tällainen omaan elämään ja ajatuksiin liittyvän blogin pitäminen on huomionhakua. En ole erityisen kiinnostunut huomiosta, en esimerkiksi yritä saada suuria lukijamääriä. Mutta kyllä tietysti julkaisemalla juttujani enkä vain kirjoittamalla kotona päiväkirjaan omalla tavallani huomiota haen. Tämänkaltaiset keskustelut kuin tässä ketjussa on, ovat minusta jo ihan hyvä syy hakea huomiota, ihmisillä on mielenkiintoisia näkökulmia ja ajatuksia :)<br /><br />Tiedän nykyisin älyllisesti, ettei useimmat muut ihmiset pidä minua niin ällöttävänä kuin itse pidän. Mutta kun on menneisyydessä kokenut niin paljon sitä että ulkonäöstä on nälvitty, myös aikuisena esimerkiksi yöelämässä kun vielä sellaista harrastin, niin helposti ne julmat kommentit tulee mieleen missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa. Ja jos ne tulvii täydellä voimalla mieleen, se tuntuu melkein samalta kuin jos ne kuulisi päin näköä siinä tilanteessa jossa on. Niitä seuraa sisäinen puhe joka sanoo että olet ruma, olet ällöttävä, häpeä!<br /><br />Arvostamisesta sitten. En pidä älykkyyttä erityisen tärkeänä asiana ihmisissä enkä erityisarvosta ihmisiä sen takia. Itse asiassa pyrin siihen, että arvostaisin kaikkia, tai ainakin kaikkia jotka eivät tietoisesti te pahaa toisille, yhtä lailla, ominaisuuksista riippumatta. Uskon, että kaikenlaisille erilaisille ihmisille on paikkansa maailmassa ja oikeus olla juuri sellaisia kuin he ovat, kunhan eivät tosiaan muita vahingoita tavoillaan. Arvostan siis kyllä sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, älystä riippumatta, mutta niin myös epäsosiaalisia pessimistejä, ja kaikkea siltä väliltä. Toivon että jokainen voisi tulla arvostetuksi itsenään, olipa millainen on, eikä vain jos sattuu sopimaan ajan ihanteisiin, jotka alati muuttuvatkin. Esimerkksi naiselle oli joskus vanhaan aikaan ihanne olla hiljainen ja nöyrä, nyt ihanne on sosiaalinen ja rohkea. Mutta miksi täytyy olla mitään ihanteita ollenkaan?Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-53887810141468290862015-01-15T17:32:01.010+02:002015-01-15T17:32:01.010+02:00Ainakin minä arvostan huomattavasti enemmän viisau...Ainakin minä arvostan huomattavasti enemmän viisautta kuin asperge-tyyppistä älykkyyttä.. Mutta hienoa että olet hyväksynyt tilanteesi etkä koe yksinäisyyttä tms. Ovatko ulkonäköstäsi blogissasikin esittämät epämiellyttävät ilmaisut jotain huomionhakua vai mitä.. et varmaan sinäkään usko että kanssaihmisesi sinun ulkonäköäsi ja olemustasi kaiken aikaa arvioisivat ja siihen huomiota kiinnittäisivät. Älykkäänä luulisi sinun toisaalta osaavan arvostaa myös ei-niin-älykkäiden kanssaihmistesi sosiaalista osaamista ja myös kykyä iloon.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-46578564409722631202015-01-15T13:09:53.538+02:002015-01-15T13:09:53.538+02:00Jep, itsellänikin oli varmaan pääasiallinen ammati...Jep, itsellänikin oli varmaan pääasiallinen ammatinvalinnan kriteeri, että työssä ei tarvitse olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Paljon on onneksi myös ammatteja joissa ihan hyvin pärjää itsekseen viihtyvät introvertitkin, huolimatta siitä että usein rekrytointitilanteessa joutuu näyttelemään "tiimipelaajaa" ja ties mitä paskaa, vaikka käytännössä työtä tehtäisiin 99% ajasta yksinään koneella istuen... <br /><br />Mulla esimerkiksi saattaa mennä välillä viikkoja etten puhu töissä kenenkään kanssa. Etänä kotoakin teen pari päivää viikossa. Minulle tällainen sopii erittäin mainiosti, mutta olisi varmaan jonkun ekstrovertin kauhistus, mennä vaan aamuisin koneelleen ja siinä yksin nysvätä päivä, sitten mennä kotiin, puhumatta kellekään. Mutta hyvä että meidänlaisiakin on, meitäkin tarvitaan, kaikesta sosiaalisuusrummutuksesta huolimatta :)Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-14155046320724580472015-01-15T12:36:28.044+02:002015-01-15T12:36:28.044+02:00Luultavasti introvertti hakeutuu alalle, jossa ei ...Luultavasti introvertti hakeutuu alalle, jossa ei ihmisten kanssa hirveästi tarvitse olla tekemisissä. Ei ainakaan niin läheisesti kun lääkäri. Ja siihen pitää ihmisellä olla oikeus. Iän myötähän melkein jokainen kokemuksen myötä kouliintuu enemmän tai vähemmän tulemaan muiden kanssa toimeen. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-1228659578584871212015-01-15T11:35:15.355+02:002015-01-15T11:35:15.355+02:00Mulla ei juurikaan ole sellaista hymyilevää ja val...Mulla ei juurikaan ole sellaista hymyilevää ja valoisaa olemusta. Olen aina ollut ns. totinen torvensoittaja perusluonteeltani, ja lisäksi kasvonpiirteeni on sellaiset, että kun oikeasti olen neutraalilla mielialalla, näytän muiden mielestä erittäin vihaiselta tai surulliselta roikkuvien piirteiden takia. <br /><br />"Katsoin vanhoista postauksista, että joku deittisi oli sanonut hymyäsi "hiton kauniiksi", ja olit mennyt kipsiin. Miten se kipsi ja ahdistus ilmenivät? Otitko suojaksesi jonkin kovan ilmeen?"<br /><br />Muistan vieläkin aika hyvin tuon tilanteen koska en kovin usein kehuja saa :D Muistan kuinka ensimmäinen ajatukseni oli: EI TAAS TÄTÄ, minua pilkataan että saataisiin nauraa sitten jos otan tosissani. Todisteeksi sille että pilkasta on pakko olla kyse löysin sen, että kehui hymyäni, kun juuri sekin oli yksi nuoruuden kiusaamisen pääkohteista, erityisesti "oksettavat oravahampaat". Lehahdin kasvoiltani luultavasti punaiseksi jonkun häpeän ja vihan tunteen yhdistelmän takia ja sitten aloin käyttäytyä välttelevästi ja yrittää olla hymyilemättä enää. Tunne oli se, että luultavasti tyyppi ei ole edes tosissaan kehuineen vaan pilkkaa, tai jos onkin, niin se johtuu siitä ettei se ole vielä huomannut että oikeasti hymyni onkin ällöttävä, mutta pian se sen huomaa...<br /><br />Itselläni on siitä hyvä työ, että siinä ei tarvi kauheasti työkavereiden kanssa olla tekemisissä. Yksin koneellani päivät pitkät näperrän. Asiakastilaisuuksia on silloin tällöin, mutta sellaisissa olen jostain syystä aina ollut hyvä. Kun minulla on selkeä agenda mitä pitää esittää, selkeä rooli, minulla ei ole mitään ongelmaa hoitaa palaveria tai esitystä tehokkaasti. Enkä koskaan mieti ulkonäköäni tai muuta tuollaisissa tilanteissa. Olen hoitamassa asiaa, ja minä itse olen sivuasia. Epämuodollisemmat sosiaaliset tilanteet joissa olen "itsenäni", en esim. työnantajani edustajana, on niitä epävarmuushetkiä. Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-26315834790403697562015-01-15T11:20:18.519+02:002015-01-15T11:20:18.519+02:00Minä tavallaan ymmärrän osittain tuon jaottelun ja...Minä tavallaan ymmärrän osittain tuon jaottelun ja syyn löytämisen kiusatusta, mikä ei kuitenkaan tarkoita että kiusaaminen olisi missään nimessä oikein tai että kiusattujen pitäisi muuttua jotta kiusaaminen loppuisi. <br /><br />Katsoin joskus luonto-ohjelmaa apinoista, ja siinä oli juuri sellaista että jotain enemmän itsekseen viihtyvää pienikokoista apinaa todella julmasti muut kiusasivat. Tuli mieleen, että jaa, tuoltako asti se ihmisten erilaisten kiusaaminen periytyy, jostain kädellisten yhteisestä evoluution esihistoriasta... Niin se taitaa olla että ihmisillä on jossain eläimellisten vaistojen tasolla ohjelmoituna laumakäytöstä, joka panee ihmisen pyrkimään vahvojen seuraan ja kiusaamaan "heikkoja" eli erilaisia tai ei-suosittuja.<br /><br />Mutta koska ihminen ei ole pelkkä vaistoeläin, niin toki tämä ei kiusaamista oikeuta. Ihmisen pitää opetella toimimiaan sen mukaan mikä on oikein ja sallittua eikä aina vaan menemään vaistojen ja mielitekojen mukaan. Lapset sitä eivät aina oikein ymmärrettävistä syistä vielä osaa, ja siksi lapsilaumat toisinaan ovatkin aika julmia paikkoja erilaisille.<br />Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-33510343765294299532015-01-15T11:13:07.616+02:002015-01-15T11:13:07.616+02:00Mutta minä koen olevani tällä hetkellä tyytyväisem...Mutta minä koen olevani tällä hetkellä tyytyväisempi elämääni kuin koskaan aiemmin. Nuorempana oli paljon jatkuvaa levottumuutta ja ahdistusta, sitten jälkeenpäin vähemmän sitä mutta raskassoutuista alakuloisuutta ja "ääh, ei mistään mitään tule, ei jaksa edes yrittää, mutta kyllä vituttaa silti olla tällainen yksinäinen luuseri" asennetta. <br /><br />Sitten tuli keski-iän kriisi, jota on tässä parin vuoden sisällä kärsitty. Siinä tuli taas enemmän takaisin se levottomuus ja tunne että pakko muuttaa jotain elämässä, en kestä olla paikallaan. Mutta nyt olen hiljalleen pääsemässä siitä yli, ja oikeasti olen kokenut viimeisinä kuukausina sellaista perustyytyväisyyttä ja rauhantunnetta, jota en ole koskaan ennen kokenut, ehkä alle kouluikää lukuun ottamatta. <br /><br />Tästä syystä en juuri tällä hetkellä halua todellakaan lähteä säätämään mitään, minä nautin tästä että voin tuntea hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunnetta vaikka vain istuen yksin sohvalla paikallani tuntikausia :) Plussapallohttps://www.blogger.com/profile/15101269054590532839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-37897889987588446662015-01-15T09:49:27.547+02:002015-01-15T09:49:27.547+02:00Niin kuin Hupikonnakin pohti, miten voisit pysäytt...Niin kuin Hupikonnakin pohti, miten voisit pysäyttää sen ulkonäköitseinhon mantran sosiaalisissa tilanteissa? Varmasti voit siihen itse vaikuttaa, ellet sitten hakisi ammattiapua, mitä tuskin haet.<br /><br />Lienee selvä, että se vaikuttaa siihen, miten toimit ja miltä vaikutat sosiaalisissa tilanteissa. Et ole keskittynyt itse asiaan vaan siihen, että tuota toista varmaan inhottaa puhua näin iljettävän ihmisen kanssa.<br /><br />Todennäköisesti tajuat järjellä, että suurin osa ihmisistä ei varmaankaan ajattele juuri mitään toisen ulkonäöstä keskustellessaan ihmisen kanssa työpaikalla tai kohdatessaan toisen koiranulkoiluttajan.<br /><br />Ainakaan minä en kulje jotkin millintarkat suurennuslasit silmillä arvostelemassa muita, vaikka sinänsä olen hyvinkin ulkonäkökeskeinen pian viisseiskaksi ihmiseksi, koska aina olen ikään kuin harrastanut vaatteita, meikkejä ja likuntaa. Mutta tämä harrastus koskee minua itseäni.<br /><br />En tiedä, kuka ihminen olisi iljettävän ruma. En ole sellaisia nähnyt. Kokonaisuus ratkaisee ihmisessä. Esimerkiksi hymyilevä ja valoisa heijastaa valoa ympärilleen, hänen kanssaan on helppoa rupatella vaikka ei tuntisikaan ja silloin ei ole mitään tarvetta sijoittaa jollekin asteikolle rumasta tavalliseen ja oikein kauniiseen.<br /><br />Ja sinähän et ole millään tavalla ruma niiden kuvien perusteella, joita olemme nähneet. Pikemminkin oikein hyvännäköinen.<br /><br />Katsoin vanhoista postauksista, että joku deittisi oli sanonut hymyäsi "hiton kauniiksi", ja olit mennyt kipsiin. Miten se kipsi ja ahdistus ilmenivät? Otitko suojaksesi jonkin kovan ilmeen? Ihmisten kanssa olemisessa ei ole kyse mielestä niinkään kelpaamisesta - mitä sanaa aina tunnut käyttävän - vaan vuorovaikutuksesta. Toivottavasti mies ei saanut ikuisia traumoja, kun nainen mujuttui aivan oudoksi, kun sai kehuja kauniista hymystään.<br /><br />Älykeskusteluun toteaisin, että kyllä älyä arvostetaan, mutta yksin älyllä ei useinkaan pärjää, ellei halua ja pysty sulkeutumaan jonnekin norsunluukoppiin.<br /><br />Vuorovaikutustaidot ovat nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä erittäin tärkeitä - umpimielisten Suomessakin, jossa vieläkin usein murjotetaan omassa mökissä, jonka ikkunat ovat metsään päin.<br /><br />Monissa tetäviässä ollaan tekemisissä ihmisten, asiakkaiden, kanssa, ja kuka esimerkiksi haluaa ihmistä tajuamattoman tympeän urpolääkärin vaikkakin kuinka älykkään?<br /><br />Töitä hoidetaan tiimeissä työtovereiden kanssa, ja vuorovaikutustaidot kuuluvat työelämätaitoihin. Luulen, että niillä osin älyttömillä tiimipäivillä halutaan juurikin esimerkiksi avata uusia puolia työkavereista, jotka vaikkapa murjottavat ja ovat tympeitä. Että ei se oikeasti ole sellainen, ja kyllä sitä voi lähestyä. Halutaan siis parantaa vuorovaikutusta.<br /><br /><br /><br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-16423758540514039092015-01-14T20:08:09.451+02:002015-01-14T20:08:09.451+02:00Minua puolestaan ihmetyttää, miten täällä kommentt...Minua puolestaan ihmetyttää, miten täällä kommenttiosastolla vähän väliä tulkitaan ihan neutraaleja tai jopa positiivisia kommentteja niin, että vastuu kiusaamisesta vieritetään kiusatun hartioille. On ihan eri asia YMMÄRTÄÄ mekaniikkaa MIKSI joku asia tapahtuu, kuin OIKEUTTAA tapahtunut. Ikinä en syyttäisi kiusattua kiusaamisesta. Päinvastoin minua itseäni lohduttaa se, että kiusaamisen syynä on joku tuollainen yleinen kuvio, joka tavallaan ei ole ollut riippuvainen kiusatusta itsestään, vaan on puhdasta ryhmädynamiikkaa ja huonoa tuuria. Kunpa tuohon aiheeseen perehdyttäisiin opettajankoulutuksessa ja alaa liippaavassa tutkimuksessa niin, että esim. luokat voitaisiin muodostaa oppilaiden käyttäytymisen perusteella sellaisiksi, ettei kiusaamisklikkejä pääsisi syntymään.Delfiininoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-13121726141005472972015-01-14T08:59:48.492+02:002015-01-14T08:59:48.492+02:00Delfiinin kommentissa häiritsee jaottelu "hei...Delfiinin kommentissa häiritsee jaottelu "heikkoihin" ja "vahvoihin" ihmisiin. Tavallaan taas sitä vastuuta vieritetään kiusatun harteille - jos olisit "vahva", sinua ei kiusattaisi. Näkisin ongelman kuitenkin olevan kiusaajassa, ei siinä, että osa ihmisistä on hiljaisempia, osa äänekkäämpiä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7526938896256351868.post-33226666548758210472015-01-13T23:58:11.877+02:002015-01-13T23:58:11.877+02:00Kerrot, että haluat olla yksin etkä tunne yksinäis...Kerrot, että haluat olla yksin etkä tunne yksinäisyyttä. Ehkä olet hyväksynyt yksin elämisen ja siitä joissain tilanteissa seuraavan yksinäisyyden tunteen osaksi elämääsi. Et kuitenkaan vaikuta elämääsi tyytyväiseltä. Itsestäsi ja elämästäsi mm. kerrot korostuneen rumasti ja ikävästi. Jos kysymys on kolhitusta itsetunnosta, sinun pitää löytää keino millä sitä voit vahvistaa. Ei kannata hukata itseään ja elämäänsä.<br />Anonymousnoreply@blogger.com